Ihana kevät

Pitkästä, pitkästä aikaa olemme lenkkeileet Tyttöystävien kanssa. Perjantaina teimme 2,5 tunnin iltalenkin Porin metsässä ja lauantaina liikuimme kaupunkimaisemissa. Upean lämmin ja aurinkoinen ilma sai meidät avaamaan terassikauden; onneksi Porista löytyy terasseja jonne voi kolmen koiran kanssa mennä; toivottavasti jatkossa se neljäskin vielä mahtuu mukaan :-)

Ennen terassia pidettiin kuvaussessio; Isosannan puistosta löytyi "kiva" kivi jota oli pakko käyttää rekvisiittana. Kuvaajat taisivat olla asiasta melko lailla innostuneempia kuin mallit...

Nalle ja Ronja suunnittelevat pakoa:

Lähes onnistunut nappaus:

Assi ja Ronja:

Pallopoika, osa II

Nalle kävi keskiviikkona trimmaajalla, ja on jälleen sileä versio itsestään. Kuvassa myös pallo, joka kestää jopa russelin :-) Tämä pallo on ollut käytössä ainakin pari vuotta ja se on myös talvehtinut ulkona -ja on edelleen ihan ehjä!

Pallopoika

Nalle sai uuden pallon maanantaina; eipä uskoisi että minulla on jo monen vuoden russelikokemus kun kuvittelin uuden pallon kestävän vähän pikkuveljenkin leikittäväksi... Pääasia kuitenkin että Nallella oli hetken ajan TOSI kivaa :-)

Alla muutama kuva ja lyhyt videopätkä pallopojasta (kaikki kännykällä kuvattu).

Keskiviikkona on Nallen trimmaus, ja jo on aikakin!

Oi katsopas tuota hauvaa!

Alkuviikosta Nalle tosiaan kärsi jonkintasoisista mahaongelmista. Maanantaina oli päivän aikana ilmestynyt vierashuoneen matolle iso oksennus ja makuuhuoneen lattialla oli aikamoinen kakkaläjä :-( Ilta kuitenkin sujui hyvin, samoin seuraava aamu joten ajattelin että kyseessä oli joku nopeasti ohimennyt pahaolo. Tiistai-iltana kuitenkin Nalle oksensi jälleen; se onnistui oksentamaan joka ikisen maton päälle, joka täältä kotoa löytyi! Jälkiä siivotessa ajattelin vain, että parempi jälleen tottua näiden vahinkojen siivoamiseen :-)

Keittelin sitten Nallelle riisiä, jota se söikin hyvällä halulla -muu ruoka ei kelvannutkaan. Oksentelu muistutti minulle että olisi aika matolääkkeelle. Piilotin riisin joukkoon tabletin puolikkaat ja hyvin olivat pienelle koiralle maistuneet. Seuraavana päivänä ei riisi sitten enää maistunutkaan; muutaman riisin joukkoon sekoitetut nappulat oli kyllä taidokkaasti poimittu kiposta, tabletit oli jätetty syömättä... Noh, kinkun sisään piilotetut lääkkeet holahtivat pienen koiran kurkusta alas reippaasti, joten matokuurikin on onnellisesti annettu. Onpa sekin asia kunnossa ennen Pikkuveljen saapumista.

Vaikka sairastelut olivat ohimennyttä elämää loppuviikosta, valvoimme silti yhden yön. Yläkertaan vievät rappuset maalattiin torstaina, eikä yläkertaan eli makuuhuoneeseen ollut asiaa sinä päivänä/iltana; jouduimme nukkumaan sohvalla. Jostain syystä tämä oli Nallelle ylivoimainen asia; se kitisi ja vinkui ja vaihtoi koko ajan unipaikkaa. Se kuoputti tassulla minua kädestä ja jalasta ja päästä ja peitosta ja.... Yö menikin sitten harvinaisen levottomasti. Kyllä minä itsekin mieluiten omassa sängyssä nukun, mutta että koirakin on noin vaativa!

Pikkuveli kasvaa vinhaa vauhtia. Kasvattajalta sain terveisiä että "pikkuveljestä on tullut tyttöjen riesa ja kiusaaja ja on pojista selvästi villimpi -mutta ei kuitenkaan mikään riidanhaastaja". Jännitys kasvaa koko ajan; pikkuveljen kotiintulo lähestyy :-) Sain luvan laittaa tänne kuvan pikkuveljestä (ei ole siis minun ottamani kuva). Tässä "virallinen" 4 -viikkoiskuva. Pikkuveli vasemmalla, pikkuveljen veli oikealla :-)

Sitten on näitä päiviä...

Huhtikuuta

Arki on tällä hetkellä todella kiireistä ja Nalle on joutunut olemaan paljon yksin. Torstaina se kuitenkin pääsi kanssani töihin muutamaksi tunniksi, kun minulla oli iltapalaveri jonka muut osallistujat antoivat luvan pienen karvaisen assistentin läsnäololle. Parin tunnin kokouksen ajan Nalle jaksoikin olla tosi kiltisti; se lähnnä istui tai nukkui sylissäni. Vaikka joskus olen kodehtinut niitä ihmisiä jotka voivat ottaa koiran töihin, tiedän että meillä se ei onnistuisi. Nalle ei jaksaisi kahdeksaa tuntia kökkiä rauhassa toimistolla; mielummin se varmasti touhuaa kotona omia juttujaan; tarkkailee kadun liikennettä, leikkii namipallolla ja nukkuu omassa tuolissaan.

Jos Nalle poimisi ihmisten puheesta paljon toistettuja sanoja, yleisimmin käytetty sen mielestä olisi varmasti tällä hetkellä "pikkuveli". Poikkeuksetta jokainen ihminen joka Nallelle juttelee, käy sen kanssa samaa "keskustelua": Mitäs nyt meinaat kun saat pikkuveljen? tai Onko Riikka jo kertonut että saat pikkuveljen? Itse olen lähtenyt pikkuisen samaan kelkkaan ja alkanut jutella Nallelle tulokkaasta sen nimellä -ajattelen että kun pikkuveli saapuu kotiin niin sen nimi olisi jo valmiiksi Nallelle jollain tavalla tuttu. Taitaa olla silti enemmän itseni vakuuttelemista ja totuttamista tulevaan.

Lauantai alkoi Nallen mielestä varmasti tosi tyhmästi; kotiin tuli vieraita, mutta kukaan ei huomannutkaan pientä koiraa vaan kaikki ihmiset keskittyivät keittiön hajoittamiseen. Iltapäivällä oli kuitenkin mukavampaa kun kävimme parin tunnin metsälenkillä Tainan ja Pepin kanssa. Vakka ilma oli mukava, saimme kerrankin kulkea maastolenkin lähes keskenämme. Se on aina mukavaa, sillä Nalle saa olla vapaana mahdollisimman paljon ja juosta energiatankit tyhjiksi. Katinkurussa ammuskeltiin hiukan ja Pepi säikkyi pauketta, Nalle ei tuntunut edes huomaavan mitään. Toivottavasti sunnuntaina nähdään Assia ja Ronjaa.

Onnea Vaari!

Sunnuntai kului Vaarin 85 -vuotissynttäreillä. Nalle heiluttaa vielä tassua Vaarille ja toivottaa monia mukavia jahtimakkaran makuisia hetkiä!!!

Pikkuveli

Vielä hetken "nimensä" kokoisena :-)

Huhtikuu