Tassunjälkiä

Haimme Nallen tassunjäljet Museolta; ihan kivat muistot niistä tuli, molempiin koteihin tehtiin oma jälki:

Aurinkoista lauantaipäivää vietimme Porin metsässä lenkkeillen ja pihassa hiukan treenaten. Teimme odotus -harjoituksia -sehän on agilityssä Nallelle kovin hankalaa. Jälleen kerran kaikki toimi kotipihassa hienosti; voin rauhassa jättää koiran pihan toiseen päähän odottamaan ja itse kävellä toiseen päähän. Nalle pysyy kiltisti paikallaan.
Vaikeutta olen yrittänyt lisätä putken avulla; meillä on ihan lasten lelukaupasta ostettu tunneliputki, jota käytämme kotipihan "agilityssä". Varsinaisssa treeneissähän (ja kisoissa) ongelmana on se, että Nalle ei malta odottaa lähtölupaa kun edessä siintää hieno rata täynnä mukavia esteitä. Kotipihassa putkikaan ei saa Nallea varastamaan yhtään. Tästä pitäisi tietysti olla kovin iloinen, mutta kun tiedän että ei tämä koira oikeasti ole oppinut odottamaan lähtölupaa agilitykentillä vaikka se kotona toimiikin.

Omenapuut kukkivat :-)

Yksi on joukosta poissa

Nallen tyttöystävätrio on kutistunut tänään duoksi. Lilli on poissa. Viimeisten kuukausien teema on ollut luopuminen. Välillä täytyy päästää irti vaikka ei haluaisi, vaikka satuttaa. Lilli eli hyvän ja pitkän elämän Assin ja Ronjan kanssa. Nyt oli hyvä aika päästää irti.


Lauantaihin mahtui jotain mukavaakin. Museoviikon kunniaksi Museoiden yönä oli Satakunnan Museoon järjestetty koirille oma tapahtuma! Museossa on menossa koirista kertova "Haukkua halki historian" -näyttely. Siihen liittyen lauantai-iltana sai ottaa koirat mukaan museoon ja painattaa koiran tassun jälki savilaattaan. Laatat kuivatetaan ja poltetaan ja viikon päästä saammekin hakea kotiin Nallen tassunjäljen :-) Museolla oli jos jonkinmoisia koiria ja paljon tuttujakin.

Meitä porilaisia koiranomistajia onkin nyt parin viikon sisällä hemmoteltu näillä koiramaisilla tapahtumilla: ensin Kaupunkipuiston syntymäpäivllä jaettiin koirille makupaloja ja nyt tämä museotapahtuma. Hienoa! Koska nämä tilaisuudet ovat harvinaista herkkua, harmitti joidenkin koiranomistajien käytös sitäkin enemmän. Tutustuessamme museon koiranäyttelyyn, huomasimme että lattialta löytyi pissalätäköitä ja kakkakikkareita. HYI! Kyllä jokaisen koiranomistajan pitää seurata koiransa touhuja ja siivota vahingot pois. Tällaiset piittaamattomat ihmiset aiheuttavat käytöksellään meille kaikille koiraihmisille huonon maineen.

Helatorstain huvitus

Helatorstaina kävimme Match Showssa. Olemme käyneet kahtena aiempana helatorstaina samojen järjestäjien Mätsäreissä hyvällä menestyksellä, joten odotukset olivat tavallista kovemmat. Koiria oli tosi vähän, mikä oli yllätys koska sää oli loistava. Menestys ei sitten ollut ihan perinteistä; Nalle oli pienissä koirissa sinisten 4. Tulos kuulostaa hyvältä niin kauan kunnes selviää että koiria oli sinisissä 5 :-)

Väsynyt kisaaja

Kisastudioissa

Viikonloppuna ja jo vähän aiemminkin Nalle sai osallistua jos jonkinmoisiin kisastudioihin. Oli jääkiekkoa ja euroviisua, oli voittoja ja tappioita. Välillä jännitettiin kotona ja välillä kylässä. Yhteistä kaikille kisastudioille oli se, että ihmiset olivat Nallen makuun välillä turhan kovaäänisiä. Ja kovaäänisistä ihmisistä Nalle ei pidä; se hermostuu ja pahimmillaan muuttuu hysteeriseksi: kieppuu sylistä toiseen ja yrittää kavuta mahdollisimman korkealle. Korvat luimussa ja kontakti kadoksissa. Ei ollut eroa sillä riemuittiinko jatkoaikamaalista, oikean kappaleen voittamisesta vaiko sillä tekikö Kanada taas yhden maalin. Kovaääniset ihmiset eivät ole Nallen mieleen.

Kisastudioiden kiva puoli oli se, että Nalle sai tavata tyttöystävätrioa -välillä hiukan osissa. Euroviisustudioon meille saapui mukaan vain Assi, mutta sunnuntain kiekkofinaalia seurasimme tyttöystävätrion luona. Tällä kertaa kyläily sujui erityisen rauhallisesti; Nalle nukkui suurimman osan ajasta sylissäni :-)

Viikko sitten maanantaina alkoi agilityssä kesäharjoittelukausi. Olemme jälleen uudessa ryhmässä (jo kolmas marraskuun alun jälkeen), ja treenipaikka on nyt ulkokenttä. Ryhmämme on meille liian kovatasoinen, mutta aikataulullisesti paras. Ryhmä on tarkoitettu kisaaville ja kisaamaan aikoville koirille (joten perustelin tämän ryhmän valinnan itselleni sillä, että kyllähän me joskus aiomme kisata -olemmehan jo käyneet yleisöä viihdyttämässä kolmesti...). Ensimmäisissä harkoissa paljastui kyllä heti se, että olemme väärässä ryhmässä -rata oli vaikea. Lisäksi meillä oli jälleen lähtöongelma -Nalle ei malttanut yhtään odottaa lähtölupaa. Radalla olen aina myöhässä ja annoin vääriä käsykyjä -tai en käskenyt ollenkaan.

Toiset treenit sujuivat sateessa. Itse asiassa myös ekoissa ulkotreeneissä satoi, mutta ei lainkaan niin rankasti kuin nyt. Rata oli hiukan helpompi ja treenaus sujui astetta paremmin -Nalle jopa malttoi hiukan odottaa lähdössä kun vain ensin tajusin ettei kannattanut käskeä pientä koiraa istumaan vesirapakkoon. Sateesta Nalle ei kauheasti pidä ja nytkin se yritti pienellä itkeskelyllä saada sympatiaa. Likomärältä ihmiseltä ei sitä paljoa herunut :-) Kotona olemme harjoitelleet sitä lähtöluvan odottamista paljon. Kotona se sujuukin -kun kuonon edessä ei ole houkuttelevaa rataa odottamassa läpijuoksua. Suurin ongelma agilityssä etenemisellemme olen minä itse; nyt täytyisi saada ihminen ruotuun niin sitten koirakin menisi ongelmitta.

Pusukala ja ulkoilusunnuntai

Nalle sai viikonlppuna tuliaisiksi Edenin kylpylästä kloorille tuoksuvan, isohuulisen kalan. Eipä ollut kala tarkoitettu russelien vetoleikkeihin, sillä hetkessä sen kyljessä ammotti iso aukko. Ja sittenhän olikin helppo ottaa sisälmykset pois :-)

Mää mitään ole tehnyt...

Sunnuntaina riitti aktiviteetteja. Ensin oli vuorossa Match Show, kerrankin ihan meidän lähellä. Sinne mentiin yhdessä Pepin kanssa -kehän laidalla poikien menoa "ihaili" Assi. Molemmat pojat saivat sinisen nauhan ja Nalle sijoittui neljänneksi. Olin jo varma diskauksesta kun kehässä oli enää top-5 -koirat. Nalle alkoi murisemaan sekä eteen että taaksepäin... Tuomari ei ilmeisesti murinoista hätkähtynyt, kun päästi pienen russelin palkintosijoille.

Nallea ja emäntää naurattaa :-) Pepi seisoo hienosti

Match Shown jälkeen suunnistimme Kirjurinluotoon. Siellä juhlittiin kansallisen Kaupunkipuiston 5 -vuotissynttäreitä. Ihmisille oli tarjoilua mutta mikä hienointa myös koirille! Pyöräilevät herkkulähettiläät antoivat koirille massatikkuja ja myös kakkapusseja oli tarjolla. Tuntui kivalta, että kerrankin myös koira(ihmise)t oli huomioitu. Kirjurinluodoltahan löytyy ihmisten virkistysalueiden lisäksi myös mukava koirapolku. Kirvatsin lenkille mukaan lähti Assin lisäksi myös Ronja, jota Pepi ei ollut ennen tavannut. Jos Nalle rakastaa Ronjaa, niin Pepi ei jäänyt velipoikaa pahemmaksi. Se ei hetkeksikään herennyt yrittämästä lähikontaktia Ronjaan, joten loppumatkasta mukanamme kulki aika hassusti hengittävä russeli :-) Nalle antaa Ronjan olla rauhassa lenkkeillessä eikä se ollut yhtään mustasukkainenkaan.

Kaikenkarvaisia vieraita

Viikonloppuna pihallamme vieraili kaksi tosi-isoa rusakkoa. Nalle seurasi kaverusten puuhailua ikkunasta poikkeuksellisesti ihan hipi-hiljaa, mutta tärisi sitäkin enemmän. Puput kiersivät kaikessa rauhassa pihamme ympäri, pysähtäen aina välillä popsimaan jotain(?) maukasta.

Vappuaattona Nalle pääsi tuulettamaan remonttituskaa Pepin kanssa mukavalle parin tunnin maastolenkille. Eipä silti pieni koira tiennyt, että vappupäivänä raksahommat jatkuvat :-) Onneksi Pepi kävi piristämässä; pojat ottivat painimatsin uudella lattialla.

Nalle yrittää Tainan sylin saadakseen mustasukkaiseen Pepiin liikettä :-)