Leirielämää

Kesälomani aloitettiin leirivikonlopulla. Nyt ei mentykään partioleirille, vaan Russelileirille eli Jack Russell Terrier Club of Great Britain - Suomi Finland ry:n kesäleirille Hiidenhelmeen Punkalaitumelle. Nallen ja minun seuraksi lähtivät Pepi ja Taina. Tämä oli meille ensimmäinen kerta koiraleirillä, joten emme tienneet mitä odottaa.

Se mitä emme valitettavasti osanneet odottaa, oli se että Nalle ja Pepi eivät tulleet yhtään toimeen keskenään. Menneet kolme vuotta veljekset ovat kulkeneet yhdessä jos missä ja yhdessä on vietetty aikaa paljon. Pikku kinoja pojilla on toki aina ollut, mutta nyt sopua ei ollut oikeastaan ollenkaan. Tämä teki leiriviikonlopusta aika raskaan -pitihän meidän jakaa yhteinen huone. Ensimmäisen valvotun yön (jonka Pepi vietti kokonaan boksissa) jälkeen meille löytyi onneksi vapaa huone jotta saimme edes hiukan nukuttua viikonlopun aikana. Toivomme nyt, että koiraleirin outo ympäristö, lukuisat uudet koirat ja kaiken muun uuden aiheuttama stressi olisi aiheuttanut tämän ja että normaalissa arjessa voimme elää kuten ennenkin.

Lenkeillä pojat pysyivät sovussa:

Viikonloppu ei muutenkaan mennyt Nallelta ihan putkeen: sunnuntain näyttely ei mennyt odotusten mukaan. Ja odotuksiahan meillä oli, sillä viime kesänä Nalle oli vastaavassa näyttelyssä koko näyttelyn varavoittaja. Tiesin jo lauantaina ettei meidän kannata odottaa yhtään mitään. Näyttelyn tuomari, Mr Adrian Guthrie, kertoi mitä ominaisuuksia hän hyvässä Jack Russellissa arvostaa. Kaiken muun yläpuolelle hän nosti hyvän luonteen; hänen mukaansa koiran tulee selvitä kaikenlaisista tilanteista, tulla toimeen niin ihmisten kuin koirien kanssa. Riidanhaastajia hän ei hyväksynyt. No, Nalle oli jo siinä vaiheessa hyvin ehtinyt näyttää kykynsä rettelöijänä, joten tiesin pelin olevan menetetty. Ja niinhän siinä kävi, että Nallen kehämurinoiden jälkeen emme sijoittuneet mitenkään :-(
Pepi sen sijaan oli hienosti omassa luokassaan (urokset, yli 12kk, yli 31,75cm, sileät) toinen!

Väsynyt leiriläinen

Juhannusheila

Nallella kävi tuuri juhannuksena: iki-ihastus Ronja tuli oikein yökylään. Juhannusaattoa saapui viettämään myös Pepi perheineen.

Aluksi kaikki sujui hyvin; Nalle ei ollut liian "tunteellinen" Ronjaa kohtaan, vaan kaverukset nauttivat rauhallisesta ja aurinkoisesta juhannusaatosta. Idylli kuitenkin särkyi kun Pepi saapui paikalle: veljekset alkoivat kilpailla Ronjan suosiosta ja poikia piti laittaa välillä jäähylle, jotta 13 -vuotias ihastuksen kohde ei olisi aivan läkähtynyt. Ronja tosin oli niin kiinnostunut ruokapöydän antimista, ettei se tainnut aina huomata takajaloissaan roikkuvia russelinuorukaisia :-)

Kuten rakkausasioissa usein voi käydä, tunteet alkoivat käydä pahasti ylikierroksilla: Nalle ja Pepi ottivat useamman kerran yhteen illan aikana -kunnon juhannusyön meinikiä siis.

Nalle joutui välillä kiinni ruokarauhan takaamiseksi

Ronja komensi Pepiä niin, että tämä alkoi pitää turvaväliä.
Lähellä oli kuitenkin pakko olla :-)

Juhannusyö olikin sitten kahden koiran kanssa nukkuvalle ei-niin-mukava elämys. Ronja kyllä nukkui rauhallisesti, mutta Nalle ei päässyt sen yli että samassa sängyssä hänen kanssaan oli ihkuista ihkuin Ronja. Niinpä suurimman osan yöstä pitelin kiinni loputtomasti läähättävästä Nallesta jotta se ei olisi ollut Ronjan kimpussa. Makuuhuoneen remontista johtuen en voinut sulkea huoneen ovea enkä kyllä olisi voinut Nallea jättääkään oven ulkopuolelle; siitä olisi seurannut vain ulvomista ja haukkua.

Juhannuspäivä sujuikin sitten jo taas rauhallisissa tunnelmissa, koirat nukkuivat lähes koko päivän. Nalle antoi Ronjan olla taas rauhassa, joten ilmeisesti juhannusyön hormonimyrskyt menivät ohitse -toivottavasti lopullisesti :-)

Terassilla

Nyt löytyi Porista terassi, johon koiran saa ottaa mukaan ihan luvan kanssa! Sekä minulle että Tyttöystävien emännälle sattui samalle päivälle juhlimisen aihetta ja päätimme poiketa koiralenkillä terassille. Cafe Jazzin terassilla koirille tarjottiin juomat talon puolesta kun me ihmiset jouduimme omistamme maksamaan :-) En tedä nauttiko Nalle erityisesti terassilla olosta, mutta omistajalle tuli hyvä mieli kun koirat näin huomioitiin. Juhannus on korkattu!

3 vuotta Nallena

Tänään on Nallen syntymäpäivä!

Tunnelmia 3 vuoden takaa:
Tainan ottamassa kuvassa Lola -äiti tuoreen pentueensa kanssa:

Nallen yksivuotispäivää vietin Alice Springsissä Tyttöystävätrion emännän kanssa. Synttäreiden kunniaksi venytimme reissun ruokabudjettia ja nautimme päivällisen "oikeassa" ravintolassa. Kotisuomessa pojat valmistautuivat muuttamaan uuteen kotiimme.

Tässä Nalle 2 -vuotiaana:

Nallen ja Pepin 3 -vuotissyntymäpäivän kunniaksi kutsuimme Pepin meille juhlimaan. Harmi vain, että viime viikon aurinkoiset ilmat muuttuivat juuri nyt sateeksi, joten ulkoleikeistä ei tullut mitään. Jos näistä pojista mitenkään rauhoittumista huomaa, niin siitä että sisällä ei enää leikitä keskenään niinkuin aiemmin. Ennenhän kaikki tapaamiset olivat yhtä hullunmyllyä, kun pojat kierivät sikin sokin lattialla kauhean älämölön säestämänä.

Heippa Konsta!

Tänään saimme kuulla suru-uutisen: iki-ihana Jack Russellin terrieri Konsta kuoli yllättäen. Konsta oli hellyttävä russeliherra, joka olemuksellaan houkutti halaamaan ja paijaamaan sitä. Se tuntui elävän omassa maailmassaan; kun pääsimme yhteisille metsäretkille Konstan kanssa, se jolkotteli omia aikojaan pitkällä muiden edellä käyden välillä tarkistamassa olivatko kaikki mukana. Konsta oli Pepin hyvä kaveri, Nalle oli valitettavasti enemmänkin ärinälinjalla. Monesti haaveilimme Konstan kaappaamisesta -nyt se saa seikkailla jossain ihan muualla. Toivottavasti suikalepaistia ja hampurilaisia on riittävästi :-)

Se toimii sittenkin

Nyt on pakko hehkuttaa: päivän agilityharjoituksissa Nalle odotti JOKA KERTA lähtölupaa!!!! Yhden ainoan kerran se hiukan liikahti, mutta pysyi paikallaan. Harjoittelu kotona kannattaa sittenkin -ja ehkäpä kahden viikon tauko oikeista treeneistä auttoi myös jollain salaperäisellä tavalla. Oli miten oli, tänään meillä oli muutenkin hyvä treenipäivä, kuumasta kelistä huolimatta. Täydellistä ei meno tietenkään ollut, mutta lupaavaa. Ongelma on edelleen minä itse; annan käskyt myöhään tai sitten en käske lainkaan tai sitten mölisen jotain omiani. Valitettavasti meillä on jälleen edessä kahden viikon tauko treeneihin, mutta kotipihalla meno jatkuu :-)

Biitsillä

Kesä alkoi tämä vuonna kalenterin mukaan; viikonloppu oli aurinkoinen ja lämmin. Nalle pääsi Yyteriin koirarannalle sekä lauantaina että sunnuntaina -seura vain vaihtui.

Tassunjälkiä

Haimme Nallen tassunjäljet Museolta; ihan kivat muistot niistä tuli, molempiin koteihin tehtiin oma jälki:

Aurinkoista lauantaipäivää vietimme Porin metsässä lenkkeillen ja pihassa hiukan treenaten. Teimme odotus -harjoituksia -sehän on agilityssä Nallelle kovin hankalaa. Jälleen kerran kaikki toimi kotipihassa hienosti; voin rauhassa jättää koiran pihan toiseen päähän odottamaan ja itse kävellä toiseen päähän. Nalle pysyy kiltisti paikallaan.
Vaikeutta olen yrittänyt lisätä putken avulla; meillä on ihan lasten lelukaupasta ostettu tunneliputki, jota käytämme kotipihan "agilityssä". Varsinaisssa treeneissähän (ja kisoissa) ongelmana on se, että Nalle ei malta odottaa lähtölupaa kun edessä siintää hieno rata täynnä mukavia esteitä. Kotipihassa putkikaan ei saa Nallea varastamaan yhtään. Tästä pitäisi tietysti olla kovin iloinen, mutta kun tiedän että ei tämä koira oikeasti ole oppinut odottamaan lähtölupaa agilitykentillä vaikka se kotona toimiikin.

Omenapuut kukkivat :-)

Yksi on joukosta poissa

Nallen tyttöystävätrio on kutistunut tänään duoksi. Lilli on poissa. Viimeisten kuukausien teema on ollut luopuminen. Välillä täytyy päästää irti vaikka ei haluaisi, vaikka satuttaa. Lilli eli hyvän ja pitkän elämän Assin ja Ronjan kanssa. Nyt oli hyvä aika päästää irti.


Lauantaihin mahtui jotain mukavaakin. Museoviikon kunniaksi Museoiden yönä oli Satakunnan Museoon järjestetty koirille oma tapahtuma! Museossa on menossa koirista kertova "Haukkua halki historian" -näyttely. Siihen liittyen lauantai-iltana sai ottaa koirat mukaan museoon ja painattaa koiran tassun jälki savilaattaan. Laatat kuivatetaan ja poltetaan ja viikon päästä saammekin hakea kotiin Nallen tassunjäljen :-) Museolla oli jos jonkinmoisia koiria ja paljon tuttujakin.

Meitä porilaisia koiranomistajia onkin nyt parin viikon sisällä hemmoteltu näillä koiramaisilla tapahtumilla: ensin Kaupunkipuiston syntymäpäivllä jaettiin koirille makupaloja ja nyt tämä museotapahtuma. Hienoa! Koska nämä tilaisuudet ovat harvinaista herkkua, harmitti joidenkin koiranomistajien käytös sitäkin enemmän. Tutustuessamme museon koiranäyttelyyn, huomasimme että lattialta löytyi pissalätäköitä ja kakkakikkareita. HYI! Kyllä jokaisen koiranomistajan pitää seurata koiransa touhuja ja siivota vahingot pois. Tällaiset piittaamattomat ihmiset aiheuttavat käytöksellään meille kaikille koiraihmisille huonon maineen.

Helatorstain huvitus

Helatorstaina kävimme Match Showssa. Olemme käyneet kahtena aiempana helatorstaina samojen järjestäjien Mätsäreissä hyvällä menestyksellä, joten odotukset olivat tavallista kovemmat. Koiria oli tosi vähän, mikä oli yllätys koska sää oli loistava. Menestys ei sitten ollut ihan perinteistä; Nalle oli pienissä koirissa sinisten 4. Tulos kuulostaa hyvältä niin kauan kunnes selviää että koiria oli sinisissä 5 :-)

Väsynyt kisaaja

Kisastudioissa

Viikonloppuna ja jo vähän aiemminkin Nalle sai osallistua jos jonkinmoisiin kisastudioihin. Oli jääkiekkoa ja euroviisua, oli voittoja ja tappioita. Välillä jännitettiin kotona ja välillä kylässä. Yhteistä kaikille kisastudioille oli se, että ihmiset olivat Nallen makuun välillä turhan kovaäänisiä. Ja kovaäänisistä ihmisistä Nalle ei pidä; se hermostuu ja pahimmillaan muuttuu hysteeriseksi: kieppuu sylistä toiseen ja yrittää kavuta mahdollisimman korkealle. Korvat luimussa ja kontakti kadoksissa. Ei ollut eroa sillä riemuittiinko jatkoaikamaalista, oikean kappaleen voittamisesta vaiko sillä tekikö Kanada taas yhden maalin. Kovaääniset ihmiset eivät ole Nallen mieleen.

Kisastudioiden kiva puoli oli se, että Nalle sai tavata tyttöystävätrioa -välillä hiukan osissa. Euroviisustudioon meille saapui mukaan vain Assi, mutta sunnuntain kiekkofinaalia seurasimme tyttöystävätrion luona. Tällä kertaa kyläily sujui erityisen rauhallisesti; Nalle nukkui suurimman osan ajasta sylissäni :-)

Viikko sitten maanantaina alkoi agilityssä kesäharjoittelukausi. Olemme jälleen uudessa ryhmässä (jo kolmas marraskuun alun jälkeen), ja treenipaikka on nyt ulkokenttä. Ryhmämme on meille liian kovatasoinen, mutta aikataulullisesti paras. Ryhmä on tarkoitettu kisaaville ja kisaamaan aikoville koirille (joten perustelin tämän ryhmän valinnan itselleni sillä, että kyllähän me joskus aiomme kisata -olemmehan jo käyneet yleisöä viihdyttämässä kolmesti...). Ensimmäisissä harkoissa paljastui kyllä heti se, että olemme väärässä ryhmässä -rata oli vaikea. Lisäksi meillä oli jälleen lähtöongelma -Nalle ei malttanut yhtään odottaa lähtölupaa. Radalla olen aina myöhässä ja annoin vääriä käsykyjä -tai en käskenyt ollenkaan.

Toiset treenit sujuivat sateessa. Itse asiassa myös ekoissa ulkotreeneissä satoi, mutta ei lainkaan niin rankasti kuin nyt. Rata oli hiukan helpompi ja treenaus sujui astetta paremmin -Nalle jopa malttoi hiukan odottaa lähdössä kun vain ensin tajusin ettei kannattanut käskeä pientä koiraa istumaan vesirapakkoon. Sateesta Nalle ei kauheasti pidä ja nytkin se yritti pienellä itkeskelyllä saada sympatiaa. Likomärältä ihmiseltä ei sitä paljoa herunut :-) Kotona olemme harjoitelleet sitä lähtöluvan odottamista paljon. Kotona se sujuukin -kun kuonon edessä ei ole houkuttelevaa rataa odottamassa läpijuoksua. Suurin ongelma agilityssä etenemisellemme olen minä itse; nyt täytyisi saada ihminen ruotuun niin sitten koirakin menisi ongelmitta.

Pusukala ja ulkoilusunnuntai

Nalle sai viikonlppuna tuliaisiksi Edenin kylpylästä kloorille tuoksuvan, isohuulisen kalan. Eipä ollut kala tarkoitettu russelien vetoleikkeihin, sillä hetkessä sen kyljessä ammotti iso aukko. Ja sittenhän olikin helppo ottaa sisälmykset pois :-)

Mää mitään ole tehnyt...

Sunnuntaina riitti aktiviteetteja. Ensin oli vuorossa Match Show, kerrankin ihan meidän lähellä. Sinne mentiin yhdessä Pepin kanssa -kehän laidalla poikien menoa "ihaili" Assi. Molemmat pojat saivat sinisen nauhan ja Nalle sijoittui neljänneksi. Olin jo varma diskauksesta kun kehässä oli enää top-5 -koirat. Nalle alkoi murisemaan sekä eteen että taaksepäin... Tuomari ei ilmeisesti murinoista hätkähtynyt, kun päästi pienen russelin palkintosijoille.

Nallea ja emäntää naurattaa :-) Pepi seisoo hienosti

Match Shown jälkeen suunnistimme Kirjurinluotoon. Siellä juhlittiin kansallisen Kaupunkipuiston 5 -vuotissynttäreitä. Ihmisille oli tarjoilua mutta mikä hienointa myös koirille! Pyöräilevät herkkulähettiläät antoivat koirille massatikkuja ja myös kakkapusseja oli tarjolla. Tuntui kivalta, että kerrankin myös koira(ihmise)t oli huomioitu. Kirjurinluodoltahan löytyy ihmisten virkistysalueiden lisäksi myös mukava koirapolku. Kirvatsin lenkille mukaan lähti Assin lisäksi myös Ronja, jota Pepi ei ollut ennen tavannut. Jos Nalle rakastaa Ronjaa, niin Pepi ei jäänyt velipoikaa pahemmaksi. Se ei hetkeksikään herennyt yrittämästä lähikontaktia Ronjaan, joten loppumatkasta mukanamme kulki aika hassusti hengittävä russeli :-) Nalle antaa Ronjan olla rauhassa lenkkeillessä eikä se ollut yhtään mustasukkainenkaan.

Kaikenkarvaisia vieraita

Viikonloppuna pihallamme vieraili kaksi tosi-isoa rusakkoa. Nalle seurasi kaverusten puuhailua ikkunasta poikkeuksellisesti ihan hipi-hiljaa, mutta tärisi sitäkin enemmän. Puput kiersivät kaikessa rauhassa pihamme ympäri, pysähtäen aina välillä popsimaan jotain(?) maukasta.

Vappuaattona Nalle pääsi tuulettamaan remonttituskaa Pepin kanssa mukavalle parin tunnin maastolenkille. Eipä silti pieni koira tiennyt, että vappupäivänä raksahommat jatkuvat :-) Onneksi Pepi kävi piristämässä; pojat ottivat painimatsin uudella lattialla.

Nalle yrittää Tainan sylin saadakseen mustasukkaiseen Pepiin liikettä :-)

Eikö tämä koskaan lopu?

Tylsää

Nallella on ollut pari iltaa tosi tylsää kun ihmiset ovat vain tapetoineet. Kukaan ei ole leikkinyt pienen koiran kanssa ja sitten ei edes voi nukkua kun pitää koko ajan seurata mitä ympärillä tapahtuu. Nalle kitisi ja pyöri jaloissa kunnes oli pakko antaa periksi väsymykselle. Millään kovallahan pienet koirat eivät tietenkään voi nukkua, joten Nalle oli hypännyt "vähän" pehmustetun nojatuolin päälle...

Tulipa käytyä

Tulipa sitten käytyä perjantaina seuramme järjestämissä epävirallisissa agility -kisoissa. Tulipa sitten kuviteltua, että hyvin menneiden harjoitusten jälkeen meillä olisi ihan jotain saavutettavaakin. Tulipa sitten mietittyä, että tuo onkin kiva rata meille; ei keppejä kompastuskivenä. Tulipa sitten viihdytettyä yleisöä koko rahan edestä. En saanut Nalleen mitään kontaktia lähdössä ja niin siinä sitten kävi, että koira hortoili radalla ihan miten halusi -hyppi esteitä yli ja takaisin, juoksi sinne tänne. Kuin ihmeen kaupalla sain koiran ohjattua pöydälle, mutta sillekin sen onneton hyppäsi juuri siltä ainoalta sivulta jolta ei olisi saanut :-( Otti päähän rajusti. Oikeasti olin mennyt kuvittelemaan että nyt voisimme ensimmäisen kerran näyttää että miten tämä tykki menee -mutta ei se kyllä mene.

Viime sunnuntain treeneissä pääsin lähdössä kahden esteen päähän ja annoin sitten vasta lähtöluvan. Nyt koira pysyi lähdössä paikallaan vain niin kauan kun pidin siitä kiinni. Nalle ottaa häiriötä muista koirista ihan hirveästi; oman treenivuoron koiriin se on tottunut joten siellä pystytään keskittymään oikeaan tekemiseen. Kisoissa on niin paljon vieraita koiria ja yleistä hälinää että se tekee pienestä koirasta ihan mahdottoman käsitellä. Ongelma varmasti helpottaa paljon kisaaamalla, mutta kyllä vähän tyhmältä tuntuu käydä "kikkailemassa" kentällä kun tietää että koira oikeasti jotain osaisikin.

Viikonloppuna teimme kotona hiukan remonttihommia; Nalle oli tuttuun tapaan päällysmiehenä ja työmaamestarina. Se seuraa kaikkia työvaiheita tarkkaan ja jokainen työväline täytyy haistaa ennen kuin sitä ihmiset saavat käyttää.

Imurointi on erityisen kinkkistä puuhaa: pienen koiran mielestä imurin suutin on saalis jota ehdottomasti pitäisi hiukan puraista, mutta se myös tietää että jos näin tekee tulee toruja. Nalle on valinnut aseekseen hiljaisen vaanimisen: se lähestyy imuria, tekee valehyökkäyksiä (=lähelle, mutta ei ota kiinni) ja on haukkumatta. Näin tehdessään se välttyy toruilta ja saa jatkaa imurin läheisyydessä :-)

Aarre

Pojat kävivät päivälenkillä koirarannalla. Nalle löysi pusikosta upean aarteen; kaksi autonrengasta ja Nokian kumisaappaan. Saapas olikin sitten mitä hienoin lelu; Harri sai heittää sitä loputtomasti ja Nalle uurasti aina saappaan takaisin -tuli ainakin hyvää liikuntaa yllin kyllin :-) Harri oli luvannut Nallelle, että saapas tulee mukaan kotiin mikäli pieni koira kantaa sen autolle asti. Pitkään saapas olikin kulkenut mukana, mutta ihan autolle asti aarteen löytäjä ei sitä kuitenkaan jaksanut kantaa.

Harri oli kuvannut kännykällä hauskaa videota Nallen innostuksesta; harmi ettemme saaneet sitä siirrettyä pois kännystä. Tässä kuitenkin kännykuva ihanasta aarteesta ja sen (haukkuvasta) löytäjästä

Ensimmäinen "retki" tehty

Maanantai-iltana polkaisimme Tyttöystävätrion luokse. Nalle istui menomatkalla pyöräkorissa suht´nätisti, hoin koko ajan ääneen "Nalle istuu, hyvä istuu, hienosti istuu". Mahtoi näyttää metkalta. Hankalin paikka oli kun näimme puistossa koiran; onneksi se oli aika kaukana. Nalle nousi seisomaan pyöräkorissa ja minun piti pysähtyä istuttamaan koira takaisin alas. En uskaltanut missään vaiheessa puhua Assista, Lillistä tai Ronjasta mitään ettei Nalle olisi innostunut liikaa. Kun pääsimme lähelle tyttöjen kotia, pieni koira tajusi minne olimme menossa ja nousi jälleen ylös.

Istuimme hetken Tyttöystävätrion luona ja seurasimme Lillin pesun jälkeistä kuivausta. Tai siis minä seurasin sillä Nallen mielenkiinto oli luonnollisesti suunnattu vain ja ainoastaan Ronjaan :-) Trimmattuna nämä kaverukset muistuttavat entistä enemmän toisiaan, sillä Nallen selkä on yhtä täplikäs kuin dalmis-tyttöystävänsä. Vauhdikkaan painimisen jälkeen Ronja taisi väsyä ja ensimmäisen kerran haukahti Nallelle. Minusta ääni oli ihan pieni, mutta ilmeisesti Nallen mielestä järeä. Se luikki korvat luimussa syliini ja jätti Ronjan hetkeksi ihan rauhaan. Mutta vain hetkeksi.

Pienen yhteislenkin jälkeen suuntasimme jälleen pyöräkorin kohti kotia. Nyt Nalle istui koko matkan rauhallisesti korin pohjalla ja taisi jopa hiukan nauttia kyydistä. Eiköhän tästä vielä pyöräkoira tule :-)

Pyöräilykausi avattu!

Tänään harjoittelimme Nallen kanssa pyöräilyä:

Vaihe 1: Pyöräkorin sisään laitettiin tyynyliina, jotteivät koiran kynnet tarttuisi korin pieniin reikiin. Nalle koriin ja pohjalle nameja -paljon nameja.

Vaihe 2: Tarpeeksi nameja korin pohjalta metsästetyään pieni koira ymmärsi istua -ja sitten palkittiin vielä ruhtinaallisemmin kehuilla ja nameilla :-)


Vaihe 3: Kun Nalle istui paikallaan korissa, lykittiin pyörää ympäri pihaa. Ja ihan lopuksi uskallettiin hiukan ajaakin: menimme oikein kadulle tekemään n.20 metrin pituisen "lenkin". Nalle istui rauhallisesti korissa koko matkan.

Nyt täytyy vielä kehitellä turvavyösysteemi luotettavaksi; sitten teemmekin pyöräretken tyttöystävätrion luokse -sinne on matkaa ainakin kilometri!

Hampaat kuntoon

Nalle oli tänään "hammaslääkärissä" eli hammaskiven poistossa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun hampaat putsattiin ja valitettavasti työ olisi pitänyt tehdä jo paljon aiemmin. Vaikka olemme Nallen pentuiästä asti yrittäneet huolehtia siitä, että pienellä koiralla olisi kaikki hyvin, olemme jostain syystä täysin laiminlyöneet hammashoidon. Tarkoituksella emme tietenkään ole asiaa jättäneet hoitamatta, jostain syystä kuvittelimme että kovat pureskeltavat ja päivittäiset dentastixit ja merileväannokset olisivat riittäneet. Nallen hengitys alkoi pikku hiljaa haista todella pahalle. Hammastahana ja -harjakaan eivät tuoneet apua varsinkin kun niiden käyttö oli tosi satunnaista. Viimein tajusimme että hampaat näyttivät jo todella ikäville -siis tilamaan aika eläinlääkärille.

Parin tunnin operaation jälkeen saimme kotiin pienen uneliaan koiran. Asetelimme sen tyynylle auringonpaisteeseen ja peittelimme vielä peitolla. Välillä tarkistimme että koira vielä hengittää :-) Lähes pari tuntia kotona nukuttuaan Nalle hoippui syliini tärisemään. Loppupäivä sujuneekin vahtiessa ettei koira vielä yritä kavuta nojatuolin nojalle keikkumaan. Mikäli ruoka maistuu, niin urhea pieni koira saa poikkeuksellisesti syödäkseen Caesaria (jota huonolla omallatunnolla varustetut omistajat kävivät kipin kapin kaupasta hakemassa) -eikös hammaslääkärin jälkeen yleensä kuulu saada joku yllätys...