Leirielämää

Kesälomani aloitettiin leirivikonlopulla. Nyt ei mentykään partioleirille, vaan Russelileirille eli Jack Russell Terrier Club of Great Britain - Suomi Finland ry:n kesäleirille Hiidenhelmeen Punkalaitumelle. Nallen ja minun seuraksi lähtivät Pepi ja Taina. Tämä oli meille ensimmäinen kerta koiraleirillä, joten emme tienneet mitä odottaa.

Se mitä emme valitettavasti osanneet odottaa, oli se että Nalle ja Pepi eivät tulleet yhtään toimeen keskenään. Menneet kolme vuotta veljekset ovat kulkeneet yhdessä jos missä ja yhdessä on vietetty aikaa paljon. Pikku kinoja pojilla on toki aina ollut, mutta nyt sopua ei ollut oikeastaan ollenkaan. Tämä teki leiriviikonlopusta aika raskaan -pitihän meidän jakaa yhteinen huone. Ensimmäisen valvotun yön (jonka Pepi vietti kokonaan boksissa) jälkeen meille löytyi onneksi vapaa huone jotta saimme edes hiukan nukuttua viikonlopun aikana. Toivomme nyt, että koiraleirin outo ympäristö, lukuisat uudet koirat ja kaiken muun uuden aiheuttama stressi olisi aiheuttanut tämän ja että normaalissa arjessa voimme elää kuten ennenkin.

Lenkeillä pojat pysyivät sovussa:

Viikonloppu ei muutenkaan mennyt Nallelta ihan putkeen: sunnuntain näyttely ei mennyt odotusten mukaan. Ja odotuksiahan meillä oli, sillä viime kesänä Nalle oli vastaavassa näyttelyssä koko näyttelyn varavoittaja. Tiesin jo lauantaina ettei meidän kannata odottaa yhtään mitään. Näyttelyn tuomari, Mr Adrian Guthrie, kertoi mitä ominaisuuksia hän hyvässä Jack Russellissa arvostaa. Kaiken muun yläpuolelle hän nosti hyvän luonteen; hänen mukaansa koiran tulee selvitä kaikenlaisista tilanteista, tulla toimeen niin ihmisten kuin koirien kanssa. Riidanhaastajia hän ei hyväksynyt. No, Nalle oli jo siinä vaiheessa hyvin ehtinyt näyttää kykynsä rettelöijänä, joten tiesin pelin olevan menetetty. Ja niinhän siinä kävi, että Nallen kehämurinoiden jälkeen emme sijoittuneet mitenkään :-(
Pepi sen sijaan oli hienosti omassa luokassaan (urokset, yli 12kk, yli 31,75cm, sileät) toinen!

Väsynyt leiriläinen