Pusukala ja ulkoilusunnuntai

Nalle sai viikonlppuna tuliaisiksi Edenin kylpylästä kloorille tuoksuvan, isohuulisen kalan. Eipä ollut kala tarkoitettu russelien vetoleikkeihin, sillä hetkessä sen kyljessä ammotti iso aukko. Ja sittenhän olikin helppo ottaa sisälmykset pois :-)

Mää mitään ole tehnyt...

Sunnuntaina riitti aktiviteetteja. Ensin oli vuorossa Match Show, kerrankin ihan meidän lähellä. Sinne mentiin yhdessä Pepin kanssa -kehän laidalla poikien menoa "ihaili" Assi. Molemmat pojat saivat sinisen nauhan ja Nalle sijoittui neljänneksi. Olin jo varma diskauksesta kun kehässä oli enää top-5 -koirat. Nalle alkoi murisemaan sekä eteen että taaksepäin... Tuomari ei ilmeisesti murinoista hätkähtynyt, kun päästi pienen russelin palkintosijoille.

Nallea ja emäntää naurattaa :-) Pepi seisoo hienosti

Match Shown jälkeen suunnistimme Kirjurinluotoon. Siellä juhlittiin kansallisen Kaupunkipuiston 5 -vuotissynttäreitä. Ihmisille oli tarjoilua mutta mikä hienointa myös koirille! Pyöräilevät herkkulähettiläät antoivat koirille massatikkuja ja myös kakkapusseja oli tarjolla. Tuntui kivalta, että kerrankin myös koira(ihmise)t oli huomioitu. Kirjurinluodoltahan löytyy ihmisten virkistysalueiden lisäksi myös mukava koirapolku. Kirvatsin lenkille mukaan lähti Assin lisäksi myös Ronja, jota Pepi ei ollut ennen tavannut. Jos Nalle rakastaa Ronjaa, niin Pepi ei jäänyt velipoikaa pahemmaksi. Se ei hetkeksikään herennyt yrittämästä lähikontaktia Ronjaan, joten loppumatkasta mukanamme kulki aika hassusti hengittävä russeli :-) Nalle antaa Ronjan olla rauhassa lenkkeillessä eikä se ollut yhtään mustasukkainenkaan.

Kaikenkarvaisia vieraita

Viikonloppuna pihallamme vieraili kaksi tosi-isoa rusakkoa. Nalle seurasi kaverusten puuhailua ikkunasta poikkeuksellisesti ihan hipi-hiljaa, mutta tärisi sitäkin enemmän. Puput kiersivät kaikessa rauhassa pihamme ympäri, pysähtäen aina välillä popsimaan jotain(?) maukasta.

Vappuaattona Nalle pääsi tuulettamaan remonttituskaa Pepin kanssa mukavalle parin tunnin maastolenkille. Eipä silti pieni koira tiennyt, että vappupäivänä raksahommat jatkuvat :-) Onneksi Pepi kävi piristämässä; pojat ottivat painimatsin uudella lattialla.

Nalle yrittää Tainan sylin saadakseen mustasukkaiseen Pepiin liikettä :-)

Eikö tämä koskaan lopu?

Tylsää

Nallella on ollut pari iltaa tosi tylsää kun ihmiset ovat vain tapetoineet. Kukaan ei ole leikkinyt pienen koiran kanssa ja sitten ei edes voi nukkua kun pitää koko ajan seurata mitä ympärillä tapahtuu. Nalle kitisi ja pyöri jaloissa kunnes oli pakko antaa periksi väsymykselle. Millään kovallahan pienet koirat eivät tietenkään voi nukkua, joten Nalle oli hypännyt "vähän" pehmustetun nojatuolin päälle...

Tulipa käytyä

Tulipa sitten käytyä perjantaina seuramme järjestämissä epävirallisissa agility -kisoissa. Tulipa sitten kuviteltua, että hyvin menneiden harjoitusten jälkeen meillä olisi ihan jotain saavutettavaakin. Tulipa sitten mietittyä, että tuo onkin kiva rata meille; ei keppejä kompastuskivenä. Tulipa sitten viihdytettyä yleisöä koko rahan edestä. En saanut Nalleen mitään kontaktia lähdössä ja niin siinä sitten kävi, että koira hortoili radalla ihan miten halusi -hyppi esteitä yli ja takaisin, juoksi sinne tänne. Kuin ihmeen kaupalla sain koiran ohjattua pöydälle, mutta sillekin sen onneton hyppäsi juuri siltä ainoalta sivulta jolta ei olisi saanut :-( Otti päähän rajusti. Oikeasti olin mennyt kuvittelemaan että nyt voisimme ensimmäisen kerran näyttää että miten tämä tykki menee -mutta ei se kyllä mene.

Viime sunnuntain treeneissä pääsin lähdössä kahden esteen päähän ja annoin sitten vasta lähtöluvan. Nyt koira pysyi lähdössä paikallaan vain niin kauan kun pidin siitä kiinni. Nalle ottaa häiriötä muista koirista ihan hirveästi; oman treenivuoron koiriin se on tottunut joten siellä pystytään keskittymään oikeaan tekemiseen. Kisoissa on niin paljon vieraita koiria ja yleistä hälinää että se tekee pienestä koirasta ihan mahdottoman käsitellä. Ongelma varmasti helpottaa paljon kisaaamalla, mutta kyllä vähän tyhmältä tuntuu käydä "kikkailemassa" kentällä kun tietää että koira oikeasti jotain osaisikin.

Viikonloppuna teimme kotona hiukan remonttihommia; Nalle oli tuttuun tapaan päällysmiehenä ja työmaamestarina. Se seuraa kaikkia työvaiheita tarkkaan ja jokainen työväline täytyy haistaa ennen kuin sitä ihmiset saavat käyttää.

Imurointi on erityisen kinkkistä puuhaa: pienen koiran mielestä imurin suutin on saalis jota ehdottomasti pitäisi hiukan puraista, mutta se myös tietää että jos näin tekee tulee toruja. Nalle on valinnut aseekseen hiljaisen vaanimisen: se lähestyy imuria, tekee valehyökkäyksiä (=lähelle, mutta ei ota kiinni) ja on haukkumatta. Näin tehdessään se välttyy toruilta ja saa jatkaa imurin läheisyydessä :-)

Aarre

Pojat kävivät päivälenkillä koirarannalla. Nalle löysi pusikosta upean aarteen; kaksi autonrengasta ja Nokian kumisaappaan. Saapas olikin sitten mitä hienoin lelu; Harri sai heittää sitä loputtomasti ja Nalle uurasti aina saappaan takaisin -tuli ainakin hyvää liikuntaa yllin kyllin :-) Harri oli luvannut Nallelle, että saapas tulee mukaan kotiin mikäli pieni koira kantaa sen autolle asti. Pitkään saapas olikin kulkenut mukana, mutta ihan autolle asti aarteen löytäjä ei sitä kuitenkaan jaksanut kantaa.

Harri oli kuvannut kännykällä hauskaa videota Nallen innostuksesta; harmi ettemme saaneet sitä siirrettyä pois kännystä. Tässä kuitenkin kännykuva ihanasta aarteesta ja sen (haukkuvasta) löytäjästä

Ensimmäinen "retki" tehty

Maanantai-iltana polkaisimme Tyttöystävätrion luokse. Nalle istui menomatkalla pyöräkorissa suht´nätisti, hoin koko ajan ääneen "Nalle istuu, hyvä istuu, hienosti istuu". Mahtoi näyttää metkalta. Hankalin paikka oli kun näimme puistossa koiran; onneksi se oli aika kaukana. Nalle nousi seisomaan pyöräkorissa ja minun piti pysähtyä istuttamaan koira takaisin alas. En uskaltanut missään vaiheessa puhua Assista, Lillistä tai Ronjasta mitään ettei Nalle olisi innostunut liikaa. Kun pääsimme lähelle tyttöjen kotia, pieni koira tajusi minne olimme menossa ja nousi jälleen ylös.

Istuimme hetken Tyttöystävätrion luona ja seurasimme Lillin pesun jälkeistä kuivausta. Tai siis minä seurasin sillä Nallen mielenkiinto oli luonnollisesti suunnattu vain ja ainoastaan Ronjaan :-) Trimmattuna nämä kaverukset muistuttavat entistä enemmän toisiaan, sillä Nallen selkä on yhtä täplikäs kuin dalmis-tyttöystävänsä. Vauhdikkaan painimisen jälkeen Ronja taisi väsyä ja ensimmäisen kerran haukahti Nallelle. Minusta ääni oli ihan pieni, mutta ilmeisesti Nallen mielestä järeä. Se luikki korvat luimussa syliini ja jätti Ronjan hetkeksi ihan rauhaan. Mutta vain hetkeksi.

Pienen yhteislenkin jälkeen suuntasimme jälleen pyöräkorin kohti kotia. Nyt Nalle istui koko matkan rauhallisesti korin pohjalla ja taisi jopa hiukan nauttia kyydistä. Eiköhän tästä vielä pyöräkoira tule :-)

Pyöräilykausi avattu!

Tänään harjoittelimme Nallen kanssa pyöräilyä:

Vaihe 1: Pyöräkorin sisään laitettiin tyynyliina, jotteivät koiran kynnet tarttuisi korin pieniin reikiin. Nalle koriin ja pohjalle nameja -paljon nameja.

Vaihe 2: Tarpeeksi nameja korin pohjalta metsästetyään pieni koira ymmärsi istua -ja sitten palkittiin vielä ruhtinaallisemmin kehuilla ja nameilla :-)


Vaihe 3: Kun Nalle istui paikallaan korissa, lykittiin pyörää ympäri pihaa. Ja ihan lopuksi uskallettiin hiukan ajaakin: menimme oikein kadulle tekemään n.20 metrin pituisen "lenkin". Nalle istui rauhallisesti korissa koko matkan.

Nyt täytyy vielä kehitellä turvavyösysteemi luotettavaksi; sitten teemmekin pyöräretken tyttöystävätrion luokse -sinne on matkaa ainakin kilometri!

Hampaat kuntoon

Nalle oli tänään "hammaslääkärissä" eli hammaskiven poistossa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun hampaat putsattiin ja valitettavasti työ olisi pitänyt tehdä jo paljon aiemmin. Vaikka olemme Nallen pentuiästä asti yrittäneet huolehtia siitä, että pienellä koiralla olisi kaikki hyvin, olemme jostain syystä täysin laiminlyöneet hammashoidon. Tarkoituksella emme tietenkään ole asiaa jättäneet hoitamatta, jostain syystä kuvittelimme että kovat pureskeltavat ja päivittäiset dentastixit ja merileväannokset olisivat riittäneet. Nallen hengitys alkoi pikku hiljaa haista todella pahalle. Hammastahana ja -harjakaan eivät tuoneet apua varsinkin kun niiden käyttö oli tosi satunnaista. Viimein tajusimme että hampaat näyttivät jo todella ikäville -siis tilamaan aika eläinlääkärille.

Parin tunnin operaation jälkeen saimme kotiin pienen uneliaan koiran. Asetelimme sen tyynylle auringonpaisteeseen ja peittelimme vielä peitolla. Välillä tarkistimme että koira vielä hengittää :-) Lähes pari tuntia kotona nukuttuaan Nalle hoippui syliini tärisemään. Loppupäivä sujuneekin vahtiessa ettei koira vielä yritä kavuta nojatuolin nojalle keikkumaan. Mikäli ruoka maistuu, niin urhea pieni koira saa poikkeuksellisesti syödäkseen Caesaria (jota huonolla omallatunnolla varustetut omistajat kävivät kipin kapin kaupasta hakemassa) -eikös hammaslääkärin jälkeen yleensä kuulu saada joku yllätys...

Taas on aika trimmauksen...

Ennen:



Jälkeen:

Näyttäytymässä jälleen

Kävimme Ulvilassa Match Showssa. Koiria oli jälleen paljon ja harmitti että kehät olivat pienehköissä sisätiloissa kun ulkona paistoi aurinko. Mutta eihän kevätsäästä koskaan ennakkoon tiedä. Tällä kertaa myös Pepi osallistui kisaan.

Meillä ei mennyt millään lailla hyvin; Nallea kiinnostivat maneesin tuoksut enemmän kuin kaunis seuraaminen. Tuomari ei edes miettinyt vaan antoi nopsasti punaisen nauhan kilpakumppanillemme. Nalle ei myöskään sijoittunut sinisten kehässä, mutta Pepi sen sijaan nappasi neljännen sijan! Onnea Pepille!!!!

Kuviakin yritimme ottaa, mutta kameramme ei pitänyt maneesin hämyisästä valaistuksesta. Tässä yksi huono otos Tainan ja Pepin menosta:

Match Show -kausi avattu

Pitkäperjantaina suuntasimme kevään ensimmäiseen Match Showhun -niitä onkin huhti -toukokuun aikana luvassa vaikka miten monet. Edellisistä mätsäreistämme oli jo runsaasti aikaa (heinäkuu) joten homma oli hiukan hakusessa. Kylmästä ilmasta ja pääsiäispyhien runsaasta mätsäritarjonnasta huolimatta paikalla oli tosi paljon koiria. Pepi oli ihmisineen myös paikan pääll, mutta ainoastaan "kisaturistin" roolissa.

Harri joutui kehään Nallen kanssa hiukan kylmiltään, sillä jo viikon vihoitellut selkäni alkoi olla niin huonossa kunnossa etten olisi kehässä pärjännyt. Pojilla on kyllä takanaan menestystä näyttelykehässä joten mistään ensikerrasta ei ollut kyse. Ennen kehään menoa pidettiin vielä kontaktin ja seisomisen pikatreenit :-)

Itse "show" sujui ihan mukavasti; Nalle otti kontaktia ja jopa seisoi hetkittäin "tönössä" kuten me seisomista kutsumme. Sininen nauha sitten kuitenkin tuli, mutta myös hiukan menestystäkin; Nalle oli pienten koirien sarjassa sinisten neljäs. Koiramäärään ja harjoittelun laatuun nähden ihan mallikas tulos. Kotiin toimme ruusukkeen ja siansorkan(!) joka oli pienelle terrierillemme hiukan turhan järeä makupala.

Illalla Nalle pääsi vielä Vaarin syntymäpäiville, jossa ohjelmassa oli Pepin kanssa tuhtaamista (= ei oikein jaksettaisi painia, mutta vähän täytyy kuitenkin kellistellä), Mummun kinkkunumero sekä kaikkien halukkaiden pusuttamista. Onnea vielä 84 -vuotiaalle Vaarille!

Kettua mä metsästän...

Kävimme jälleen keinoluolilla ja tällä kertaa Pepi lähti mukaan. Koiria oli paikalla viimekertaista enemmän ja nähtiinpä tuttujakin. Nalle ei "pettänyt" meitä tälläkään kertaa; se syöksyi ahdinkoon sen kummempia miettimättä ja haukkui kettua mallikkaasti. Pois Nalle ei olisi millään halunnut lähteä.

Pepi ei tälläkään kertaa innostunut koko hommasta -tuskastuneena koko touhuun se meinasi jättää Tainan jaloille kostean vastalauseensa :-) Luolahommista enemmän ymmärtävät sedät kuitenkin kannustivat tuomaan Pepin vielä uudestaan keinoluolille; ehkä se vain syttyy hitaasti.

Tämä oli Nallen viimeinen keinoluolakerta ainakin vähäksi aikaa, sillä totesimme että seuraavaksi täytyisi jo päästä tositoimiin. Mutta mistä löydämme metsästäjän joka ottaisi mukaan kaksi ummikkoihmistä ja yhden aloittelijakoiran?

Pepi ja Nalle odotushuoneissaan

Vauhtiviikonloppu

Nallen keväinen viikonloppu sujui vauhdikkaasti: lauantaista sunnuntaihin pieni koira pääsi maalle, jossa sai riekkua vapaana pitkin metsiä ja peltoja.

Sunnuntaina menimme koirarannalle tapaamaan muita russeleita: mukana oli Pepin lisäksi jackrussellinterrieri Roosa ja uusi tuttavuus jackreussellinterrieri Riku. Ilma oli jälleen upean aurinkoinen. Aluksi kaikki sujui mukavasti; Riku oli vielä sen verran nuori, että Nallekaan ei alkanut rähisemään. Nalle jopa pystyi touhuamaan välillä itsekseenkin kun Pepi ja Riku painivat keskenään.

Valitettavasti tunnelma hiukan muuttui: laitoin Nallen Roosan saapuessa hetkesi kiinni ja ilmeisesti vapaana ollut Riku kävi sitten "liian lähellä" haastamassa leikkiin. Nallella paloivat hermot. Kun päästin sen jälleen irti, Nalle haastoikin Rikun kanssa riitaa kiihkeämmin. En uskaltanut odottaa tilanteen kehittymistä vaan nappasin pienen rähisijämme kiinni :-(
Loppuajan Nalle sitten joutui seuraamaan muiden telmintää hihnan päästä *huokaus*.

Sunnuntain agilityssä vauhti sitten loppuikin kesken. Viisi koirakkoa odotteli aikansa ohjaajaa paikalle -jota ei sitten koskaan näkynyt. Pääsimme kuitenkin halliin sisälle ja teimme harjoitusradan "omasta päästämme". Juoksin vain Nallen kanssa radan läpi, en jaksanut keskittyä ohjaamiseen sen kummemmin. Kerrankin myös Nalle oli väsynyt; laitoin sen harjoitusten lopulla auton perään odottelemaan ja pieni koira kyhjötti boksissaan auton peräkontissa ihan uupuneena. Pakko oli kuitenkin istua ja katsoa mitä hallilla tapahtuu.

Illalla kävelimme vielä lähihuoltamolle täyttämään pyörän rengasta ja sitten lähikauppaan (tosi-tv -namiostoksille). Unohdimme ottaa Nallelle odotusnameja kaupan edustalle, joten oli pakko ostaa Nallelle lakua palkaksi :-) Ei sitten laku kelvannut, joten pitäydymme jatkossa kauppareissuilla ihan niissä perusnappuloissa.

Kevättä rinnassa

Kevät saapui kunnolla perjantaina ja sää oli hieno läpi viikonlopun. Perjantaina teimme pyörähuoltoa pihassa ja samalla pyörääni asennettiin kori, jossa olisi tarkoitus kyyditä Nallea kesän tullen.

Saas nähdä saadaanko Nallea pysymään pyörän kyydissä; itse uskon että kunhan se vain tottuu koriin niin ongelmia ei ole. Nalle varmasti nauttii kyydistä ja maisemien katsomisesta.

Pyörähuoltoa tupsahti piristämään Nallen tyttöystävätrio Assi, Lilli ja Ronja. Nallen mielestä Ronja on ihaninta mitä voi kuvitella. Se ei jätä hetkeksikään dalmisneitoa rauhaan, vaan roikkuu peesissä terrierin sinnikkyydellä.

Ronja ei paljoa Nallesta perusta vaan antaa pienen koiran touhuta omiaan. Assi ja Lilli ovat varmasti vain helpottuneita kun niiden ei tarvitse olla Nallen rakkauden kohteena.

Sunnuntaina olimme parin viikon tauon jälkeen agility -treeneissä. Assi lähti mukaan emäntänsä kanssa katsomaan miten Nallella sujuu. Hyvinhän se sujui -koiralta. Ohjaaja oli ihan hukassa; rata oli piiiiitkä (21 estettä) ja jostain syystä oikea järjestys oli kovin vaikea muistaa. Minä kuulemma hätäilen ja hermoilen liikaa. Täytyisi osata mennä rauhassa, sillä koira aistii ihmisen hermoilun. Nalle jo hiukan irtoaakin,eli ihan joka esteelle ei tarvitse mennä saattamaan. Koira on vain niin hirmuisen nopea että perässäpysyminen ja oikea-aikainen ohjaaminen on arvossaan. Vaikka koira on miten viisas ei auta jos ihminen huutaa "aaaaputki", kun vaan siitä putkesta täytyisi mennä :-)

Nallerahaa

Posti toi tänään uuden upean pankkikortin -siinä komeilee Nalle! Kortista en nyt viitsi laittaa kuvaa tänne, mutta tässä kuitenkin kuva joka komeilee kortin pohjalla:

Hiukan kuvaa pilaavat pankin logot ja muut pakolliset tiedot, mutta mitäpä tuosta. Toimitusaika oli muuten uskomattoman nopea -tilauksesta toimitukseen meni alle viikko!

Kissan kynsissä

Nallen ihmiset hajaantuivat viikonloppuna harrastamaan partiota Parkanoon ja Ylöjärvelle. Tämä tarkoitti pienelle koiralle hoitopaikkaa -joita tällä kertaa oli kaksin kappalein. Alkuperäisen suunnitelman mukaan hoitopaikassa A piti olla perjantaista lauantaipäivään, ja sitten vaihto hoitopaikkaan B. B on neljästä hoitopaikastamme eniten käytetty ja sinne Nalle otetaan onneksi aina avosylin vastaan.

Suunnitelmiin oli kuitenkin tullut muutos perjantai-iltana. Hoitopaikassa A on nimittäin kissa. Se on iso ja komea omanarvontuntoinen kolli Nestori. Nalle on aina ollut varovaisen kiinnostunut Nestorista, mutta kovin lähelle toisiaan ei ole poikia koskaan päästetty -yleensä Nestori pääsee vierailujemme ajaksi saunaan :-) Tai sitten se lokoilee vakiopaikallan leivinuunin päällä -sieltä se on rauhallisesti killittänyt lattialla inisevää Nallea, joka niin kovasti haluaisi tutustua tuohon kummaan otukseen. Silloin harvoin kun Nestori on laskeutunut valtaistuimeltaan alas, on Nalle äkkiä perääntynyt kauemmas (ihmisten taakse) tiiraamaan tuota oranssia oliota. Kerran Nestori lähti täysin yllättäen ajamaan Nallea takaa. Takaa-ajo kesti muutamia sekunteja, fyysistä kontaktia ei saatu aikaiseksi mutta pieni koira taisi saada trauman.

Perjantai-iltana oli jälleen tapahtunut "lähentymistä". Nestori oli ajatellut ilmeisesti viimeinkin näyttää kuka on talon valtias. Taas vältyttiin vammoilta, mutta Nalle ei ollut toipunut välikohtauksesta. Se oli ollut niin pelokas että oli katsottu paremmaksi siirtää koira heti toiseen hoitopaikkaan. Sunnuntaina kun kuulimme tästä ei voinut olla kummastelematta sitä, miten eri tavalla koiramme eri eläimiin suhtautuu: keskiviikkona ajettiin hurjana kettua "luolastossa" ja pari päivää myöhemmin pelättiin kotikissaa.

Keinoluolilla

Nallen toinen kerta keinoluolilla Nakkilassa (ensimmäisestä kerrasta voi lukea täältä). Itse olin ensikertalaisena paikalla ja jännitin toimisiko Nalle yhtä hienosti kuin olin ensimmäisestä kerrasta kuullut.

Ensin saimme seurata miten agilitytuttumme parson-neiti Sohvi pärjäsi. Hieno neiti nyrpisti kuonoaan, laittoi tassut tanaan ja kieltäytyi menemästä pimeään, pahanhajuiseen putkeen. Pienen suostuttelun jälkeen Sohvi suostui seisomaan putkessa, mutta sen ystävätär parson-Alma ei taipunut edes siihen. Koirat olivat niin tyttöjä että! Putkea kävi haistelemassa myös pari mäyräkoiraa, joista toinen uskaltautui haukkumaankin putkessa, toinen ei suostunut menemään ahdingon läpi.

Vaikka suhtaudun hiukan kaksijakoisesti keinoluolailuun, oli mieletöntä nähdä miten Nalle oli heti elementissään päästessään putken suulle. Harri antoi pienen tuuppauksen kohti ahdinkoa, mutta muuta ei sitten tarvittu. Se meni suoraan ketun luokse ja alkoi haukun. Kettua siirrettiin ja Nalle seurasi perässä. Pois se ei olisi malttanut tulla ollenkaan. Oi, miten ylpeitä olimme pienestä luolakoirastamme! Joku paikallaolijoista puhui jo luolakokeistakin, mutta saimme jälleen kerran todeta että meillä on "väärän rotuinen" koira.

Tänään taas kristallisoitui omassa mielessä se, miten tärkeää on antaa koiralle mahdollisuus toteuttaa niitä vaistoja mitkä sillä rotunsa puolesta on.

Ronkeli tykki

Agilityssä tahkotaan edelleen keppien parissa. Namin kanssa Nalle menee kepit yleensä suht´hyvin, mutta ilman namia ei ollenkaan. Ohjaajan analyysin mukaan koira kyllä tietää mitä sen pitäisi tehdä, sitä ei vain nappaa. Esteet ja hypyt ovat kivoja, kepit eivät. Sunnuntain treeneissä opimme, että minäkin tarvitsisin hiukan namia, sillä koiran ohjaaminen keppien toiselta puolelta ei onnistunut ollenkaan (siis niin että ihminen on lähtötilanteessa eri puolella keppejä kuin koira). Ei siis kerta kaikkiaan mennyt ollenkaan jakeluun! Kuivatreeniä ilman koiraa täytyisi nyt tehdä rutosti -mutta kuka palkkaisi ja kehuisi minua????

Mainetta olemme ilmeisesti jo ehtineet saada. Uusi ohjaajamme kysyi Nallen nähdessään "tämäkö on se uusi tykki?". Olemme kuulemma siinä tilanteessa että koira kyllä tietää mitä tehdä kunhan ihminenkin osaisi. Eli nyt täytyisi saaada omaan päähän pikkuhiljaa valssaukset ja persjätöt ja mitä niitä nyt onkaan. Hermoilen kovasti kentällä ja se tunne tarttuu Nalleen. Koira on minulle liian nopea ja minä sekoilen kun yritän pysyä perässä. Kun pitäisi sanoa putkeen sanonkin hyppää, kun pitäisi sanoa pussiin huudankin HUIIIIIII! Tätä huita käytän aika paljon :-)

Sitten on vielä lähtöongelma: Nalle ei millään pysty odottamaan lähtökäskyä, vaan varastaa jatkuvasti. Kotona olemme harjoitelleet paljon paikallaanoloa -sekä sisällä että ulkona. Nalle on edistynyt asiassa valtavasti sitten toko -päiviemme. Se odottaa kiltisti paikallaan pidempiäkin aikoja. Mutta kotona ei kuonon edessä olekaan houkuttelevaa estettä jonka yli olisi ihan pakko HETI hypätä.

Nalle on aina ollut ahne pieni koira. Kaikki syötävä on uponnut sen kitaan ihan muutamaa poikkeusta (kurkku, tomaatti, sipuli) lukuunottamatta. Viimeisen puolen vuoden aikana on kuitenkin tapahtunut muutos; suursyömärimme on muuttunut ronkeliksi. Kaikki ruoka ei enää kelpaakaan. Tai kelpaa vain jossain tietyssä muodossa. Tästä on hyvänä esimerkkinä porkkana:

Nalle on saanut aina silloin tällöin ruokansa joukossa porkkanaraasteen jämiä ja hyvin on maistunut. Nalle myös rouskuttaa iloisesti pieniä porkkananpaloja -mutta vain kädestä annettuna. Jokin aikaa sitten tein pikkuisia porkkanatikkuja, ja annoin niitä siinä sivussa myös Nallelle, joka hotki oranssit herkut nopeasti parempiin suihin. Sainpa sitten mielestäni hyvän idean: sekoitan päivän ruoan joukkoon pikkuisia porkkananpaloja herkkusuulle rouskuteltavaksi. Mitä tekee ronkelimme: plokkaa äärimmäisen taitavasti ruokakipasta nappulat ja jättää kaikki porkkanasuikaleet syömättä. Eivät sitten kelvanneet.

Tänään tein jälleen porkkanavirheen: koska koira natusteli mielellään porkkananpaloja kädestäni, sekoitin nappuloiden sekaan porkkanaraasteen jämät. Lopputulos näkyy tässä:

Vaikka nappulat ja raaste sekoitettiin keskenään, taitava pieni koiramme sai ongittua suuhunsa pelkät nappulat. Taitaa olla turhaa haaveilla barffauksen aloittamisesta :-)

Pulkkamäessä

Nalle pääsi mukaan Ulvilan Erätyttöjen pulkkaretkelle Yyteriin. Ilma oli loistava: aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja meri kimmelsi horisontissa. Erätyttöjen "koirapartiosiipi" oli mukana aktiivisesti; vaikka Pepi oli jätetty kotiin tällä kertaa mukana oli kuitenkin Jedi ja iiiiihhhaaana berni-neito Ruusa. Ja sen lisäksi vielä pari muutakin nelijalkaista.

Pulkkailu kiihdyttää Nallea. Emme vieläkään päässeet selvyyteen siitä, paimentaako Nalle laskijoita vai haluaisiko se mukaan, joka tapauksessa haukku ja vinkuna on aikamoista. Tämän lisäksi piti vielä Jedillekin alkaa luennoimaan :-( Tästä kaikesta johtuen pieni kuumakallemme joutui välillä autoon jäähylle. Mukavaa kuitenkin oli!