Ukkosta ilmassa

Sunnuntaina koimme aikamoisen ukkosmyräkän kaatosateineen. Nalle ei ole pelännyt ukkosta, mutta eilinen pitkälti yli toista tuntia kestänyt myräkkä oli sille liikaa. Kun ukkonen löi pahiten kotimme päällä, Nalle päätti haukkua ukkosen pois; se tuijotti tiukasti ikkunasta ulos ja haukkui ja murisi. Välillä piti kiivetä syliin turvaan. Vaikka tiedän hyvin että koiran pelkoja ei saa vahvistaa omalla käytöksellään, oli minunkin vaikea välillä käyttäytyä normaalisti. En pelkää ukkosta, mutta eilinen ei enää ollut ihan tavallinen ukkoskuuro; pääsihän Pori oikein uutisiin asti tulvivine katuineen.

Nyt toivon ettei Nallelle jäänyt pelko "päälle" ukkosesta. Maanantaina päivällä jyristi ihan pikkuisen ja murehdin töissä miten pieni koira kotona pärjää. Luultavasti ihan hyvin, sillä ei se vaikuttanut yhtään erikoiselta kotiin mennessäni.

Viikonlopun kelit eivät suosineet ulkoilua millään lailla: lauantaina oli kauhea helle ja sunnuntaina tulvi. Nalle ottikin päivät lähinnä lepäilyn kannalta :-)

Nalle -kummi

Keväällä WWF:n jäsenhankkija pysäytti minut kävelykadulla eikä aikaakaan kun jo huomasin olevani kummi. Kovaa työtä feissarin ei tarvinnut tehdä sillä olin jo pidempään miettinyt että jotain tarttis tehdä. Vaikeinta oli valita mitä monista hyvistä WWF:n kohteista alkaisi tukea. Valitsin sitten itselleni tuntemattomimman eli Malawin -olen siis Malawi -kummi :-) Tiesin toki tämän nimisen maan olemassaolosta, mutta sen ympäristöongelmat olivat minulle uusia. Kummiksi ryhtymiseni jälkeen Malawi onkin ollut tieotusvälineissä esillä ihan yhtenään.

Tällä viikolla olen pohtinut sitä miten kätevää olisi jos Nallellakin olisi oma kummi. Enkä nyt tarkoita sellaista kummia joka kilauttaisi määräsumman rahaa joka kuukausi tilille (vaikka eihän sekään pöllömpää olisi) vaan sellaista kummia joka tekisi Nallen kanssa retkiä. Autottoman koiranomistajan elämä kun ei aina ole kovin helppoa.

Ihanteellinen retkikummi olisi sellainen ihminen, joka näillä älyttömillä helteillä saisi päähänsä ajatuksen "onpa kuuma, taidanpa lähteä Nallen kanssa retkelle koirarannalle". Ja sitten humps vaan kummi ja Nalle ajelisivat vilvoittelemaan Yyterin hiekoille. Tai kun tympeät syyskelit eivät innostaisi kaupunkiliikuntaan, iki-ihana kummi huristaisi Nallen kanssa tuttuun pieneen metsään jossa Nalle aina mielellään ulkoilee -oli ilma mikä hyvänsä.

Mutta ei ole Nallella kummia, Malawilla vaan. Onneksi omassa kotipihassa voi makoilla varjossa ja vilvoitella kahluualtaassa (jota Nalle kyllä luulee isoksi juomakulhoksi). Ja toki koiran kanssa pärjää vallan hyvin ilman autoakin; tämä helle vaan pistää sekä pienen koiran että sen omistajan tiukoille.

Aiemmassa kirjoituksessa ihmettelin miksi Nallesta on niin paljon nukkumiskuvia. Joku kommentoi että nukkuvaa koiraa vaan on helpompi kuvata. Se on kyllä totta; niitä epäonnistuneita kuvia on tullut roppakaupalla mutta näin digiaikana epäonnistuneet kuvat tulee hävitettyä saman tien eikä niistä jää mitään muistoa. Tällaisia kuvia on tullut otettua varmaan satoja: