Joulu 2006

Jouluaattona käytiin metsälenkillä "talvisissa" keleissä:

Nalle sai avata ensimmäisen paketin jo päivällä (ennen kuin Pepi saapui paikalle):

Joulupukki käväisi paikalla:

Ja joulun 2006 lahjasaldo:

Rantapallo (pallo kesti ehjänä n. 15 sek, mutta on kiva myös tyhjänä), nameja, Pilkku, Sorsa ja vetolelu

Hyvää Joulua!

Mitä #*%&¤"#a!

Päivän aikana vierashuoneen lattialle oli taas ilmestynyt torttu. Mitä ihmettä tämä nyt on???? Toki tiistai ei ollut normaali rutiinipäivä, vaan Nalle joutui vietämään illankin yksinään. Tämä tarkoitti yksinolonameja ja tietysti uutta satsia keskiviikkoaamuna (näistä namijutuista voin joskus kertoa lisää). Ehkä Nallen maha vain oli täynnä kaikenlaista ja aamutyhjennys ei riittänyt. Mutta entäs jos kyse onkin jostain muusta? Täytyy tarkkailla tilannetta. Tosin torstaina alkaa joululoma joten seuraavan kahden viikon ajaksi voidaan rutiinit heittää romukoppaan...

Onneksi Nalle käyttää sisävessana aina työhuoneen lattiaa, jossa on vanha muovimatto. Tosin nyt huoneessa on käynnissä remontti (siitä lisää Telle -blogissa) ja sen aikana on tarkoitus uusia myös lattia. Tämän jälkeen sisävessatouhujen pitäisi kyllä loppua.

Nalle on nyt sitten ilmoitettu ensimmäisiin virallisiin agility -kisoihin. Mennään nyt ihan vain haistelemaan tunnelmaa, ei sen kummempaa. Tulostavoitteeksi voisi asettaa tuloksen. Eli ettei ainakaan molempia lähtöjä hylättäisi. Eikös siinä ole vasta-alkajille jo ihan tarpeeksi tavoitetta?

Agilitykisoihin liittyy yksi itseäni harmittava/suututtava asia, mutta siitä joskus toiste.

Sunnuntairieha

Mitä muutakaan voi joulukuisena sunnuntaipäivänä tehdä kuin mennä reippailemaan Yyteriin? Suunnistimme koirarannalle tapaamaan muita Satakunnan russelisteja. Paikalla oli valikoitunut joukko valkoisia nelijalkaisia: Nalle ja velipoika Pepi sekä ihastuttavat parson-neidit Erin, Poppi ja Myy.

Russelitapaamisten lisäksi odottelemme joulua. Agilityssäkin alkoi jo joulutauko. Meidän on lomalla määrä harjoitella paikallaan pysymistä (eikös me juuri tämän takia lopetettu tokossa käyminen...), keppeihin täytyisi pikku hiljaa saada itsenäisempi meno eikä niin että minä näytän kädellä ihan vierestä mistä kuuluu mennä.

Loppiaisena agilityseuramme järjestää viralliset kisat. Uskaltaisikohan sinne osallistua? Saavatko kokeneet kilpailijat näppyjä jos tällaiset aloittelijat lähtisivät harjoituksen vuoksi mukaan? Mistä tietää milloin on oikea hetki aloittaa kisoissa käynti?

Itsenäisyyspäivänä 6.12.

Ärsytystä ja kaipausta

Nalle on meidän mielestämme suurimman aikaa mitä hienoin, taitavin, kiltein ja älykkäin koira. Miten ylpeitä olemmekaan sen näyttelysaavutuksista, hienoista agilitysuorituksista, ärhäkkyydestä keinoluolilla, hyvästä käytöksestä kotona ja kylässä.

Aina on kuitenkin se toinen puoli: ne asiat jotka nostavat ärsytyksen pintaan ja tuskahien otsalle. On päiviä jolloin tuntuu että koira on pelkkä riesa aamusta iltaan. Sunnuntaina oli taas tällainen päivä:

Olimme Nallen kanssa viikonlopun kahden sillä Harri oli Ässien faniristeilyllä (kyllä vaan, ilmeisesti Ässillä on edelleenkin faneja...). Sunnuntaiaamuna Nalle karkasi pihasta haukkumaan ja ärisemään kadulla ulkoilevaa naapurinkoiraa -tämä oli toinen kerta kun näin käy saman koiran kanssa. Otti päähän niin paljon että pidin Nallelle puhe- ja huomioimislakkoa jonkin aikaa.

Iltapäivällä lähdimme Yyteriin tapaamaan Satakunnan russelisteja, joita olikin paikalla mukava joukko. Hetken kaikki meni hienosti, mutta sitten Nalle alkoi haastaa riitaa parson-Oskun kanssa. Osku oli lähinnä vastaanottavana osapuolena. Oli pakko laittaa Nalle kiinni. Tuntui että parin tunnin hieno lenkki meni haaskuun kun koira ei päässyt juoksemaan vapaana. No tulihan siinä silti liikuttua hienossa säässä ja hyvässä seurassa.

Illalla oli vielä agility -treenit. Niissä on mukava käydä sillä Nalle nauttii joka hetkestä jonka saa radalla viettää. Ne väliajat ovatkin sitten niitä ongelmallisia. Nalle on kärsimätön, kukaan muu ei saisi olla radalla. "Mun vuoro, mun vuoro!!!!" se tuntuu huutavan. Odottamisajat ovat yhtä ininää, vinkumista ja mitä mielikuvituksellisimpia ääniä. Kun poistun Nallen luota hetkeksi radan rakentamiseen, se villiintyy haukkumaan. Puolentoista tunnin treenit väsyttävät sekä koiran että omistajan jonka täytyy käyttää joka hetki koiran viihdyttämiseen. Muiden suoritusten seuraminen ja niistä oppia ottaminen on täysin mahdotonta. Toiveena onkin että mahdollisimman useasti saisin mukaan "lapsenvahdin" joka auttaisi Nallen viihdyttämisessä. Tähän ongelmaan on löydettävä ratkaisu koulutuksen kautta.

Jos omistajan sunnuntaipäivä oli rasittava, koiralle se muuttui ikävksi illalla; Hazel oli kadoksissa. Se oli niiin likainen ja niiin haiseva, että oli aika viedä tyttöystävä pesulle. Käsinpesty Hazel ei hetkessä kuivu, joten sunnuntai-iltana se retkotti edelleen saunassa vettä valuvana. Huomasin että Nalle muuttui levottomaksi kun olimme menossa nukkumaan: se kierteli makuuhuoneessa, kävi alakerrassa ja palasi takaisin ylös lähteäkseen taas hetken päästä etsintäkierrokselle. Nostin Loskan esille ja toivoin että se kelpaisi korvaamaan Hazelin edes yhdeksi illaksi. Ei kelvannut. Nukkumista Hazelin katoaminen ei kuitenkaan haitannut, sillä maanantaiaamuna heräsin jälleen tuhiseva russelihattu tyynylläni :-)