Huhtikuuta

Arki on tällä hetkellä todella kiireistä ja Nalle on joutunut olemaan paljon yksin. Torstaina se kuitenkin pääsi kanssani töihin muutamaksi tunniksi, kun minulla oli iltapalaveri jonka muut osallistujat antoivat luvan pienen karvaisen assistentin läsnäololle. Parin tunnin kokouksen ajan Nalle jaksoikin olla tosi kiltisti; se lähnnä istui tai nukkui sylissäni. Vaikka joskus olen kodehtinut niitä ihmisiä jotka voivat ottaa koiran töihin, tiedän että meillä se ei onnistuisi. Nalle ei jaksaisi kahdeksaa tuntia kökkiä rauhassa toimistolla; mielummin se varmasti touhuaa kotona omia juttujaan; tarkkailee kadun liikennettä, leikkii namipallolla ja nukkuu omassa tuolissaan.

Jos Nalle poimisi ihmisten puheesta paljon toistettuja sanoja, yleisimmin käytetty sen mielestä olisi varmasti tällä hetkellä "pikkuveli". Poikkeuksetta jokainen ihminen joka Nallelle juttelee, käy sen kanssa samaa "keskustelua": Mitäs nyt meinaat kun saat pikkuveljen? tai Onko Riikka jo kertonut että saat pikkuveljen? Itse olen lähtenyt pikkuisen samaan kelkkaan ja alkanut jutella Nallelle tulokkaasta sen nimellä -ajattelen että kun pikkuveli saapuu kotiin niin sen nimi olisi jo valmiiksi Nallelle jollain tavalla tuttu. Taitaa olla silti enemmän itseni vakuuttelemista ja totuttamista tulevaan.

Lauantai alkoi Nallen mielestä varmasti tosi tyhmästi; kotiin tuli vieraita, mutta kukaan ei huomannutkaan pientä koiraa vaan kaikki ihmiset keskittyivät keittiön hajoittamiseen. Iltapäivällä oli kuitenkin mukavampaa kun kävimme parin tunnin metsälenkillä Tainan ja Pepin kanssa. Vakka ilma oli mukava, saimme kerrankin kulkea maastolenkin lähes keskenämme. Se on aina mukavaa, sillä Nalle saa olla vapaana mahdollisimman paljon ja juosta energiatankit tyhjiksi. Katinkurussa ammuskeltiin hiukan ja Pepi säikkyi pauketta, Nalle ei tuntunut edes huomaavan mitään. Toivottavasti sunnuntaina nähdään Assia ja Ronjaa.

Pääsiäistä

Pääsiäissunnuntaina kävimme pitkästä aikaa Pepin ja Tainan kanssa metsälenkillä. Automatka metsään on aina kärsimystä korville, sillä pojat vaihtavat kuulumisia aika äänekkäästi. Molemmat ovat auton takapenkillä omissa bokseissaan ja räksyttävät toisilleen koko matkan. Yleensä kotimatkalla on ihan hiljaista, mutta tänään kahden tunnin metsälenkki ei vienytkään poikien juttelunhaluja, vaan myös kotiin mennessä saimme nauttia kovaäänisestä keskustelusta. Poikien kommunikointi on aika vaihtelevaa, sillä lenkillä ne eivät huomaakaan toisiaan, mitä nyt haistelevat samoja puunjuuria. Ehkäpä metsässä on niin paljon muuta tekemistä että kuulumiset ehtii vaihtaa vasta autossa :-)

Nallella ja emännällä on sama lempparijätski:

Kävelyllä

Perjantai-iltana Nalle pääsi pitkästä aikaa mukaan partiomenoihin. Partiolaisten muistelemispäivänä järjestettiin Porissa Satakunnan Partiolaisten kehitysyhteistyöhankkeen, ühistöö -projektin, yksi ohjelmatilaisuus, ühistöö -kävely. Kiersimme kaupungin keskustaan merkittyä reittiä. Osallistujien piti hankkia itselleen sponsoreita, jotka maksoivat jokaisesta kierretystä kierroksesta euron projektin kassaan. Vuoden loppuun asti kestävän projektin varat menevät Virolaisten erityislasten hyväksi.

Iltakävelylle lähtivät meidän seuraksemme myös Taina ja Pepi.

Kuten aina lenkeillä, nytkin pojat tulivat hyvin toimeen keskenään. Tai oikeammin kai kyse on siitä, etteivät ne ole huomaavinaankaan toisiaan. Varsinkin Pepin kiinnostus kohdistuu aivan kaikkeen muuhun kuin Nalleen. Nalle olisi hiukan halunnut leikkiäkin ja se yritti kaikki temppunsa jotta velipoika olisi hiukan innostunut:

Mutta ei Pepi Nallesta innostunut; onneksi paikalla oli kuitenkin paljon mukavia ihmisiä, jotka jaksoivat rapsuttaa koirarukkaa :-)

Golffataanko?

Uusi vuosi vaihtui hyvässä seurassa ja rakettien räiskeessä. Aamupäivällä teimme mukavan patikkaretken Joutsjärven luontopolulle Tainan, Esan ja Pepin kanssa. Pojat nauttivat ulkoilusta täysillä; ne spurttailivat pitkin metsäpolkuja täydessä sovussa.

Illaksi saimme vieraiksi Tyttöystäväduon emäntänsä kera. Assi pelkää kovasti raketteja ja se olikin saanut hiukan lääkettä pahinta pelkoa hillitsemään. Liekö hyvä seuran vaiko lääkkeen vaikutusta, mutta Assi selvisi illasta suhteellisen hyvin. Pahimman räiskeen ajaksi se piiloutui pimeään vessaan, mutta muuten se viihtyi sohvalla meidän muiden seurassa.

Nalle käyttäytyi kummallisesti. Alkuillasta sytyttelin kynttilöitä pihalla ja Nalle oli nuuskuttamassa pihan tuoksuja. Raketit paukkuivat jo ihan kuuluvasti, mutta pieni koira ei ollut millänskään. "Hyvä, ei rakettipelkoa" ehdin jo tuumia. Mutta kun vieraat saapuivat, iski Nallelle härövaihe päälle. Ensin se mökötti yksin yläkerrassa ja sitten se saapui alakertaan läähättämään, tärisemään ja tunkemaan syliin. En tiedä aiheuttiko oudon käytöksen raketit vaiko tyttöystävät, mutta rasittavaa se oli. Osan käytöksestä pistän ihan filmauksen piikkiin :-)Vaikka Nallella ei ole koskaan ollut mitään erimielisyyksiä Assin ja Ronjan kanssa, olen huomannut että se arastaa tilanteita kun olemme joko tyttöjen reviirillä tai tytöt meillä.

Illan aikana valoimme tinaa; myös jokaiselle koiralle sulatettiin oma tina jota sitten hartaasti tulkittiin. Nallen tinasta tuli ihan selvä golfmaila. Minun tinani muuttui oudoksi möykyksi, mutta rahaa siinä oli ihan kohtuullisesti. Selvä päätelmä: Nalle alkaa golffaamaan ja minä tienaan sen seurauksena suuret summat rahaa :-)

Jouluaatto

Kuvia Nallen jouluaatosta:

Teimme parin tunnin metsälenkin Pepin ja Tainan kanssa.
Näin jouluista oli Porin metsässä.

Mummun ja Vaarin sylit olivat illan ajan Nallen suosiossa.

Pepi otti rennosti

Mummu antoi pojille hyvälle tuoksuvat paketit joiden sisältä paljastui kinkkua :-)

Kun omat paketit oli avattu, Nalle ojensi auttavan tassunsa Mummulle

Marraskuu

Marraskuu on hurahtanut ohi lähes huomaamatta. Kaikenlaista on tapahtunut:

Ensilumi satoi maahan marraskuun ensimmäisenä päivänä joka oli Pyhäinpäivä. Meillä tuli talo täyteen vieraita ja Nallella oli monta uutta uni- ja rapsutuskaveria :-)

Nalle oli uudessa paikassa yökylässä. Paikka oli itsessään tuttu eli tyttöystävien koti! Tyttöystävät tosin olivat itse lomailemassa Hämeessä, joten Nalle sai nauttia Assin ja Ronjan emännän seurasta ihan yksinään. Kaikki oli sujunut hyvin -Nalle on tottunut pennusta asti olemaan hoidossa jos missä, joten se ei turhia stressaa.

Isänpäivänä kävimme tervehtimässä sekä isää että vaaria (siis minun, ei Nallen). Samalla oli mahdollisuus yrittää jälleen Pepin ja Nallen samassa huoneessa pitämistä. Olin saanut neuvoksi koittaa räminäpurkkia ja vesisuihkua poikien rahoittamiseksi. Päätimme Tainan kanssa kokeilla räminäpurkkeja, sillä molemmat pojat ovat omilla tavoillaan ääniherkkiä (Pepillä mm. helikopterit, Nallella huutaminen). Askartelin pari tölkkiä, pojat vietiin Tainan vanhempien luokse sillä emme halunneet kokeilla räminää ensimmäisellä kerralla kummankaan kotona. Treenimme meinasi vesittyä alkuunsa, sillä jostain kumman syystä pojat viihtyivät pitkään ihan eri huoneissa, ihan kuin eivät olisi toisiaan huomanneetkaan. Rähinähän siitä kuitenkin syntyi alun kyräilyjen jälkeen, räminätölkit heitettiin koirien jalkoihin (ei siis osuttu, ei kannata hälyttää eläinsuojelua vielä) ja niin siinä kävi kuin olin jo uumoillutkin; Nalle pelästyi ja yritti hädissään Kaisan syliin. Pepi ei ollut oikeastaan moksiskaan koko jutusta, joten se sai sitten hiukan muunlaista sapiskaa... Tämän jälkeen olikin rauha maassa; toinen koira mökötti ja toinen pelkäsi, mutta ainakin olivat samassa huoneessa tappelematta. "Räminäterapia" toistettiin mummulassa, jossa pojat aloittivat välittömästi riidan; lopputulos oli sama -Nalle pelästyi ja Pepi ei. Hiljaista joka tapauksessa tuli; Nalle istui Kaisan sylissä niin kauan että Pepi lähti kotiin; vasta sen jälkeen se uskalsi lähteä liikkeelle. Näiden kokemusten perusteella on toivoa siitä että joulu sujuisi rauhallisemmissa merkeissä, en vain tiedä miten kivaa on jos Nalle joutuu pelkäämään koko aattoillan...

Olin reilut kaksi viikkoa putkeen kotona, joten ehdimme lenkkeilemään pitkin Porin metsiä kerrankin ihan kunnolla. Elimme aikamoisessa symbioosissa koko tuon ajan; kaupassakin kävimme yhdessä :-) Paluu arkeen ei sitten ollutkaan meille kummallekaan yhtään kivaa (ne aamuherätykset...)

Kävimme tekemässä Pipan kanssa päiväpatikan Noormarkussa. Nalle nautti selvästi täysin siemauksin metsässä kulkemisesta; se spurttaili metsäpoluilla ja joen reunustoilla niin innokkaasti, että tulipa sitten puljattuakin (kunnon partioretekellä aina jonkun pitää puljata). Nallen mielestä parasta taisi silti olla tauko nuotiopaikalla, sillä sehän tietää makkaranpaistoa :-)

Nalle odottaa että Pipa saisi makkaratikun valmiiksi

Syyslomaa

Tällä viikolla on oltu syyslomalla; ei kuitenkaan töistä mutta koulusta kuitenkin :-) Se on tarkoittanut ettei Nallen ole tarvinnut viettää yksinäisiä iltoja kotona. Olemme olleet reippaita ja haravoineet pihaa sekä lenkkeilleet tyttöystävien kanssa. Erityisen mukavaa oli seurata Nallen ja Ronjan leikkiä. Ronja täytti viime viikolla 13 vuotta, mutta ikä ei tätä dalmisneitoa vielä paina: se innostui leikkimään Nallen kanssa oikein kunnolla. Näitä kaveruksia on kyllä hienoa katsoa; vaikka toinen on iso ja toinen pieni, koirat muistuttavat silti omituisella tavalla toisiaan. Ne liikkuvat samalla tavalla, ovat molemmat persoja ruualle ja molemmat ovat yhtä hellyydenkipeitä :-) Ronja ei onneksi halua istua sylissä koko ajan...

Viime viikonloppuna tapasimme Pepikin pitkästä aikaa synttärikahvien yhteydessä. Päätimme jälleen optimistisesti koittaa miten pojat käyttäytyvät kun ei olla kummankaan kotona. No riitahan siitä taas tuli. Joulu lähestyy hurjaa vauhtia; jotain pitäisi keksiä jotta saisimme viettää rauhallisen joulun molempien koirien kera.

Nallen trimmauksen jälkeen en olekaan laittanut pienestä koirasta tänne kuvaa. Minusta on aina yhtä jännittävää huomata, miten pörröisestä karvapallosta kuoriutuu jäntevä ja lihaksikas koira. Ainakin minusta Nalle on ihan hyvässä (timmissä) kunnossa, mutta olen vain tämän yhden koiran asiantuntija :-)

Sopulenkillä

Pepi ja Taina tulivat käymään. Päätimme katsoa miten käy kun päästämme pojat vapaasti pihalle telmimään; jatkuuko riitely? Kaikki meni ihan mukavasti, pojat touhuilivat omiaan, toisistaan paljoakaan välittämättä. Hyvä askel takaisin sopuisiin yhteishetkiin.

Teimme yhdessä pitkän kaupunkilenkin; Nalle pääsi käymään Jazzkadulla kun kävin hoitamassa lippuasioita. Pojat pääsivät matkalla juomaan Kokemäenjoesta sekä yhdestä suihkulähteestä (hyi meitä!). Nallen tietysti piti pulahtaa jokeen kaulaa myöten, mutta onneksi sihkulähteellä se osasi kyttäytyä ja hörppi vettä sivistyneesti reunakiveykseltä. Lisäksi herkuteltiin jätskillä.

Kotona pojat saivat lisää herkkuja. Aiemmin päivällä mummu ja vaari kävivät katsomassa remontin edistymistä ja toivat Nallelle tuliaisiksi kinkkua (!). Valitettavasti Nalle oli siinä vaiheessa vielä kyläreissulla, joten kinkku säästyi iltaan ja myös Pepi sai osansa kinkusta. Toimme herkun pihalle, jottemme olisi vahingossakaan yllyttäneet poikia riitaan. Nalle tapojensa mukaan ei sitten muuta nähnytkään/haistanutkaan kuin ihanaisen kinkkupaketin :-) Terveisiä vaan mummulaan: kinkut hävisivät Pepin ja Nallen suihin ihan hetkessä. Herkullista oli!

Koirarannalla palloilemassa

Torstaina kävimme vilvoittumassa koirarannalla Tainan ja Pepin kanssa. Nalle ei ole koskaan piitannut uimisesta, mutta viime aikoina olen huomannut että kahlailu sitävastoin kiinnostaa pientä koiraa kovasti. Jos esimerkiksi metsälenkeillä törmäämme ojaan/puroon/lampeen josta Nalle haluaa juoda, se ei suinkaan kurottele rannalta vaan kahlaa reippaasti kaulaa myöten veteen ja juo vasta sitten :-) Ostin Nallelle uusia palloja, jotka kelluvat vedessä -ajattelin että niistä voisi olla hyötyä uintihajoituksissa. Palloleikki olikin sitten kiva puuhaa kuumana kesäpäivänä Yyterissä; uimaan Nalle ei edelleenkään suostunut.

Tämän syvemmälle en tule!

Leirielämää

Kesälomani aloitettiin leirivikonlopulla. Nyt ei mentykään partioleirille, vaan Russelileirille eli Jack Russell Terrier Club of Great Britain - Suomi Finland ry:n kesäleirille Hiidenhelmeen Punkalaitumelle. Nallen ja minun seuraksi lähtivät Pepi ja Taina. Tämä oli meille ensimmäinen kerta koiraleirillä, joten emme tienneet mitä odottaa.

Se mitä emme valitettavasti osanneet odottaa, oli se että Nalle ja Pepi eivät tulleet yhtään toimeen keskenään. Menneet kolme vuotta veljekset ovat kulkeneet yhdessä jos missä ja yhdessä on vietetty aikaa paljon. Pikku kinoja pojilla on toki aina ollut, mutta nyt sopua ei ollut oikeastaan ollenkaan. Tämä teki leiriviikonlopusta aika raskaan -pitihän meidän jakaa yhteinen huone. Ensimmäisen valvotun yön (jonka Pepi vietti kokonaan boksissa) jälkeen meille löytyi onneksi vapaa huone jotta saimme edes hiukan nukuttua viikonlopun aikana. Toivomme nyt, että koiraleirin outo ympäristö, lukuisat uudet koirat ja kaiken muun uuden aiheuttama stressi olisi aiheuttanut tämän ja että normaalissa arjessa voimme elää kuten ennenkin.

Lenkeillä pojat pysyivät sovussa:

Viikonloppu ei muutenkaan mennyt Nallelta ihan putkeen: sunnuntain näyttely ei mennyt odotusten mukaan. Ja odotuksiahan meillä oli, sillä viime kesänä Nalle oli vastaavassa näyttelyssä koko näyttelyn varavoittaja. Tiesin jo lauantaina ettei meidän kannata odottaa yhtään mitään. Näyttelyn tuomari, Mr Adrian Guthrie, kertoi mitä ominaisuuksia hän hyvässä Jack Russellissa arvostaa. Kaiken muun yläpuolelle hän nosti hyvän luonteen; hänen mukaansa koiran tulee selvitä kaikenlaisista tilanteista, tulla toimeen niin ihmisten kuin koirien kanssa. Riidanhaastajia hän ei hyväksynyt. No, Nalle oli jo siinä vaiheessa hyvin ehtinyt näyttää kykynsä rettelöijänä, joten tiesin pelin olevan menetetty. Ja niinhän siinä kävi, että Nallen kehämurinoiden jälkeen emme sijoittuneet mitenkään :-(
Pepi sen sijaan oli hienosti omassa luokassaan (urokset, yli 12kk, yli 31,75cm, sileät) toinen!

Väsynyt leiriläinen

Juhannusheila

Nallella kävi tuuri juhannuksena: iki-ihastus Ronja tuli oikein yökylään. Juhannusaattoa saapui viettämään myös Pepi perheineen.

Aluksi kaikki sujui hyvin; Nalle ei ollut liian "tunteellinen" Ronjaa kohtaan, vaan kaverukset nauttivat rauhallisesta ja aurinkoisesta juhannusaatosta. Idylli kuitenkin särkyi kun Pepi saapui paikalle: veljekset alkoivat kilpailla Ronjan suosiosta ja poikia piti laittaa välillä jäähylle, jotta 13 -vuotias ihastuksen kohde ei olisi aivan läkähtynyt. Ronja tosin oli niin kiinnostunut ruokapöydän antimista, ettei se tainnut aina huomata takajaloissaan roikkuvia russelinuorukaisia :-)

Kuten rakkausasioissa usein voi käydä, tunteet alkoivat käydä pahasti ylikierroksilla: Nalle ja Pepi ottivat useamman kerran yhteen illan aikana -kunnon juhannusyön meinikiä siis.

Nalle joutui välillä kiinni ruokarauhan takaamiseksi

Ronja komensi Pepiä niin, että tämä alkoi pitää turvaväliä.
Lähellä oli kuitenkin pakko olla :-)

Juhannusyö olikin sitten kahden koiran kanssa nukkuvalle ei-niin-mukava elämys. Ronja kyllä nukkui rauhallisesti, mutta Nalle ei päässyt sen yli että samassa sängyssä hänen kanssaan oli ihkuista ihkuin Ronja. Niinpä suurimman osan yöstä pitelin kiinni loputtomasti läähättävästä Nallesta jotta se ei olisi ollut Ronjan kimpussa. Makuuhuoneen remontista johtuen en voinut sulkea huoneen ovea enkä kyllä olisi voinut Nallea jättääkään oven ulkopuolelle; siitä olisi seurannut vain ulvomista ja haukkua.

Juhannuspäivä sujuikin sitten jo taas rauhallisissa tunnelmissa, koirat nukkuivat lähes koko päivän. Nalle antoi Ronjan olla taas rauhassa, joten ilmeisesti juhannusyön hormonimyrskyt menivät ohitse -toivottavasti lopullisesti :-)

3 vuotta Nallena

Tänään on Nallen syntymäpäivä!

Tunnelmia 3 vuoden takaa:
Tainan ottamassa kuvassa Lola -äiti tuoreen pentueensa kanssa:

Nallen yksivuotispäivää vietin Alice Springsissä Tyttöystävätrion emännän kanssa. Synttäreiden kunniaksi venytimme reissun ruokabudjettia ja nautimme päivällisen "oikeassa" ravintolassa. Kotisuomessa pojat valmistautuivat muuttamaan uuteen kotiimme.

Tässä Nalle 2 -vuotiaana:

Nallen ja Pepin 3 -vuotissyntymäpäivän kunniaksi kutsuimme Pepin meille juhlimaan. Harmi vain, että viime viikon aurinkoiset ilmat muuttuivat juuri nyt sateeksi, joten ulkoleikeistä ei tullut mitään. Jos näistä pojista mitenkään rauhoittumista huomaa, niin siitä että sisällä ei enää leikitä keskenään niinkuin aiemmin. Ennenhän kaikki tapaamiset olivat yhtä hullunmyllyä, kun pojat kierivät sikin sokin lattialla kauhean älämölön säestämänä.

Biitsillä

Kesä alkoi tämä vuonna kalenterin mukaan; viikonloppu oli aurinkoinen ja lämmin. Nalle pääsi Yyteriin koirarannalle sekä lauantaina että sunnuntaina -seura vain vaihtui.

Pusukala ja ulkoilusunnuntai

Nalle sai viikonlppuna tuliaisiksi Edenin kylpylästä kloorille tuoksuvan, isohuulisen kalan. Eipä ollut kala tarkoitettu russelien vetoleikkeihin, sillä hetkessä sen kyljessä ammotti iso aukko. Ja sittenhän olikin helppo ottaa sisälmykset pois :-)

Mää mitään ole tehnyt...

Sunnuntaina riitti aktiviteetteja. Ensin oli vuorossa Match Show, kerrankin ihan meidän lähellä. Sinne mentiin yhdessä Pepin kanssa -kehän laidalla poikien menoa "ihaili" Assi. Molemmat pojat saivat sinisen nauhan ja Nalle sijoittui neljänneksi. Olin jo varma diskauksesta kun kehässä oli enää top-5 -koirat. Nalle alkoi murisemaan sekä eteen että taaksepäin... Tuomari ei ilmeisesti murinoista hätkähtynyt, kun päästi pienen russelin palkintosijoille.

Nallea ja emäntää naurattaa :-) Pepi seisoo hienosti

Match Shown jälkeen suunnistimme Kirjurinluotoon. Siellä juhlittiin kansallisen Kaupunkipuiston 5 -vuotissynttäreitä. Ihmisille oli tarjoilua mutta mikä hienointa myös koirille! Pyöräilevät herkkulähettiläät antoivat koirille massatikkuja ja myös kakkapusseja oli tarjolla. Tuntui kivalta, että kerrankin myös koira(ihmise)t oli huomioitu. Kirjurinluodoltahan löytyy ihmisten virkistysalueiden lisäksi myös mukava koirapolku. Kirvatsin lenkille mukaan lähti Assin lisäksi myös Ronja, jota Pepi ei ollut ennen tavannut. Jos Nalle rakastaa Ronjaa, niin Pepi ei jäänyt velipoikaa pahemmaksi. Se ei hetkeksikään herennyt yrittämästä lähikontaktia Ronjaan, joten loppumatkasta mukanamme kulki aika hassusti hengittävä russeli :-) Nalle antaa Ronjan olla rauhassa lenkkeillessä eikä se ollut yhtään mustasukkainenkaan.

Kaikenkarvaisia vieraita

Viikonloppuna pihallamme vieraili kaksi tosi-isoa rusakkoa. Nalle seurasi kaverusten puuhailua ikkunasta poikkeuksellisesti ihan hipi-hiljaa, mutta tärisi sitäkin enemmän. Puput kiersivät kaikessa rauhassa pihamme ympäri, pysähtäen aina välillä popsimaan jotain(?) maukasta.

Vappuaattona Nalle pääsi tuulettamaan remonttituskaa Pepin kanssa mukavalle parin tunnin maastolenkille. Eipä silti pieni koira tiennyt, että vappupäivänä raksahommat jatkuvat :-) Onneksi Pepi kävi piristämässä; pojat ottivat painimatsin uudella lattialla.

Nalle yrittää Tainan sylin saadakseen mustasukkaiseen Pepiin liikettä :-)

Näyttäytymässä jälleen

Kävimme Ulvilassa Match Showssa. Koiria oli jälleen paljon ja harmitti että kehät olivat pienehköissä sisätiloissa kun ulkona paistoi aurinko. Mutta eihän kevätsäästä koskaan ennakkoon tiedä. Tällä kertaa myös Pepi osallistui kisaan.

Meillä ei mennyt millään lailla hyvin; Nallea kiinnostivat maneesin tuoksut enemmän kuin kaunis seuraaminen. Tuomari ei edes miettinyt vaan antoi nopsasti punaisen nauhan kilpakumppanillemme. Nalle ei myöskään sijoittunut sinisten kehässä, mutta Pepi sen sijaan nappasi neljännen sijan! Onnea Pepille!!!!

Kuviakin yritimme ottaa, mutta kameramme ei pitänyt maneesin hämyisästä valaistuksesta. Tässä yksi huono otos Tainan ja Pepin menosta:

Kettua mä metsästän...

Kävimme jälleen keinoluolilla ja tällä kertaa Pepi lähti mukaan. Koiria oli paikalla viimekertaista enemmän ja nähtiinpä tuttujakin. Nalle ei "pettänyt" meitä tälläkään kertaa; se syöksyi ahdinkoon sen kummempia miettimättä ja haukkui kettua mallikkaasti. Pois Nalle ei olisi millään halunnut lähteä.

Pepi ei tälläkään kertaa innostunut koko hommasta -tuskastuneena koko touhuun se meinasi jättää Tainan jaloille kostean vastalauseensa :-) Luolahommista enemmän ymmärtävät sedät kuitenkin kannustivat tuomaan Pepin vielä uudestaan keinoluolille; ehkä se vain syttyy hitaasti.

Tämä oli Nallen viimeinen keinoluolakerta ainakin vähäksi aikaa, sillä totesimme että seuraavaksi täytyisi jo päästä tositoimiin. Mutta mistä löydämme metsästäjän joka ottaisi mukaan kaksi ummikkoihmistä ja yhden aloittelijakoiran?

Pepi ja Nalle odotushuoneissaan

Viikonloppuna

Auringonpalvontaa

Koirarannalla Pepin kanssa

Pepi

Ystävät

Nalle ja velipoika Pepi näkivät ensimmäistä kertaa joulun jälkeen. Yleensä pojat näkevät toisensa lähes viikottain, nyt on ihmisten kiireistä johtuen ollut pidempi tauko.


Ystävänpäivälle sovittiin lenkkitreffit. Pepi oli ensin meillä hetken verran "hoidossa" ja sitten lähdimme tuttuun metsään ulkoilemaan. Sekä sisätiloissa että ulkona oltiin tällä kertaa erityisen sopuisasti. Pojat tuijottelivat ikkunasta ulos ja haukkuivat kaukana puistossa näkyviä hiihtäjiä. Metsässä molemmilla riitti haistelemista ja merkkailua niin paljon ettei tällä kertaa tarvinnut aloittaa painiottelua ollenkaan.

Tällä viikolla on muutenkin tavattu pitkästä aikaa kavereita: tiistai-iltana tehtiin reipas lenkki Assin kanssa. Tällä kertaa siis mukana oli vain 1/3 tyttöystävätriosta. Lilli oli jätetty kotiin, sillä se ei enää jaksa pitkiä lenkkejä. Ronja taas viettää sairaslomaa Hämeessä. Mukavasti lenkki sujui pienemmälläkin porukalla.