Toivo kävi kylässä

Maanantaina Nalle sai vieraan; puolivuotiaan kääpiösnautseriuros Toivon. Tapasimme Toivon emäntineen sunnuntaina puistossa ja pojat näyttivät tulevan niin hyvin toimeen keskenään että kutsuin Toivon pihaamme leikkimään. Iloitsen jokaisesta pienestäkin hetkestä jolloin Nalle leikkii sovussa toisten urosten kanssa; ilmeisesti Toivo on vielä niin pieni ettei Nalle koe sitä kilpailijana. Pihaleikki sujuikin ihan mainiosti joten saamme Toivon varmasti toistekin vierailulle.

Nallen emännän vahvasti snautseripainotteista koirakuumetta Toivon vierailu ei kyllä parantanut :-)

Nukkumatti, nukkumatti...

Mikähän siinä on että nukkuvaa koiraa on aina ihan pakko kuvata? Selasin vanhoja kuvia läpi ja huomasin että nukkuvasta Nallesta oli otettu kuva jos toinenkin:

Rantavahti jazzailemassa

Viikko meni remontoidessa ja jazzaillessa, joten Nallen kohtalona oli lähinnä kyläillä eri hoitopaikoissa ja olla kotona tylsistyneesti maalihuuruissa.

Alkuviikolla kävimme sentään uimassa ja saunomassa meren rannalla. Uimisesta ei sitten meinannut tulla mitään, kun Nalle päätti ryhtyä rantavahdiksi. Se sai kauhean paniikkikohtauksen joka kerta kun joku meni veteen; haukkua räksytti rannalla ja laiturilla niin että rannat kaikuivat. Uiminen ei sitten kauheasti houkuttanut ja Nallekin tyytyi tuttuun tapaansa kahlailuun. Tulipa kuitenkin talviturkki heitttyä pois.

Perjantaista sunnuntaihin Nalle oli hoidossa; ohjelmassa oli ollut ainakin kävelylenkkejä musiikin tahtiin ja mummula -vierailu (kinkkua oli jälleen tarjolla, tottakai...). Sunnuntaiaamuna kotiin palasi väsynyt pieni koira. Teimme iltapäivällä vielä yhden jazz -retken; kävimme Kirjurinluoto Arenalla ihan pikimmiten. Nautimme hyvän musiikin lisäksi jätskiä. Kauaa emme Arenalla viihtyneet, sillä vaikka sinne koiria saa viedäkin ei se minusta ole koirien paikka. Musiikki soi lujaa ja pieni koira jää helposti ihmisten jalkoihin. Maasta olisi saatava syödä kaikkea mitä löytyy; ja sitähän löytyy :-) Luodolla oli kuitenkin mukavan väljää joten nyt koiran kanssa mahtui hyvin liikkumaan. Nallella oli ilmeisesti hyvinkin mukavaa, sillä se ei olisi millään lähtenyt pois -niinpä minä sain kiskoa perässäni pientä koiraa ohikulkijoiden hymyillessä menollemme. Tämän vuoden jazzit on nyt onnellisesti jazzailtu ja voimme palata arkirutiineihin.

Sopulenkillä

Pepi ja Taina tulivat käymään. Päätimme katsoa miten käy kun päästämme pojat vapaasti pihalle telmimään; jatkuuko riitely? Kaikki meni ihan mukavasti, pojat touhuilivat omiaan, toisistaan paljoakaan välittämättä. Hyvä askel takaisin sopuisiin yhteishetkiin.

Teimme yhdessä pitkän kaupunkilenkin; Nalle pääsi käymään Jazzkadulla kun kävin hoitamassa lippuasioita. Pojat pääsivät matkalla juomaan Kokemäenjoesta sekä yhdestä suihkulähteestä (hyi meitä!). Nallen tietysti piti pulahtaa jokeen kaulaa myöten, mutta onneksi sihkulähteellä se osasi kyttäytyä ja hörppi vettä sivistyneesti reunakiveykseltä. Lisäksi herkuteltiin jätskillä.

Kotona pojat saivat lisää herkkuja. Aiemmin päivällä mummu ja vaari kävivät katsomassa remontin edistymistä ja toivat Nallelle tuliaisiksi kinkkua (!). Valitettavasti Nalle oli siinä vaiheessa vielä kyläreissulla, joten kinkku säästyi iltaan ja myös Pepi sai osansa kinkusta. Toimme herkun pihalle, jottemme olisi vahingossakaan yllyttäneet poikia riitaan. Nalle tapojensa mukaan ei sitten muuta nähnytkään/haistanutkaan kuin ihanaisen kinkkupaketin :-) Terveisiä vaan mummulaan: kinkut hävisivät Pepin ja Nallen suihin ihan hetkessä. Herkullista oli!

Koirarannalla palloilemassa

Torstaina kävimme vilvoittumassa koirarannalla Tainan ja Pepin kanssa. Nalle ei ole koskaan piitannut uimisesta, mutta viime aikoina olen huomannut että kahlailu sitävastoin kiinnostaa pientä koiraa kovasti. Jos esimerkiksi metsälenkeillä törmäämme ojaan/puroon/lampeen josta Nalle haluaa juoda, se ei suinkaan kurottele rannalta vaan kahlaa reippaasti kaulaa myöten veteen ja juo vasta sitten :-) Ostin Nallelle uusia palloja, jotka kelluvat vedessä -ajattelin että niistä voisi olla hyötyä uintihajoituksissa. Palloleikki olikin sitten kiva puuhaa kuumana kesäpäivänä Yyterissä; uimaan Nalle ei edelleenkään suostunut.

Tämän syvemmälle en tule!

Raukeaa lomailua

Päivät ovat olleet niin kuumia että Nalle on enimmäkseen nukkunut. Kuitenkin jotain tekemistäkin on kaivattu. Viikonlopun russelileirillä kokeilimme pitkästä aikaa jäljestystä joka sujuikin Nallelta ihan mallikkaasti. Teinkin sitten kotipihaan pienelle koiralle nakkijäljen :-)

Aarre ruohikossa

Pihamme ei ole suurensuuri, mutta kyllä sinnekin jo pienen jäljen sai: vetelin nakkeja nurmikolla ruukkurusun, kolmen omenapuun ja yhden kuusen ympäri ja jätin jäljen päättävän nakkiaarteen autotallin taakse syrenipuskan juureen. Matkan varrelle jätin muutaman nakkipalan innostamaan Nallen etsintöjä. Se olikin ihan tohkeissaan; tiesi että jotain erikoista tapahtuu kun jätin sen sisälle ja itse menin ulos herkullisten nakkien kanssa. Sisältä kuului kova haukku. Kun päästin Nallen ulos, se ryntäili päättömästi pihassa ennen kuin sain sen rauhoittumaan jäljen alkuun. Sitten vain käsky "hae!" ja koira lähti nuuskuttelemaan oikeaa reittiä nakkiaarteiden luokse.

Mikäs se täällä haisee?

Löytyi!

Muuten Nallen meno näyttää aika pitkälti tältä :-)

Leirielämää

Kesälomani aloitettiin leirivikonlopulla. Nyt ei mentykään partioleirille, vaan Russelileirille eli Jack Russell Terrier Club of Great Britain - Suomi Finland ry:n kesäleirille Hiidenhelmeen Punkalaitumelle. Nallen ja minun seuraksi lähtivät Pepi ja Taina. Tämä oli meille ensimmäinen kerta koiraleirillä, joten emme tienneet mitä odottaa.

Se mitä emme valitettavasti osanneet odottaa, oli se että Nalle ja Pepi eivät tulleet yhtään toimeen keskenään. Menneet kolme vuotta veljekset ovat kulkeneet yhdessä jos missä ja yhdessä on vietetty aikaa paljon. Pikku kinoja pojilla on toki aina ollut, mutta nyt sopua ei ollut oikeastaan ollenkaan. Tämä teki leiriviikonlopusta aika raskaan -pitihän meidän jakaa yhteinen huone. Ensimmäisen valvotun yön (jonka Pepi vietti kokonaan boksissa) jälkeen meille löytyi onneksi vapaa huone jotta saimme edes hiukan nukuttua viikonlopun aikana. Toivomme nyt, että koiraleirin outo ympäristö, lukuisat uudet koirat ja kaiken muun uuden aiheuttama stressi olisi aiheuttanut tämän ja että normaalissa arjessa voimme elää kuten ennenkin.

Lenkeillä pojat pysyivät sovussa:

Viikonloppu ei muutenkaan mennyt Nallelta ihan putkeen: sunnuntain näyttely ei mennyt odotusten mukaan. Ja odotuksiahan meillä oli, sillä viime kesänä Nalle oli vastaavassa näyttelyssä koko näyttelyn varavoittaja. Tiesin jo lauantaina ettei meidän kannata odottaa yhtään mitään. Näyttelyn tuomari, Mr Adrian Guthrie, kertoi mitä ominaisuuksia hän hyvässä Jack Russellissa arvostaa. Kaiken muun yläpuolelle hän nosti hyvän luonteen; hänen mukaansa koiran tulee selvitä kaikenlaisista tilanteista, tulla toimeen niin ihmisten kuin koirien kanssa. Riidanhaastajia hän ei hyväksynyt. No, Nalle oli jo siinä vaiheessa hyvin ehtinyt näyttää kykynsä rettelöijänä, joten tiesin pelin olevan menetetty. Ja niinhän siinä kävi, että Nallen kehämurinoiden jälkeen emme sijoittuneet mitenkään :-(
Pepi sen sijaan oli hienosti omassa luokassaan (urokset, yli 12kk, yli 31,75cm, sileät) toinen!

Väsynyt leiriläinen