Kevättä rinnassa

Kevät saapui kunnolla perjantaina ja sää oli hieno läpi viikonlopun. Perjantaina teimme pyörähuoltoa pihassa ja samalla pyörääni asennettiin kori, jossa olisi tarkoitus kyyditä Nallea kesän tullen.

Saas nähdä saadaanko Nallea pysymään pyörän kyydissä; itse uskon että kunhan se vain tottuu koriin niin ongelmia ei ole. Nalle varmasti nauttii kyydistä ja maisemien katsomisesta.

Pyörähuoltoa tupsahti piristämään Nallen tyttöystävätrio Assi, Lilli ja Ronja. Nallen mielestä Ronja on ihaninta mitä voi kuvitella. Se ei jätä hetkeksikään dalmisneitoa rauhaan, vaan roikkuu peesissä terrierin sinnikkyydellä.

Ronja ei paljoa Nallesta perusta vaan antaa pienen koiran touhuta omiaan. Assi ja Lilli ovat varmasti vain helpottuneita kun niiden ei tarvitse olla Nallen rakkauden kohteena.

Sunnuntaina olimme parin viikon tauon jälkeen agility -treeneissä. Assi lähti mukaan emäntänsä kanssa katsomaan miten Nallella sujuu. Hyvinhän se sujui -koiralta. Ohjaaja oli ihan hukassa; rata oli piiiiitkä (21 estettä) ja jostain syystä oikea järjestys oli kovin vaikea muistaa. Minä kuulemma hätäilen ja hermoilen liikaa. Täytyisi osata mennä rauhassa, sillä koira aistii ihmisen hermoilun. Nalle jo hiukan irtoaakin,eli ihan joka esteelle ei tarvitse mennä saattamaan. Koira on vain niin hirmuisen nopea että perässäpysyminen ja oikea-aikainen ohjaaminen on arvossaan. Vaikka koira on miten viisas ei auta jos ihminen huutaa "aaaaputki", kun vaan siitä putkesta täytyisi mennä :-)

Nallerahaa

Posti toi tänään uuden upean pankkikortin -siinä komeilee Nalle! Kortista en nyt viitsi laittaa kuvaa tänne, mutta tässä kuitenkin kuva joka komeilee kortin pohjalla:

Hiukan kuvaa pilaavat pankin logot ja muut pakolliset tiedot, mutta mitäpä tuosta. Toimitusaika oli muuten uskomattoman nopea -tilauksesta toimitukseen meni alle viikko!

Kissan kynsissä

Nallen ihmiset hajaantuivat viikonloppuna harrastamaan partiota Parkanoon ja Ylöjärvelle. Tämä tarkoitti pienelle koiralle hoitopaikkaa -joita tällä kertaa oli kaksin kappalein. Alkuperäisen suunnitelman mukaan hoitopaikassa A piti olla perjantaista lauantaipäivään, ja sitten vaihto hoitopaikkaan B. B on neljästä hoitopaikastamme eniten käytetty ja sinne Nalle otetaan onneksi aina avosylin vastaan.

Suunnitelmiin oli kuitenkin tullut muutos perjantai-iltana. Hoitopaikassa A on nimittäin kissa. Se on iso ja komea omanarvontuntoinen kolli Nestori. Nalle on aina ollut varovaisen kiinnostunut Nestorista, mutta kovin lähelle toisiaan ei ole poikia koskaan päästetty -yleensä Nestori pääsee vierailujemme ajaksi saunaan :-) Tai sitten se lokoilee vakiopaikallan leivinuunin päällä -sieltä se on rauhallisesti killittänyt lattialla inisevää Nallea, joka niin kovasti haluaisi tutustua tuohon kummaan otukseen. Silloin harvoin kun Nestori on laskeutunut valtaistuimeltaan alas, on Nalle äkkiä perääntynyt kauemmas (ihmisten taakse) tiiraamaan tuota oranssia oliota. Kerran Nestori lähti täysin yllättäen ajamaan Nallea takaa. Takaa-ajo kesti muutamia sekunteja, fyysistä kontaktia ei saatu aikaiseksi mutta pieni koira taisi saada trauman.

Perjantai-iltana oli jälleen tapahtunut "lähentymistä". Nestori oli ajatellut ilmeisesti viimeinkin näyttää kuka on talon valtias. Taas vältyttiin vammoilta, mutta Nalle ei ollut toipunut välikohtauksesta. Se oli ollut niin pelokas että oli katsottu paremmaksi siirtää koira heti toiseen hoitopaikkaan. Sunnuntaina kun kuulimme tästä ei voinut olla kummastelematta sitä, miten eri tavalla koiramme eri eläimiin suhtautuu: keskiviikkona ajettiin hurjana kettua "luolastossa" ja pari päivää myöhemmin pelättiin kotikissaa.

Keinoluolilla

Nallen toinen kerta keinoluolilla Nakkilassa (ensimmäisestä kerrasta voi lukea täältä). Itse olin ensikertalaisena paikalla ja jännitin toimisiko Nalle yhtä hienosti kuin olin ensimmäisestä kerrasta kuullut.

Ensin saimme seurata miten agilitytuttumme parson-neiti Sohvi pärjäsi. Hieno neiti nyrpisti kuonoaan, laittoi tassut tanaan ja kieltäytyi menemästä pimeään, pahanhajuiseen putkeen. Pienen suostuttelun jälkeen Sohvi suostui seisomaan putkessa, mutta sen ystävätär parson-Alma ei taipunut edes siihen. Koirat olivat niin tyttöjä että! Putkea kävi haistelemassa myös pari mäyräkoiraa, joista toinen uskaltautui haukkumaankin putkessa, toinen ei suostunut menemään ahdingon läpi.

Vaikka suhtaudun hiukan kaksijakoisesti keinoluolailuun, oli mieletöntä nähdä miten Nalle oli heti elementissään päästessään putken suulle. Harri antoi pienen tuuppauksen kohti ahdinkoa, mutta muuta ei sitten tarvittu. Se meni suoraan ketun luokse ja alkoi haukun. Kettua siirrettiin ja Nalle seurasi perässä. Pois se ei olisi malttanut tulla ollenkaan. Oi, miten ylpeitä olimme pienestä luolakoirastamme! Joku paikallaolijoista puhui jo luolakokeistakin, mutta saimme jälleen kerran todeta että meillä on "väärän rotuinen" koira.

Tänään taas kristallisoitui omassa mielessä se, miten tärkeää on antaa koiralle mahdollisuus toteuttaa niitä vaistoja mitkä sillä rotunsa puolesta on.

Ronkeli tykki

Agilityssä tahkotaan edelleen keppien parissa. Namin kanssa Nalle menee kepit yleensä suht´hyvin, mutta ilman namia ei ollenkaan. Ohjaajan analyysin mukaan koira kyllä tietää mitä sen pitäisi tehdä, sitä ei vain nappaa. Esteet ja hypyt ovat kivoja, kepit eivät. Sunnuntain treeneissä opimme, että minäkin tarvitsisin hiukan namia, sillä koiran ohjaaminen keppien toiselta puolelta ei onnistunut ollenkaan (siis niin että ihminen on lähtötilanteessa eri puolella keppejä kuin koira). Ei siis kerta kaikkiaan mennyt ollenkaan jakeluun! Kuivatreeniä ilman koiraa täytyisi nyt tehdä rutosti -mutta kuka palkkaisi ja kehuisi minua????

Mainetta olemme ilmeisesti jo ehtineet saada. Uusi ohjaajamme kysyi Nallen nähdessään "tämäkö on se uusi tykki?". Olemme kuulemma siinä tilanteessa että koira kyllä tietää mitä tehdä kunhan ihminenkin osaisi. Eli nyt täytyisi saaada omaan päähän pikkuhiljaa valssaukset ja persjätöt ja mitä niitä nyt onkaan. Hermoilen kovasti kentällä ja se tunne tarttuu Nalleen. Koira on minulle liian nopea ja minä sekoilen kun yritän pysyä perässä. Kun pitäisi sanoa putkeen sanonkin hyppää, kun pitäisi sanoa pussiin huudankin HUIIIIIII! Tätä huita käytän aika paljon :-)

Sitten on vielä lähtöongelma: Nalle ei millään pysty odottamaan lähtökäskyä, vaan varastaa jatkuvasti. Kotona olemme harjoitelleet paljon paikallaanoloa -sekä sisällä että ulkona. Nalle on edistynyt asiassa valtavasti sitten toko -päiviemme. Se odottaa kiltisti paikallaan pidempiäkin aikoja. Mutta kotona ei kuonon edessä olekaan houkuttelevaa estettä jonka yli olisi ihan pakko HETI hypätä.

Nalle on aina ollut ahne pieni koira. Kaikki syötävä on uponnut sen kitaan ihan muutamaa poikkeusta (kurkku, tomaatti, sipuli) lukuunottamatta. Viimeisen puolen vuoden aikana on kuitenkin tapahtunut muutos; suursyömärimme on muuttunut ronkeliksi. Kaikki ruoka ei enää kelpaakaan. Tai kelpaa vain jossain tietyssä muodossa. Tästä on hyvänä esimerkkinä porkkana:

Nalle on saanut aina silloin tällöin ruokansa joukossa porkkanaraasteen jämiä ja hyvin on maistunut. Nalle myös rouskuttaa iloisesti pieniä porkkananpaloja -mutta vain kädestä annettuna. Jokin aikaa sitten tein pikkuisia porkkanatikkuja, ja annoin niitä siinä sivussa myös Nallelle, joka hotki oranssit herkut nopeasti parempiin suihin. Sainpa sitten mielestäni hyvän idean: sekoitan päivän ruoan joukkoon pikkuisia porkkananpaloja herkkusuulle rouskuteltavaksi. Mitä tekee ronkelimme: plokkaa äärimmäisen taitavasti ruokakipasta nappulat ja jättää kaikki porkkanasuikaleet syömättä. Eivät sitten kelvanneet.

Tänään tein jälleen porkkanavirheen: koska koira natusteli mielellään porkkananpaloja kädestäni, sekoitin nappuloiden sekaan porkkanaraasteen jämät. Lopputulos näkyy tässä:

Vaikka nappulat ja raaste sekoitettiin keskenään, taitava pieni koiramme sai ongittua suuhunsa pelkät nappulat. Taitaa olla turhaa haaveilla barffauksen aloittamisesta :-)

Pulkkamäessä

Nalle pääsi mukaan Ulvilan Erätyttöjen pulkkaretkelle Yyteriin. Ilma oli loistava: aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja meri kimmelsi horisontissa. Erätyttöjen "koirapartiosiipi" oli mukana aktiivisesti; vaikka Pepi oli jätetty kotiin tällä kertaa mukana oli kuitenkin Jedi ja iiiiihhhaaana berni-neito Ruusa. Ja sen lisäksi vielä pari muutakin nelijalkaista.

Pulkkailu kiihdyttää Nallea. Emme vieläkään päässeet selvyyteen siitä, paimentaako Nalle laskijoita vai haluaisiko se mukaan, joka tapauksessa haukku ja vinkuna on aikamoista. Tämän lisäksi piti vielä Jedillekin alkaa luennoimaan :-( Tästä kaikesta johtuen pieni kuumakallemme joutui välillä autoon jäähylle. Mukavaa kuitenkin oli!