Nalle oli tänään "hammaslääkärissä" eli hammaskiven poistossa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun hampaat putsattiin ja valitettavasti työ olisi pitänyt tehdä jo paljon aiemmin. Vaikka olemme Nallen pentuiästä asti yrittäneet huolehtia siitä, että pienellä koiralla olisi kaikki hyvin, olemme jostain syystä täysin laiminlyöneet hammashoidon. Tarkoituksella emme tietenkään ole asiaa jättäneet hoitamatta, jostain syystä kuvittelimme että kovat pureskeltavat ja päivittäiset dentastixit ja merileväannokset olisivat riittäneet. Nallen hengitys alkoi pikku hiljaa haista todella pahalle. Hammastahana ja -harjakaan eivät tuoneet apua varsinkin kun niiden käyttö oli tosi satunnaista. Viimein tajusimme että hampaat näyttivät jo todella ikäville -siis tilamaan aika eläinlääkärille.
Parin tunnin operaation jälkeen saimme kotiin pienen uneliaan koiran. Asetelimme sen tyynylle auringonpaisteeseen ja peittelimme vielä peitolla. Välillä tarkistimme että koira vielä hengittää :-) Lähes pari tuntia kotona nukuttuaan Nalle hoippui syliini tärisemään. Loppupäivä sujuneekin vahtiessa ettei koira vielä yritä kavuta nojatuolin nojalle keikkumaan. Mikäli ruoka maistuu, niin urhea pieni koira saa poikkeuksellisesti syödäkseen Caesaria (jota huonolla omallatunnolla varustetut omistajat kävivät kipin kapin kaupasta hakemassa) -eikös hammaslääkärin jälkeen yleensä kuulu saada joku yllätys...
Parin tunnin operaation jälkeen saimme kotiin pienen uneliaan koiran. Asetelimme sen tyynylle auringonpaisteeseen ja peittelimme vielä peitolla. Välillä tarkistimme että koira vielä hengittää :-) Lähes pari tuntia kotona nukuttuaan Nalle hoippui syliini tärisemään. Loppupäivä sujuneekin vahtiessa ettei koira vielä yritä kavuta nojatuolin nojalle keikkumaan. Mikäli ruoka maistuu, niin urhea pieni koira saa poikkeuksellisesti syödäkseen Caesaria (jota huonolla omallatunnolla varustetut omistajat kävivät kipin kapin kaupasta hakemassa) -eikös hammaslääkärin jälkeen yleensä kuulu saada joku yllätys...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti