Tulipa sitten käytyä perjantaina seuramme järjestämissä epävirallisissa agility -kisoissa. Tulipa sitten kuviteltua, että hyvin menneiden harjoitusten jälkeen meillä olisi ihan jotain saavutettavaakin. Tulipa sitten mietittyä, että tuo onkin kiva rata meille; ei keppejä kompastuskivenä. Tulipa sitten viihdytettyä yleisöä koko rahan edestä. En saanut Nalleen mitään kontaktia lähdössä ja niin siinä sitten kävi, että koira hortoili radalla ihan miten halusi -hyppi esteitä yli ja takaisin, juoksi sinne tänne. Kuin ihmeen kaupalla sain koiran ohjattua pöydälle, mutta sillekin sen onneton hyppäsi juuri siltä ainoalta sivulta jolta ei olisi saanut :-( Otti päähän rajusti. Oikeasti olin mennyt kuvittelemaan että nyt voisimme ensimmäisen kerran näyttää että miten tämä tykki menee -mutta ei se kyllä mene.
Viime sunnuntain treeneissä pääsin lähdössä kahden esteen päähän ja annoin sitten vasta lähtöluvan. Nyt koira pysyi lähdössä paikallaan vain niin kauan kun pidin siitä kiinni. Nalle ottaa häiriötä muista koirista ihan hirveästi; oman treenivuoron koiriin se on tottunut joten siellä pystytään keskittymään oikeaan tekemiseen. Kisoissa on niin paljon vieraita koiria ja yleistä hälinää että se tekee pienestä koirasta ihan mahdottoman käsitellä. Ongelma varmasti helpottaa paljon kisaaamalla, mutta kyllä vähän tyhmältä tuntuu käydä "kikkailemassa" kentällä kun tietää että koira oikeasti jotain osaisikin.
Viikonloppuna teimme kotona hiukan remonttihommia; Nalle oli tuttuun tapaan päällysmiehenä ja työmaamestarina. Se seuraa kaikkia työvaiheita tarkkaan ja jokainen työväline täytyy haistaa ennen kuin sitä ihmiset saavat käyttää.
Viime sunnuntain treeneissä pääsin lähdössä kahden esteen päähän ja annoin sitten vasta lähtöluvan. Nyt koira pysyi lähdössä paikallaan vain niin kauan kun pidin siitä kiinni. Nalle ottaa häiriötä muista koirista ihan hirveästi; oman treenivuoron koiriin se on tottunut joten siellä pystytään keskittymään oikeaan tekemiseen. Kisoissa on niin paljon vieraita koiria ja yleistä hälinää että se tekee pienestä koirasta ihan mahdottoman käsitellä. Ongelma varmasti helpottaa paljon kisaaamalla, mutta kyllä vähän tyhmältä tuntuu käydä "kikkailemassa" kentällä kun tietää että koira oikeasti jotain osaisikin.
Viikonloppuna teimme kotona hiukan remonttihommia; Nalle oli tuttuun tapaan päällysmiehenä ja työmaamestarina. Se seuraa kaikkia työvaiheita tarkkaan ja jokainen työväline täytyy haistaa ennen kuin sitä ihmiset saavat käyttää.
Imurointi on erityisen kinkkistä puuhaa: pienen koiran mielestä imurin suutin on saalis jota ehdottomasti pitäisi hiukan puraista, mutta se myös tietää että jos näin tekee tulee toruja. Nalle on valinnut aseekseen hiljaisen vaanimisen: se lähestyy imuria, tekee valehyökkäyksiä (=lähelle, mutta ei ota kiinni) ja on haukkumatta. Näin tehdessään se välttyy toruilta ja saa jatkaa imurin läheisyydessä :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti