Eikö tämä koskaan lopu?

Tylsää

Nallella on ollut pari iltaa tosi tylsää kun ihmiset ovat vain tapetoineet. Kukaan ei ole leikkinyt pienen koiran kanssa ja sitten ei edes voi nukkua kun pitää koko ajan seurata mitä ympärillä tapahtuu. Nalle kitisi ja pyöri jaloissa kunnes oli pakko antaa periksi väsymykselle. Millään kovallahan pienet koirat eivät tietenkään voi nukkua, joten Nalle oli hypännyt "vähän" pehmustetun nojatuolin päälle...

Tulipa käytyä

Tulipa sitten käytyä perjantaina seuramme järjestämissä epävirallisissa agility -kisoissa. Tulipa sitten kuviteltua, että hyvin menneiden harjoitusten jälkeen meillä olisi ihan jotain saavutettavaakin. Tulipa sitten mietittyä, että tuo onkin kiva rata meille; ei keppejä kompastuskivenä. Tulipa sitten viihdytettyä yleisöä koko rahan edestä. En saanut Nalleen mitään kontaktia lähdössä ja niin siinä sitten kävi, että koira hortoili radalla ihan miten halusi -hyppi esteitä yli ja takaisin, juoksi sinne tänne. Kuin ihmeen kaupalla sain koiran ohjattua pöydälle, mutta sillekin sen onneton hyppäsi juuri siltä ainoalta sivulta jolta ei olisi saanut :-( Otti päähän rajusti. Oikeasti olin mennyt kuvittelemaan että nyt voisimme ensimmäisen kerran näyttää että miten tämä tykki menee -mutta ei se kyllä mene.

Viime sunnuntain treeneissä pääsin lähdössä kahden esteen päähän ja annoin sitten vasta lähtöluvan. Nyt koira pysyi lähdössä paikallaan vain niin kauan kun pidin siitä kiinni. Nalle ottaa häiriötä muista koirista ihan hirveästi; oman treenivuoron koiriin se on tottunut joten siellä pystytään keskittymään oikeaan tekemiseen. Kisoissa on niin paljon vieraita koiria ja yleistä hälinää että se tekee pienestä koirasta ihan mahdottoman käsitellä. Ongelma varmasti helpottaa paljon kisaaamalla, mutta kyllä vähän tyhmältä tuntuu käydä "kikkailemassa" kentällä kun tietää että koira oikeasti jotain osaisikin.

Viikonloppuna teimme kotona hiukan remonttihommia; Nalle oli tuttuun tapaan päällysmiehenä ja työmaamestarina. Se seuraa kaikkia työvaiheita tarkkaan ja jokainen työväline täytyy haistaa ennen kuin sitä ihmiset saavat käyttää.

Imurointi on erityisen kinkkistä puuhaa: pienen koiran mielestä imurin suutin on saalis jota ehdottomasti pitäisi hiukan puraista, mutta se myös tietää että jos näin tekee tulee toruja. Nalle on valinnut aseekseen hiljaisen vaanimisen: se lähestyy imuria, tekee valehyökkäyksiä (=lähelle, mutta ei ota kiinni) ja on haukkumatta. Näin tehdessään se välttyy toruilta ja saa jatkaa imurin läheisyydessä :-)

Aarre

Pojat kävivät päivälenkillä koirarannalla. Nalle löysi pusikosta upean aarteen; kaksi autonrengasta ja Nokian kumisaappaan. Saapas olikin sitten mitä hienoin lelu; Harri sai heittää sitä loputtomasti ja Nalle uurasti aina saappaan takaisin -tuli ainakin hyvää liikuntaa yllin kyllin :-) Harri oli luvannut Nallelle, että saapas tulee mukaan kotiin mikäli pieni koira kantaa sen autolle asti. Pitkään saapas olikin kulkenut mukana, mutta ihan autolle asti aarteen löytäjä ei sitä kuitenkaan jaksanut kantaa.

Harri oli kuvannut kännykällä hauskaa videota Nallen innostuksesta; harmi ettemme saaneet sitä siirrettyä pois kännystä. Tässä kuitenkin kännykuva ihanasta aarteesta ja sen (haukkuvasta) löytäjästä

Ensimmäinen "retki" tehty

Maanantai-iltana polkaisimme Tyttöystävätrion luokse. Nalle istui menomatkalla pyöräkorissa suht´nätisti, hoin koko ajan ääneen "Nalle istuu, hyvä istuu, hienosti istuu". Mahtoi näyttää metkalta. Hankalin paikka oli kun näimme puistossa koiran; onneksi se oli aika kaukana. Nalle nousi seisomaan pyöräkorissa ja minun piti pysähtyä istuttamaan koira takaisin alas. En uskaltanut missään vaiheessa puhua Assista, Lillistä tai Ronjasta mitään ettei Nalle olisi innostunut liikaa. Kun pääsimme lähelle tyttöjen kotia, pieni koira tajusi minne olimme menossa ja nousi jälleen ylös.

Istuimme hetken Tyttöystävätrion luona ja seurasimme Lillin pesun jälkeistä kuivausta. Tai siis minä seurasin sillä Nallen mielenkiinto oli luonnollisesti suunnattu vain ja ainoastaan Ronjaan :-) Trimmattuna nämä kaverukset muistuttavat entistä enemmän toisiaan, sillä Nallen selkä on yhtä täplikäs kuin dalmis-tyttöystävänsä. Vauhdikkaan painimisen jälkeen Ronja taisi väsyä ja ensimmäisen kerran haukahti Nallelle. Minusta ääni oli ihan pieni, mutta ilmeisesti Nallen mielestä järeä. Se luikki korvat luimussa syliini ja jätti Ronjan hetkeksi ihan rauhaan. Mutta vain hetkeksi.

Pienen yhteislenkin jälkeen suuntasimme jälleen pyöräkorin kohti kotia. Nyt Nalle istui koko matkan rauhallisesti korin pohjalla ja taisi jopa hiukan nauttia kyydistä. Eiköhän tästä vielä pyöräkoira tule :-)

Pyöräilykausi avattu!

Tänään harjoittelimme Nallen kanssa pyöräilyä:

Vaihe 1: Pyöräkorin sisään laitettiin tyynyliina, jotteivät koiran kynnet tarttuisi korin pieniin reikiin. Nalle koriin ja pohjalle nameja -paljon nameja.

Vaihe 2: Tarpeeksi nameja korin pohjalta metsästetyään pieni koira ymmärsi istua -ja sitten palkittiin vielä ruhtinaallisemmin kehuilla ja nameilla :-)


Vaihe 3: Kun Nalle istui paikallaan korissa, lykittiin pyörää ympäri pihaa. Ja ihan lopuksi uskallettiin hiukan ajaakin: menimme oikein kadulle tekemään n.20 metrin pituisen "lenkin". Nalle istui rauhallisesti korissa koko matkan.

Nyt täytyy vielä kehitellä turvavyösysteemi luotettavaksi; sitten teemmekin pyöräretken tyttöystävätrion luokse -sinne on matkaa ainakin kilometri!

Hampaat kuntoon

Nalle oli tänään "hammaslääkärissä" eli hammaskiven poistossa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun hampaat putsattiin ja valitettavasti työ olisi pitänyt tehdä jo paljon aiemmin. Vaikka olemme Nallen pentuiästä asti yrittäneet huolehtia siitä, että pienellä koiralla olisi kaikki hyvin, olemme jostain syystä täysin laiminlyöneet hammashoidon. Tarkoituksella emme tietenkään ole asiaa jättäneet hoitamatta, jostain syystä kuvittelimme että kovat pureskeltavat ja päivittäiset dentastixit ja merileväannokset olisivat riittäneet. Nallen hengitys alkoi pikku hiljaa haista todella pahalle. Hammastahana ja -harjakaan eivät tuoneet apua varsinkin kun niiden käyttö oli tosi satunnaista. Viimein tajusimme että hampaat näyttivät jo todella ikäville -siis tilamaan aika eläinlääkärille.

Parin tunnin operaation jälkeen saimme kotiin pienen uneliaan koiran. Asetelimme sen tyynylle auringonpaisteeseen ja peittelimme vielä peitolla. Välillä tarkistimme että koira vielä hengittää :-) Lähes pari tuntia kotona nukuttuaan Nalle hoippui syliini tärisemään. Loppupäivä sujuneekin vahtiessa ettei koira vielä yritä kavuta nojatuolin nojalle keikkumaan. Mikäli ruoka maistuu, niin urhea pieni koira saa poikkeuksellisesti syödäkseen Caesaria (jota huonolla omallatunnolla varustetut omistajat kävivät kipin kapin kaupasta hakemassa) -eikös hammaslääkärin jälkeen yleensä kuulu saada joku yllätys...

Taas on aika trimmauksen...

Ennen:



Jälkeen:

Näyttäytymässä jälleen

Kävimme Ulvilassa Match Showssa. Koiria oli jälleen paljon ja harmitti että kehät olivat pienehköissä sisätiloissa kun ulkona paistoi aurinko. Mutta eihän kevätsäästä koskaan ennakkoon tiedä. Tällä kertaa myös Pepi osallistui kisaan.

Meillä ei mennyt millään lailla hyvin; Nallea kiinnostivat maneesin tuoksut enemmän kuin kaunis seuraaminen. Tuomari ei edes miettinyt vaan antoi nopsasti punaisen nauhan kilpakumppanillemme. Nalle ei myöskään sijoittunut sinisten kehässä, mutta Pepi sen sijaan nappasi neljännen sijan! Onnea Pepille!!!!

Kuviakin yritimme ottaa, mutta kameramme ei pitänyt maneesin hämyisästä valaistuksesta. Tässä yksi huono otos Tainan ja Pepin menosta:

Match Show -kausi avattu

Pitkäperjantaina suuntasimme kevään ensimmäiseen Match Showhun -niitä onkin huhti -toukokuun aikana luvassa vaikka miten monet. Edellisistä mätsäreistämme oli jo runsaasti aikaa (heinäkuu) joten homma oli hiukan hakusessa. Kylmästä ilmasta ja pääsiäispyhien runsaasta mätsäritarjonnasta huolimatta paikalla oli tosi paljon koiria. Pepi oli ihmisineen myös paikan pääll, mutta ainoastaan "kisaturistin" roolissa.

Harri joutui kehään Nallen kanssa hiukan kylmiltään, sillä jo viikon vihoitellut selkäni alkoi olla niin huonossa kunnossa etten olisi kehässä pärjännyt. Pojilla on kyllä takanaan menestystä näyttelykehässä joten mistään ensikerrasta ei ollut kyse. Ennen kehään menoa pidettiin vielä kontaktin ja seisomisen pikatreenit :-)

Itse "show" sujui ihan mukavasti; Nalle otti kontaktia ja jopa seisoi hetkittäin "tönössä" kuten me seisomista kutsumme. Sininen nauha sitten kuitenkin tuli, mutta myös hiukan menestystäkin; Nalle oli pienten koirien sarjassa sinisten neljäs. Koiramäärään ja harjoittelun laatuun nähden ihan mallikas tulos. Kotiin toimme ruusukkeen ja siansorkan(!) joka oli pienelle terrierillemme hiukan turhan järeä makupala.

Illalla Nalle pääsi vielä Vaarin syntymäpäiville, jossa ohjelmassa oli Pepin kanssa tuhtaamista (= ei oikein jaksettaisi painia, mutta vähän täytyy kuitenkin kellistellä), Mummun kinkkunumero sekä kaikkien halukkaiden pusuttamista. Onnea vielä 84 -vuotiaalle Vaarille!

Kettua mä metsästän...

Kävimme jälleen keinoluolilla ja tällä kertaa Pepi lähti mukaan. Koiria oli paikalla viimekertaista enemmän ja nähtiinpä tuttujakin. Nalle ei "pettänyt" meitä tälläkään kertaa; se syöksyi ahdinkoon sen kummempia miettimättä ja haukkui kettua mallikkaasti. Pois Nalle ei olisi millään halunnut lähteä.

Pepi ei tälläkään kertaa innostunut koko hommasta -tuskastuneena koko touhuun se meinasi jättää Tainan jaloille kostean vastalauseensa :-) Luolahommista enemmän ymmärtävät sedät kuitenkin kannustivat tuomaan Pepin vielä uudestaan keinoluolille; ehkä se vain syttyy hitaasti.

Tämä oli Nallen viimeinen keinoluolakerta ainakin vähäksi aikaa, sillä totesimme että seuraavaksi täytyisi jo päästä tositoimiin. Mutta mistä löydämme metsästäjän joka ottaisi mukaan kaksi ummikkoihmistä ja yhden aloittelijakoiran?

Pepi ja Nalle odotushuoneissaan

Vauhtiviikonloppu

Nallen keväinen viikonloppu sujui vauhdikkaasti: lauantaista sunnuntaihin pieni koira pääsi maalle, jossa sai riekkua vapaana pitkin metsiä ja peltoja.

Sunnuntaina menimme koirarannalle tapaamaan muita russeleita: mukana oli Pepin lisäksi jackrussellinterrieri Roosa ja uusi tuttavuus jackreussellinterrieri Riku. Ilma oli jälleen upean aurinkoinen. Aluksi kaikki sujui mukavasti; Riku oli vielä sen verran nuori, että Nallekaan ei alkanut rähisemään. Nalle jopa pystyi touhuamaan välillä itsekseenkin kun Pepi ja Riku painivat keskenään.

Valitettavasti tunnelma hiukan muuttui: laitoin Nallen Roosan saapuessa hetkesi kiinni ja ilmeisesti vapaana ollut Riku kävi sitten "liian lähellä" haastamassa leikkiin. Nallella paloivat hermot. Kun päästin sen jälleen irti, Nalle haastoikin Rikun kanssa riitaa kiihkeämmin. En uskaltanut odottaa tilanteen kehittymistä vaan nappasin pienen rähisijämme kiinni :-(
Loppuajan Nalle sitten joutui seuraamaan muiden telmintää hihnan päästä *huokaus*.

Sunnuntain agilityssä vauhti sitten loppuikin kesken. Viisi koirakkoa odotteli aikansa ohjaajaa paikalle -jota ei sitten koskaan näkynyt. Pääsimme kuitenkin halliin sisälle ja teimme harjoitusradan "omasta päästämme". Juoksin vain Nallen kanssa radan läpi, en jaksanut keskittyä ohjaamiseen sen kummemmin. Kerrankin myös Nalle oli väsynyt; laitoin sen harjoitusten lopulla auton perään odottelemaan ja pieni koira kyhjötti boksissaan auton peräkontissa ihan uupuneena. Pakko oli kuitenkin istua ja katsoa mitä hallilla tapahtuu.

Illalla kävelimme vielä lähihuoltamolle täyttämään pyörän rengasta ja sitten lähikauppaan (tosi-tv -namiostoksille). Unohdimme ottaa Nallelle odotusnameja kaupan edustalle, joten oli pakko ostaa Nallelle lakua palkaksi :-) Ei sitten laku kelvannut, joten pitäydymme jatkossa kauppareissuilla ihan niissä perusnappuloissa.