Vastahankaa

Nalle sai ilmeisesti kesällä liikaa vapauksia omalla pihamaalla, sillä se on alkanut hangoitella sisääntuloa vastaan. Yleensä lenkiltä tullessamme päästän Nallen kotipihaan vapaaksi. Kun sisäänmenon aika on edessä, pienen koiran korvat muuttuvat vesi-, ilma- ja äänitiiviiksi, se välttelee katsekontaktia viimeiseen asti ja luikahtaa piiloon pihakuusen taakse.

Nallen erikoisin viivyttelytyyli on "suolapatsas". Se jähmettyy pihan perälle seisomaan ja saattaa pysyä liikahtamatta minuutteja ja taas minuutteja. Jos lähden kävelemään sitä kohti, Nalle saattaa ottaa askeleen tai pari ikään kuin sanoakseen "joo joo, kyllä mää tulen". Mutta ei se tule vaan jämähtää uudelleen pieneksi koirapatsaaksi.

Tästä linkistä löytyy kuvasarja tämän päivän viivytystaistelusta. Nalle lähestyi hitaasti taloa, pysähtyi välillä paikoilleen, katseli oikealle ja vasemmalle ja lopuksi vielä rappusten juurella aloitti venyttelysession :-)

Kuvista näkyy myös hyvin että trimmauksen aika alkaa olla käsillä; Nalle rapsuttaakin jo aika paljon. Minä en vain haluaisi luopua pörröisestä koirastani...

Rokotettu

Kahdesta syksyn tärkeästä asiasta on toinen nyt hoidettu, eli Nallen rokotukset ovat jälleen kunnossa seuraavan kahden vuoden ajaksi. Eläinlääkärin odotushuoneessa näimme ainakin minusta jännittävän asian: ihka oikean ja elävän haukan. Sen kummempaa lajimääritystä en häpeäkseni osaa tehdä, mutta selväksi tuli että haukka oli silmästään vahingoittunut ja oli hoidon jälkeen menossa jopa viikoiksi toipumaan ennen vapaaksi pääsyään. Lintu näytti upealta ja Nallekin katseli otusta kiinnostuneena.

Hoitopöydälle jouduttuaan pieni koira tajusi että oli tapahtumassa jotain epämiellyttävää; se yritti kavuta hädissään syliini, vinkaisi lujaa ensimmäisen piikin jälkeen -toinen menikin sitten huomaamatta. Eläinlääkäri huomautti että Nallelle on alkanut muodostua hammaskiveä ja juuri keväällähän tehtiin kunnon hammaskiven poisto! Ongelmana on ettei Nalle ole yhtään kiinnostunut puruluista; olen yrittänyt tarjota sille vaikka minkälaista kovaa pureskeltavaksi. Eläinlääkärin vinkki oli leikkiä vetoleikkejä hamppuköyden kanssa; se kuulemma puhdistaa hampaita tehokkaasti. Nyt täytyy vain leikkiä päivät pääksytysten kaikenlaisia vetoleikkejä, eihän tässä enää mukaan auta :-)

Rasvaletti

Vietimme tänän Nallen kanssa laatuaikaa omalla pihalla. Olen koko viikon juossut paikasta toiseen (töissä, koulussa, Turussa, Tampereella...); nyt oli aikaa istua alas ja nauttia hetkestä. Tuntui että Nallekin oli tyytväinen; se hyöri omissa touhuissaan pihalla mutta aina välillä se tuli nuolemaan nenänpääni märäksi. Haluan kovasti ajatella että se oli pienen koiran tapa sanoa "kiva että olet kotona".

Ettei mennyt laatuaika ihan vain nautiskeluksi niin tein pikaisen "pyörähuollon". Pyöränketjut olivat kitisseet jo hetken aikaa sen verran kuuluvasti että oli pakko rasvata ne; ensimmäisenä käteen osui ruokaöljy joka toimikin täydellisesti; sain jälleen hiljaisen kulkupelin.

Nallekin oli äkännyt maistuvan aineen; se oli käynyt maistelemassa maahan tippunutta öljyä ja ehkäpä nuolaissut vähän ketjujakin. Se jäi kiinni kun aloin ihmettelemään miksi koiran pää oli kastunut; kun tutkin asiaa tarkemmin huomasin ettei pää ollutkaan vedestä märkä vaan öljyinen! No, toivottavasti rypsiöljy tekee hyvää koiralle myös ulkoisesti...

Ei paahtoa kiitos

Nalle on yllättäen kehittänyt uuden pelon; se pelkää leivänpaahdinta. Tilanteen laukaisi 7 vuotta käyttämättä ollut leivänpaahdin. Vaikka miten sitä yritin puhdistaa, niin ensimmäisellä käyttökerralla se kärytti jonkin verran. Nalle tärisi ja yritti väkisin päästä syliin; kun en ottanut se kipitti olohuoneeseen sohvan nurkkaan tärisemään ja yritti myös päästä ulos. "Kohtaus" kesti tunnin verran. Unohdin koko asian kunnes taas eilen kaivoin paahtimen kaapista. Sama tilanne toistui jälleen; Nalle ei nähnyt kun kaivoin paahtimen kaapista joten pelkotilaa ei laukaise itse laitteen näkeminen. Eikä tilannetta laukaise se pomppuäänikään joka tulee kun leivät ovat valmiita, sillä Nalle aloitti tärinän jo ennen sitä. Uskon, että tilanne liittyy jotenkin paahtimesta tulevaan hajuun vaikka minä en sitä haistakaan. Nalle oirehtii niin pahasti etten voi kuvitellakaan paahtavani leipää aamuisin ennen töihin lähtöä, sillä siinä tilassa olevaa pientä koiraa en uskaltaisi jättää yksin kotiin (leivänpaahtimen kanssa). Kummallista on pienen koiran elämä :-)


Kuva-arvoitus: mitä tämä äärettömän epätarkka ja suttuinen kuva esittää?

Vastaus: Käsivarteni Nallen kynsienleikkuun jälkeen...

Hetkiä

Kiirettä on pitänyt ja pieni koira on jäänyt luvattoman heikolle huomiolle viime aikoina. Uusi elämäntilanne (työ + 2 eri opiskelua päällekkäin) vaatii järjestelemistä eikä yllätyksiltä ole voitu välttyä. Tässä kuitenkin muutamia hetkiä Nallen (ja emännän) elokuusta:

- Nalle oli lomamatkalla maalla viime viikonloppuna. Siellä se sai elämänsä ensimmäisen saaliin: myyrän! Valitettavasti(?) kamera ei ollut mukana ja tarina ei muutenkaan ihan tarkkaan kerro mitä tapahtui, mutta saalis oli saatu kiinni ja hengiltä.

- Tyttöystäväduo saapui viimein takaisin kaupunkiin pitkältä kesälomaltaan. Jälleennäkeminen oli riemukas, niin koirista kuin emännistäänkin :-)

- Kuluneella viikolla Nalle on saanut erityishuomiota kun minä istuin illat koulussa. Tyttöystäväduo kävi hakemassa pienen koiran kolmena iltana lenkille jotta Nallen ei tarvinnut olla yksin koko päivää.

- Perjantaina "palautimme palveluksen" ja veimme tyttöystäväduon lenkille. Tämä olikin minulle ensimmäinen kerta kolmen koiran taluttajana *huh* Herätimme varmasti loputtomasti hilpeyttä ohikulkijoissa, sillä olin välillä täysin solmussa kolmen hihnan kanssa. Onnistuimme kuitenkin tarpomaan tunnin lenkin ja sain Assin ja Ronjan ehjänä kotiin saakka.