Viikonloppuna ja jo vähän aiemminkin Nalle sai osallistua jos jonkinmoisiin kisastudioihin. Oli jääkiekkoa ja euroviisua, oli voittoja ja tappioita. Välillä jännitettiin kotona ja välillä kylässä. Yhteistä kaikille kisastudioille oli se, että ihmiset olivat Nallen makuun välillä turhan kovaäänisiä. Ja kovaäänisistä ihmisistä Nalle ei pidä; se hermostuu ja pahimmillaan muuttuu hysteeriseksi: kieppuu sylistä toiseen ja yrittää kavuta mahdollisimman korkealle. Korvat luimussa ja kontakti kadoksissa. Ei ollut eroa sillä riemuittiinko jatkoaikamaalista, oikean kappaleen voittamisesta vaiko sillä tekikö Kanada taas yhden maalin. Kovaääniset ihmiset eivät ole Nallen mieleen.
Kisastudioiden kiva puoli oli se, että Nalle sai tavata tyttöystävätrioa -välillä hiukan osissa. Euroviisustudioon meille saapui mukaan vain Assi, mutta sunnuntain kiekkofinaalia seurasimme tyttöystävätrion luona. Tällä kertaa kyläily sujui erityisen rauhallisesti; Nalle nukkui suurimman osan ajasta sylissäni :-)
Viikko sitten maanantaina alkoi agilityssä kesäharjoittelukausi. Olemme jälleen uudessa ryhmässä (jo kolmas marraskuun alun jälkeen), ja treenipaikka on nyt ulkokenttä. Ryhmämme on meille liian kovatasoinen, mutta aikataulullisesti paras. Ryhmä on tarkoitettu kisaaville ja kisaamaan aikoville koirille (joten perustelin tämän ryhmän valinnan itselleni sillä, että kyllähän me joskus aiomme kisata -olemmehan jo käyneet yleisöä viihdyttämässä kolmesti...). Ensimmäisissä harkoissa paljastui kyllä heti se, että olemme väärässä ryhmässä -rata oli vaikea. Lisäksi meillä oli jälleen lähtöongelma -Nalle ei malttanut yhtään odottaa lähtölupaa. Radalla olen aina myöhässä ja annoin vääriä käsykyjä -tai en käskenyt ollenkaan.
Toiset treenit sujuivat sateessa. Itse asiassa myös ekoissa ulkotreeneissä satoi, mutta ei lainkaan niin rankasti kuin nyt. Rata oli hiukan helpompi ja treenaus sujui astetta paremmin -Nalle jopa malttoi hiukan odottaa lähdössä kun vain ensin tajusin ettei kannattanut käskeä pientä koiraa istumaan vesirapakkoon. Sateesta Nalle ei kauheasti pidä ja nytkin se yritti pienellä itkeskelyllä saada sympatiaa. Likomärältä ihmiseltä ei sitä paljoa herunut :-) Kotona olemme harjoitelleet sitä lähtöluvan odottamista paljon. Kotona se sujuukin -kun kuonon edessä ei ole houkuttelevaa rataa odottamassa läpijuoksua. Suurin ongelma agilityssä etenemisellemme olen minä itse; nyt täytyisi saada ihminen ruotuun niin sitten koirakin menisi ongelmitta.
Viikko sitten maanantaina alkoi agilityssä kesäharjoittelukausi. Olemme jälleen uudessa ryhmässä (jo kolmas marraskuun alun jälkeen), ja treenipaikka on nyt ulkokenttä. Ryhmämme on meille liian kovatasoinen, mutta aikataulullisesti paras. Ryhmä on tarkoitettu kisaaville ja kisaamaan aikoville koirille (joten perustelin tämän ryhmän valinnan itselleni sillä, että kyllähän me joskus aiomme kisata -olemmehan jo käyneet yleisöä viihdyttämässä kolmesti...). Ensimmäisissä harkoissa paljastui kyllä heti se, että olemme väärässä ryhmässä -rata oli vaikea. Lisäksi meillä oli jälleen lähtöongelma -Nalle ei malttanut yhtään odottaa lähtölupaa. Radalla olen aina myöhässä ja annoin vääriä käsykyjä -tai en käskenyt ollenkaan.
Toiset treenit sujuivat sateessa. Itse asiassa myös ekoissa ulkotreeneissä satoi, mutta ei lainkaan niin rankasti kuin nyt. Rata oli hiukan helpompi ja treenaus sujui astetta paremmin -Nalle jopa malttoi hiukan odottaa lähdössä kun vain ensin tajusin ettei kannattanut käskeä pientä koiraa istumaan vesirapakkoon. Sateesta Nalle ei kauheasti pidä ja nytkin se yritti pienellä itkeskelyllä saada sympatiaa. Likomärältä ihmiseltä ei sitä paljoa herunut :-) Kotona olemme harjoitelleet sitä lähtöluvan odottamista paljon. Kotona se sujuukin -kun kuonon edessä ei ole houkuttelevaa rataa odottamassa läpijuoksua. Suurin ongelma agilityssä etenemisellemme olen minä itse; nyt täytyisi saada ihminen ruotuun niin sitten koirakin menisi ongelmitta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti