Nallen toinen kerta keinoluolilla Nakkilassa (ensimmäisestä kerrasta voi lukea täältä). Itse olin ensikertalaisena paikalla ja jännitin toimisiko Nalle yhtä hienosti kuin olin ensimmäisestä kerrasta kuullut.
Ensin saimme seurata miten agilitytuttumme parson-neiti Sohvi pärjäsi. Hieno neiti nyrpisti kuonoaan, laittoi tassut tanaan ja kieltäytyi menemästä pimeään, pahanhajuiseen putkeen. Pienen suostuttelun jälkeen Sohvi suostui seisomaan putkessa, mutta sen ystävätär parson-Alma ei taipunut edes siihen. Koirat olivat niin tyttöjä että! Putkea kävi haistelemassa myös pari mäyräkoiraa, joista toinen uskaltautui haukkumaankin putkessa, toinen ei suostunut menemään ahdingon läpi.
Ensin saimme seurata miten agilitytuttumme parson-neiti Sohvi pärjäsi. Hieno neiti nyrpisti kuonoaan, laittoi tassut tanaan ja kieltäytyi menemästä pimeään, pahanhajuiseen putkeen. Pienen suostuttelun jälkeen Sohvi suostui seisomaan putkessa, mutta sen ystävätär parson-Alma ei taipunut edes siihen. Koirat olivat niin tyttöjä että! Putkea kävi haistelemassa myös pari mäyräkoiraa, joista toinen uskaltautui haukkumaankin putkessa, toinen ei suostunut menemään ahdingon läpi.
Vaikka suhtaudun hiukan kaksijakoisesti keinoluolailuun, oli mieletöntä nähdä miten Nalle oli heti elementissään päästessään putken suulle. Harri antoi pienen tuuppauksen kohti ahdinkoa, mutta muuta ei sitten tarvittu. Se meni suoraan ketun luokse ja alkoi haukun. Kettua siirrettiin ja Nalle seurasi perässä. Pois se ei olisi malttanut tulla ollenkaan. Oi, miten ylpeitä olimme pienestä luolakoirastamme! Joku paikallaolijoista puhui jo luolakokeistakin, mutta saimme jälleen kerran todeta että meillä on "väärän rotuinen" koira.
Tänään taas kristallisoitui omassa mielessä se, miten tärkeää on antaa koiralle mahdollisuus toteuttaa niitä vaistoja mitkä sillä rotunsa puolesta on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti