Marraskuu on hurahtanut ohi lähes huomaamatta. Kaikenlaista on tapahtunut:
Ensilumi satoi maahan marraskuun ensimmäisenä päivänä joka oli Pyhäinpäivä. Meillä tuli talo täyteen vieraita ja Nallella oli monta uutta uni- ja rapsutuskaveria :-)
Nalle oli uudessa paikassa yökylässä. Paikka oli itsessään tuttu eli tyttöystävien koti! Tyttöystävät tosin olivat itse lomailemassa Hämeessä, joten Nalle sai nauttia Assin ja Ronjan emännän seurasta ihan yksinään. Kaikki oli sujunut hyvin -Nalle on tottunut pennusta asti olemaan hoidossa jos missä, joten se ei turhia stressaa.
Isänpäivänä kävimme tervehtimässä sekä isää että vaaria (siis minun, ei Nallen). Samalla oli mahdollisuus yrittää jälleen Pepin ja Nallen samassa huoneessa pitämistä. Olin saanut neuvoksi koittaa räminäpurkkia ja vesisuihkua poikien rahoittamiseksi. Päätimme Tainan kanssa kokeilla räminäpurkkeja, sillä molemmat pojat ovat omilla tavoillaan ääniherkkiä (Pepillä mm. helikopterit, Nallella huutaminen). Askartelin pari tölkkiä, pojat vietiin Tainan vanhempien luokse sillä emme halunneet kokeilla räminää ensimmäisellä kerralla kummankaan kotona. Treenimme meinasi vesittyä alkuunsa, sillä jostain kumman syystä pojat viihtyivät pitkään ihan eri huoneissa, ihan kuin eivät olisi toisiaan huomanneetkaan. Rähinähän siitä kuitenkin syntyi alun kyräilyjen jälkeen, räminätölkit heitettiin koirien jalkoihin (ei siis osuttu, ei kannata hälyttää eläinsuojelua vielä) ja niin siinä kävi kuin olin jo uumoillutkin; Nalle pelästyi ja yritti hädissään Kaisan syliin. Pepi ei ollut oikeastaan moksiskaan koko jutusta, joten se sai sitten hiukan muunlaista sapiskaa... Tämän jälkeen olikin rauha maassa; toinen koira mökötti ja toinen pelkäsi, mutta ainakin olivat samassa huoneessa tappelematta. "Räminäterapia" toistettiin mummulassa, jossa pojat aloittivat välittömästi riidan; lopputulos oli sama -Nalle pelästyi ja Pepi ei. Hiljaista joka tapauksessa tuli; Nalle istui Kaisan sylissä niin kauan että Pepi lähti kotiin; vasta sen jälkeen se uskalsi lähteä liikkeelle. Näiden kokemusten perusteella on toivoa siitä että joulu sujuisi rauhallisemmissa merkeissä, en vain tiedä miten kivaa on jos Nalle joutuu pelkäämään koko aattoillan...
Olin reilut kaksi viikkoa putkeen kotona, joten ehdimme lenkkeilemään pitkin Porin metsiä kerrankin ihan kunnolla. Elimme aikamoisessa symbioosissa koko tuon ajan; kaupassakin kävimme yhdessä :-) Paluu arkeen ei sitten ollutkaan meille kummallekaan yhtään kivaa (ne aamuherätykset...)
Kävimme tekemässä Pipan kanssa päiväpatikan Noormarkussa. Nalle nautti selvästi täysin siemauksin metsässä kulkemisesta; se spurttaili metsäpoluilla ja joen reunustoilla niin innokkaasti, että tulipa sitten puljattuakin (kunnon partioretekellä aina jonkun pitää puljata). Nallen mielestä parasta taisi silti olla tauko nuotiopaikalla, sillä sehän tietää makkaranpaistoa :-)
Nalle odottaa että Pipa saisi makkaratikun valmiiksi
