Hetkiä

Kiirettä on pitänyt ja pieni koira on jäänyt luvattoman heikolle huomiolle viime aikoina. Uusi elämäntilanne (työ + 2 eri opiskelua päällekkäin) vaatii järjestelemistä eikä yllätyksiltä ole voitu välttyä. Tässä kuitenkin muutamia hetkiä Nallen (ja emännän) elokuusta:

- Nalle oli lomamatkalla maalla viime viikonloppuna. Siellä se sai elämänsä ensimmäisen saaliin: myyrän! Valitettavasti(?) kamera ei ollut mukana ja tarina ei muutenkaan ihan tarkkaan kerro mitä tapahtui, mutta saalis oli saatu kiinni ja hengiltä.

- Tyttöystäväduo saapui viimein takaisin kaupunkiin pitkältä kesälomaltaan. Jälleennäkeminen oli riemukas, niin koirista kuin emännistäänkin :-)

- Kuluneella viikolla Nalle on saanut erityishuomiota kun minä istuin illat koulussa. Tyttöystäväduo kävi hakemassa pienen koiran kolmena iltana lenkille jotta Nallen ei tarvinnut olla yksin koko päivää.

- Perjantaina "palautimme palveluksen" ja veimme tyttöystäväduon lenkille. Tämä olikin minulle ensimmäinen kerta kolmen koiran taluttajana *huh* Herätimme varmasti loputtomasti hilpeyttä ohikulkijoissa, sillä olin välillä täysin solmussa kolmen hihnan kanssa. Onnistuimme kuitenkin tarpomaan tunnin lenkin ja sain Assin ja Ronjan ehjänä kotiin saakka.

Ukkosta ilmassa

Sunnuntaina koimme aikamoisen ukkosmyräkän kaatosateineen. Nalle ei ole pelännyt ukkosta, mutta eilinen pitkälti yli toista tuntia kestänyt myräkkä oli sille liikaa. Kun ukkonen löi pahiten kotimme päällä, Nalle päätti haukkua ukkosen pois; se tuijotti tiukasti ikkunasta ulos ja haukkui ja murisi. Välillä piti kiivetä syliin turvaan. Vaikka tiedän hyvin että koiran pelkoja ei saa vahvistaa omalla käytöksellään, oli minunkin vaikea välillä käyttäytyä normaalisti. En pelkää ukkosta, mutta eilinen ei enää ollut ihan tavallinen ukkoskuuro; pääsihän Pori oikein uutisiin asti tulvivine katuineen.

Nyt toivon ettei Nallelle jäänyt pelko "päälle" ukkosesta. Maanantaina päivällä jyristi ihan pikkuisen ja murehdin töissä miten pieni koira kotona pärjää. Luultavasti ihan hyvin, sillä ei se vaikuttanut yhtään erikoiselta kotiin mennessäni.

Viikonlopun kelit eivät suosineet ulkoilua millään lailla: lauantaina oli kauhea helle ja sunnuntaina tulvi. Nalle ottikin päivät lähinnä lepäilyn kannalta :-)

Nalle -kummi

Keväällä WWF:n jäsenhankkija pysäytti minut kävelykadulla eikä aikaakaan kun jo huomasin olevani kummi. Kovaa työtä feissarin ei tarvinnut tehdä sillä olin jo pidempään miettinyt että jotain tarttis tehdä. Vaikeinta oli valita mitä monista hyvistä WWF:n kohteista alkaisi tukea. Valitsin sitten itselleni tuntemattomimman eli Malawin -olen siis Malawi -kummi :-) Tiesin toki tämän nimisen maan olemassaolosta, mutta sen ympäristöongelmat olivat minulle uusia. Kummiksi ryhtymiseni jälkeen Malawi onkin ollut tieotusvälineissä esillä ihan yhtenään.

Tällä viikolla olen pohtinut sitä miten kätevää olisi jos Nallellakin olisi oma kummi. Enkä nyt tarkoita sellaista kummia joka kilauttaisi määräsumman rahaa joka kuukausi tilille (vaikka eihän sekään pöllömpää olisi) vaan sellaista kummia joka tekisi Nallen kanssa retkiä. Autottoman koiranomistajan elämä kun ei aina ole kovin helppoa.

Ihanteellinen retkikummi olisi sellainen ihminen, joka näillä älyttömillä helteillä saisi päähänsä ajatuksen "onpa kuuma, taidanpa lähteä Nallen kanssa retkelle koirarannalle". Ja sitten humps vaan kummi ja Nalle ajelisivat vilvoittelemaan Yyterin hiekoille. Tai kun tympeät syyskelit eivät innostaisi kaupunkiliikuntaan, iki-ihana kummi huristaisi Nallen kanssa tuttuun pieneen metsään jossa Nalle aina mielellään ulkoilee -oli ilma mikä hyvänsä.

Mutta ei ole Nallella kummia, Malawilla vaan. Onneksi omassa kotipihassa voi makoilla varjossa ja vilvoitella kahluualtaassa (jota Nalle kyllä luulee isoksi juomakulhoksi). Ja toki koiran kanssa pärjää vallan hyvin ilman autoakin; tämä helle vaan pistää sekä pienen koiran että sen omistajan tiukoille.

Aiemmassa kirjoituksessa ihmettelin miksi Nallesta on niin paljon nukkumiskuvia. Joku kommentoi että nukkuvaa koiraa vaan on helpompi kuvata. Se on kyllä totta; niitä epäonnistuneita kuvia on tullut roppakaupalla mutta näin digiaikana epäonnistuneet kuvat tulee hävitettyä saman tien eikä niistä jää mitään muistoa. Tällaisia kuvia on tullut otettua varmaan satoja:

Toivo kävi kylässä

Maanantaina Nalle sai vieraan; puolivuotiaan kääpiösnautseriuros Toivon. Tapasimme Toivon emäntineen sunnuntaina puistossa ja pojat näyttivät tulevan niin hyvin toimeen keskenään että kutsuin Toivon pihaamme leikkimään. Iloitsen jokaisesta pienestäkin hetkestä jolloin Nalle leikkii sovussa toisten urosten kanssa; ilmeisesti Toivo on vielä niin pieni ettei Nalle koe sitä kilpailijana. Pihaleikki sujuikin ihan mainiosti joten saamme Toivon varmasti toistekin vierailulle.

Nallen emännän vahvasti snautseripainotteista koirakuumetta Toivon vierailu ei kyllä parantanut :-)

Nukkumatti, nukkumatti...

Mikähän siinä on että nukkuvaa koiraa on aina ihan pakko kuvata? Selasin vanhoja kuvia läpi ja huomasin että nukkuvasta Nallesta oli otettu kuva jos toinenkin:

Rantavahti jazzailemassa

Viikko meni remontoidessa ja jazzaillessa, joten Nallen kohtalona oli lähinnä kyläillä eri hoitopaikoissa ja olla kotona tylsistyneesti maalihuuruissa.

Alkuviikolla kävimme sentään uimassa ja saunomassa meren rannalla. Uimisesta ei sitten meinannut tulla mitään, kun Nalle päätti ryhtyä rantavahdiksi. Se sai kauhean paniikkikohtauksen joka kerta kun joku meni veteen; haukkua räksytti rannalla ja laiturilla niin että rannat kaikuivat. Uiminen ei sitten kauheasti houkuttanut ja Nallekin tyytyi tuttuun tapaansa kahlailuun. Tulipa kuitenkin talviturkki heitttyä pois.

Perjantaista sunnuntaihin Nalle oli hoidossa; ohjelmassa oli ollut ainakin kävelylenkkejä musiikin tahtiin ja mummula -vierailu (kinkkua oli jälleen tarjolla, tottakai...). Sunnuntaiaamuna kotiin palasi väsynyt pieni koira. Teimme iltapäivällä vielä yhden jazz -retken; kävimme Kirjurinluoto Arenalla ihan pikimmiten. Nautimme hyvän musiikin lisäksi jätskiä. Kauaa emme Arenalla viihtyneet, sillä vaikka sinne koiria saa viedäkin ei se minusta ole koirien paikka. Musiikki soi lujaa ja pieni koira jää helposti ihmisten jalkoihin. Maasta olisi saatava syödä kaikkea mitä löytyy; ja sitähän löytyy :-) Luodolla oli kuitenkin mukavan väljää joten nyt koiran kanssa mahtui hyvin liikkumaan. Nallella oli ilmeisesti hyvinkin mukavaa, sillä se ei olisi millään lähtenyt pois -niinpä minä sain kiskoa perässäni pientä koiraa ohikulkijoiden hymyillessä menollemme. Tämän vuoden jazzit on nyt onnellisesti jazzailtu ja voimme palata arkirutiineihin.

Sopulenkillä

Pepi ja Taina tulivat käymään. Päätimme katsoa miten käy kun päästämme pojat vapaasti pihalle telmimään; jatkuuko riitely? Kaikki meni ihan mukavasti, pojat touhuilivat omiaan, toisistaan paljoakaan välittämättä. Hyvä askel takaisin sopuisiin yhteishetkiin.

Teimme yhdessä pitkän kaupunkilenkin; Nalle pääsi käymään Jazzkadulla kun kävin hoitamassa lippuasioita. Pojat pääsivät matkalla juomaan Kokemäenjoesta sekä yhdestä suihkulähteestä (hyi meitä!). Nallen tietysti piti pulahtaa jokeen kaulaa myöten, mutta onneksi sihkulähteellä se osasi kyttäytyä ja hörppi vettä sivistyneesti reunakiveykseltä. Lisäksi herkuteltiin jätskillä.

Kotona pojat saivat lisää herkkuja. Aiemmin päivällä mummu ja vaari kävivät katsomassa remontin edistymistä ja toivat Nallelle tuliaisiksi kinkkua (!). Valitettavasti Nalle oli siinä vaiheessa vielä kyläreissulla, joten kinkku säästyi iltaan ja myös Pepi sai osansa kinkusta. Toimme herkun pihalle, jottemme olisi vahingossakaan yllyttäneet poikia riitaan. Nalle tapojensa mukaan ei sitten muuta nähnytkään/haistanutkaan kuin ihanaisen kinkkupaketin :-) Terveisiä vaan mummulaan: kinkut hävisivät Pepin ja Nallen suihin ihan hetkessä. Herkullista oli!

Koirarannalla palloilemassa

Torstaina kävimme vilvoittumassa koirarannalla Tainan ja Pepin kanssa. Nalle ei ole koskaan piitannut uimisesta, mutta viime aikoina olen huomannut että kahlailu sitävastoin kiinnostaa pientä koiraa kovasti. Jos esimerkiksi metsälenkeillä törmäämme ojaan/puroon/lampeen josta Nalle haluaa juoda, se ei suinkaan kurottele rannalta vaan kahlaa reippaasti kaulaa myöten veteen ja juo vasta sitten :-) Ostin Nallelle uusia palloja, jotka kelluvat vedessä -ajattelin että niistä voisi olla hyötyä uintihajoituksissa. Palloleikki olikin sitten kiva puuhaa kuumana kesäpäivänä Yyterissä; uimaan Nalle ei edelleenkään suostunut.

Tämän syvemmälle en tule!

Raukeaa lomailua

Päivät ovat olleet niin kuumia että Nalle on enimmäkseen nukkunut. Kuitenkin jotain tekemistäkin on kaivattu. Viikonlopun russelileirillä kokeilimme pitkästä aikaa jäljestystä joka sujuikin Nallelta ihan mallikkaasti. Teinkin sitten kotipihaan pienelle koiralle nakkijäljen :-)

Aarre ruohikossa

Pihamme ei ole suurensuuri, mutta kyllä sinnekin jo pienen jäljen sai: vetelin nakkeja nurmikolla ruukkurusun, kolmen omenapuun ja yhden kuusen ympäri ja jätin jäljen päättävän nakkiaarteen autotallin taakse syrenipuskan juureen. Matkan varrelle jätin muutaman nakkipalan innostamaan Nallen etsintöjä. Se olikin ihan tohkeissaan; tiesi että jotain erikoista tapahtuu kun jätin sen sisälle ja itse menin ulos herkullisten nakkien kanssa. Sisältä kuului kova haukku. Kun päästin Nallen ulos, se ryntäili päättömästi pihassa ennen kuin sain sen rauhoittumaan jäljen alkuun. Sitten vain käsky "hae!" ja koira lähti nuuskuttelemaan oikeaa reittiä nakkiaarteiden luokse.

Mikäs se täällä haisee?

Löytyi!

Muuten Nallen meno näyttää aika pitkälti tältä :-)

Leirielämää

Kesälomani aloitettiin leirivikonlopulla. Nyt ei mentykään partioleirille, vaan Russelileirille eli Jack Russell Terrier Club of Great Britain - Suomi Finland ry:n kesäleirille Hiidenhelmeen Punkalaitumelle. Nallen ja minun seuraksi lähtivät Pepi ja Taina. Tämä oli meille ensimmäinen kerta koiraleirillä, joten emme tienneet mitä odottaa.

Se mitä emme valitettavasti osanneet odottaa, oli se että Nalle ja Pepi eivät tulleet yhtään toimeen keskenään. Menneet kolme vuotta veljekset ovat kulkeneet yhdessä jos missä ja yhdessä on vietetty aikaa paljon. Pikku kinoja pojilla on toki aina ollut, mutta nyt sopua ei ollut oikeastaan ollenkaan. Tämä teki leiriviikonlopusta aika raskaan -pitihän meidän jakaa yhteinen huone. Ensimmäisen valvotun yön (jonka Pepi vietti kokonaan boksissa) jälkeen meille löytyi onneksi vapaa huone jotta saimme edes hiukan nukuttua viikonlopun aikana. Toivomme nyt, että koiraleirin outo ympäristö, lukuisat uudet koirat ja kaiken muun uuden aiheuttama stressi olisi aiheuttanut tämän ja että normaalissa arjessa voimme elää kuten ennenkin.

Lenkeillä pojat pysyivät sovussa:

Viikonloppu ei muutenkaan mennyt Nallelta ihan putkeen: sunnuntain näyttely ei mennyt odotusten mukaan. Ja odotuksiahan meillä oli, sillä viime kesänä Nalle oli vastaavassa näyttelyssä koko näyttelyn varavoittaja. Tiesin jo lauantaina ettei meidän kannata odottaa yhtään mitään. Näyttelyn tuomari, Mr Adrian Guthrie, kertoi mitä ominaisuuksia hän hyvässä Jack Russellissa arvostaa. Kaiken muun yläpuolelle hän nosti hyvän luonteen; hänen mukaansa koiran tulee selvitä kaikenlaisista tilanteista, tulla toimeen niin ihmisten kuin koirien kanssa. Riidanhaastajia hän ei hyväksynyt. No, Nalle oli jo siinä vaiheessa hyvin ehtinyt näyttää kykynsä rettelöijänä, joten tiesin pelin olevan menetetty. Ja niinhän siinä kävi, että Nallen kehämurinoiden jälkeen emme sijoittuneet mitenkään :-(
Pepi sen sijaan oli hienosti omassa luokassaan (urokset, yli 12kk, yli 31,75cm, sileät) toinen!

Väsynyt leiriläinen

Juhannusheila

Nallella kävi tuuri juhannuksena: iki-ihastus Ronja tuli oikein yökylään. Juhannusaattoa saapui viettämään myös Pepi perheineen.

Aluksi kaikki sujui hyvin; Nalle ei ollut liian "tunteellinen" Ronjaa kohtaan, vaan kaverukset nauttivat rauhallisesta ja aurinkoisesta juhannusaatosta. Idylli kuitenkin särkyi kun Pepi saapui paikalle: veljekset alkoivat kilpailla Ronjan suosiosta ja poikia piti laittaa välillä jäähylle, jotta 13 -vuotias ihastuksen kohde ei olisi aivan läkähtynyt. Ronja tosin oli niin kiinnostunut ruokapöydän antimista, ettei se tainnut aina huomata takajaloissaan roikkuvia russelinuorukaisia :-)

Kuten rakkausasioissa usein voi käydä, tunteet alkoivat käydä pahasti ylikierroksilla: Nalle ja Pepi ottivat useamman kerran yhteen illan aikana -kunnon juhannusyön meinikiä siis.

Nalle joutui välillä kiinni ruokarauhan takaamiseksi

Ronja komensi Pepiä niin, että tämä alkoi pitää turvaväliä.
Lähellä oli kuitenkin pakko olla :-)

Juhannusyö olikin sitten kahden koiran kanssa nukkuvalle ei-niin-mukava elämys. Ronja kyllä nukkui rauhallisesti, mutta Nalle ei päässyt sen yli että samassa sängyssä hänen kanssaan oli ihkuista ihkuin Ronja. Niinpä suurimman osan yöstä pitelin kiinni loputtomasti läähättävästä Nallesta jotta se ei olisi ollut Ronjan kimpussa. Makuuhuoneen remontista johtuen en voinut sulkea huoneen ovea enkä kyllä olisi voinut Nallea jättääkään oven ulkopuolelle; siitä olisi seurannut vain ulvomista ja haukkua.

Juhannuspäivä sujuikin sitten jo taas rauhallisissa tunnelmissa, koirat nukkuivat lähes koko päivän. Nalle antoi Ronjan olla taas rauhassa, joten ilmeisesti juhannusyön hormonimyrskyt menivät ohitse -toivottavasti lopullisesti :-)

Terassilla

Nyt löytyi Porista terassi, johon koiran saa ottaa mukaan ihan luvan kanssa! Sekä minulle että Tyttöystävien emännälle sattui samalle päivälle juhlimisen aihetta ja päätimme poiketa koiralenkillä terassille. Cafe Jazzin terassilla koirille tarjottiin juomat talon puolesta kun me ihmiset jouduimme omistamme maksamaan :-) En tedä nauttiko Nalle erityisesti terassilla olosta, mutta omistajalle tuli hyvä mieli kun koirat näin huomioitiin. Juhannus on korkattu!

3 vuotta Nallena

Tänään on Nallen syntymäpäivä!

Tunnelmia 3 vuoden takaa:
Tainan ottamassa kuvassa Lola -äiti tuoreen pentueensa kanssa:

Nallen yksivuotispäivää vietin Alice Springsissä Tyttöystävätrion emännän kanssa. Synttäreiden kunniaksi venytimme reissun ruokabudjettia ja nautimme päivällisen "oikeassa" ravintolassa. Kotisuomessa pojat valmistautuivat muuttamaan uuteen kotiimme.

Tässä Nalle 2 -vuotiaana:

Nallen ja Pepin 3 -vuotissyntymäpäivän kunniaksi kutsuimme Pepin meille juhlimaan. Harmi vain, että viime viikon aurinkoiset ilmat muuttuivat juuri nyt sateeksi, joten ulkoleikeistä ei tullut mitään. Jos näistä pojista mitenkään rauhoittumista huomaa, niin siitä että sisällä ei enää leikitä keskenään niinkuin aiemmin. Ennenhän kaikki tapaamiset olivat yhtä hullunmyllyä, kun pojat kierivät sikin sokin lattialla kauhean älämölön säestämänä.

Heippa Konsta!

Tänään saimme kuulla suru-uutisen: iki-ihana Jack Russellin terrieri Konsta kuoli yllättäen. Konsta oli hellyttävä russeliherra, joka olemuksellaan houkutti halaamaan ja paijaamaan sitä. Se tuntui elävän omassa maailmassaan; kun pääsimme yhteisille metsäretkille Konstan kanssa, se jolkotteli omia aikojaan pitkällä muiden edellä käyden välillä tarkistamassa olivatko kaikki mukana. Konsta oli Pepin hyvä kaveri, Nalle oli valitettavasti enemmänkin ärinälinjalla. Monesti haaveilimme Konstan kaappaamisesta -nyt se saa seikkailla jossain ihan muualla. Toivottavasti suikalepaistia ja hampurilaisia on riittävästi :-)

Se toimii sittenkin

Nyt on pakko hehkuttaa: päivän agilityharjoituksissa Nalle odotti JOKA KERTA lähtölupaa!!!! Yhden ainoan kerran se hiukan liikahti, mutta pysyi paikallaan. Harjoittelu kotona kannattaa sittenkin -ja ehkäpä kahden viikon tauko oikeista treeneistä auttoi myös jollain salaperäisellä tavalla. Oli miten oli, tänään meillä oli muutenkin hyvä treenipäivä, kuumasta kelistä huolimatta. Täydellistä ei meno tietenkään ollut, mutta lupaavaa. Ongelma on edelleen minä itse; annan käskyt myöhään tai sitten en käske lainkaan tai sitten mölisen jotain omiani. Valitettavasti meillä on jälleen edessä kahden viikon tauko treeneihin, mutta kotipihalla meno jatkuu :-)

Biitsillä

Kesä alkoi tämä vuonna kalenterin mukaan; viikonloppu oli aurinkoinen ja lämmin. Nalle pääsi Yyteriin koirarannalle sekä lauantaina että sunnuntaina -seura vain vaihtui.

Tassunjälkiä

Haimme Nallen tassunjäljet Museolta; ihan kivat muistot niistä tuli, molempiin koteihin tehtiin oma jälki:

Aurinkoista lauantaipäivää vietimme Porin metsässä lenkkeillen ja pihassa hiukan treenaten. Teimme odotus -harjoituksia -sehän on agilityssä Nallelle kovin hankalaa. Jälleen kerran kaikki toimi kotipihassa hienosti; voin rauhassa jättää koiran pihan toiseen päähän odottamaan ja itse kävellä toiseen päähän. Nalle pysyy kiltisti paikallaan.
Vaikeutta olen yrittänyt lisätä putken avulla; meillä on ihan lasten lelukaupasta ostettu tunneliputki, jota käytämme kotipihan "agilityssä". Varsinaisssa treeneissähän (ja kisoissa) ongelmana on se, että Nalle ei malta odottaa lähtölupaa kun edessä siintää hieno rata täynnä mukavia esteitä. Kotipihassa putkikaan ei saa Nallea varastamaan yhtään. Tästä pitäisi tietysti olla kovin iloinen, mutta kun tiedän että ei tämä koira oikeasti ole oppinut odottamaan lähtölupaa agilitykentillä vaikka se kotona toimiikin.

Omenapuut kukkivat :-)

Yksi on joukosta poissa

Nallen tyttöystävätrio on kutistunut tänään duoksi. Lilli on poissa. Viimeisten kuukausien teema on ollut luopuminen. Välillä täytyy päästää irti vaikka ei haluaisi, vaikka satuttaa. Lilli eli hyvän ja pitkän elämän Assin ja Ronjan kanssa. Nyt oli hyvä aika päästää irti.


Lauantaihin mahtui jotain mukavaakin. Museoviikon kunniaksi Museoiden yönä oli Satakunnan Museoon järjestetty koirille oma tapahtuma! Museossa on menossa koirista kertova "Haukkua halki historian" -näyttely. Siihen liittyen lauantai-iltana sai ottaa koirat mukaan museoon ja painattaa koiran tassun jälki savilaattaan. Laatat kuivatetaan ja poltetaan ja viikon päästä saammekin hakea kotiin Nallen tassunjäljen :-) Museolla oli jos jonkinmoisia koiria ja paljon tuttujakin.

Meitä porilaisia koiranomistajia onkin nyt parin viikon sisällä hemmoteltu näillä koiramaisilla tapahtumilla: ensin Kaupunkipuiston syntymäpäivllä jaettiin koirille makupaloja ja nyt tämä museotapahtuma. Hienoa! Koska nämä tilaisuudet ovat harvinaista herkkua, harmitti joidenkin koiranomistajien käytös sitäkin enemmän. Tutustuessamme museon koiranäyttelyyn, huomasimme että lattialta löytyi pissalätäköitä ja kakkakikkareita. HYI! Kyllä jokaisen koiranomistajan pitää seurata koiransa touhuja ja siivota vahingot pois. Tällaiset piittaamattomat ihmiset aiheuttavat käytöksellään meille kaikille koiraihmisille huonon maineen.

Helatorstain huvitus

Helatorstaina kävimme Match Showssa. Olemme käyneet kahtena aiempana helatorstaina samojen järjestäjien Mätsäreissä hyvällä menestyksellä, joten odotukset olivat tavallista kovemmat. Koiria oli tosi vähän, mikä oli yllätys koska sää oli loistava. Menestys ei sitten ollut ihan perinteistä; Nalle oli pienissä koirissa sinisten 4. Tulos kuulostaa hyvältä niin kauan kunnes selviää että koiria oli sinisissä 5 :-)

Väsynyt kisaaja

Kisastudioissa

Viikonloppuna ja jo vähän aiemminkin Nalle sai osallistua jos jonkinmoisiin kisastudioihin. Oli jääkiekkoa ja euroviisua, oli voittoja ja tappioita. Välillä jännitettiin kotona ja välillä kylässä. Yhteistä kaikille kisastudioille oli se, että ihmiset olivat Nallen makuun välillä turhan kovaäänisiä. Ja kovaäänisistä ihmisistä Nalle ei pidä; se hermostuu ja pahimmillaan muuttuu hysteeriseksi: kieppuu sylistä toiseen ja yrittää kavuta mahdollisimman korkealle. Korvat luimussa ja kontakti kadoksissa. Ei ollut eroa sillä riemuittiinko jatkoaikamaalista, oikean kappaleen voittamisesta vaiko sillä tekikö Kanada taas yhden maalin. Kovaääniset ihmiset eivät ole Nallen mieleen.

Kisastudioiden kiva puoli oli se, että Nalle sai tavata tyttöystävätrioa -välillä hiukan osissa. Euroviisustudioon meille saapui mukaan vain Assi, mutta sunnuntain kiekkofinaalia seurasimme tyttöystävätrion luona. Tällä kertaa kyläily sujui erityisen rauhallisesti; Nalle nukkui suurimman osan ajasta sylissäni :-)

Viikko sitten maanantaina alkoi agilityssä kesäharjoittelukausi. Olemme jälleen uudessa ryhmässä (jo kolmas marraskuun alun jälkeen), ja treenipaikka on nyt ulkokenttä. Ryhmämme on meille liian kovatasoinen, mutta aikataulullisesti paras. Ryhmä on tarkoitettu kisaaville ja kisaamaan aikoville koirille (joten perustelin tämän ryhmän valinnan itselleni sillä, että kyllähän me joskus aiomme kisata -olemmehan jo käyneet yleisöä viihdyttämässä kolmesti...). Ensimmäisissä harkoissa paljastui kyllä heti se, että olemme väärässä ryhmässä -rata oli vaikea. Lisäksi meillä oli jälleen lähtöongelma -Nalle ei malttanut yhtään odottaa lähtölupaa. Radalla olen aina myöhässä ja annoin vääriä käsykyjä -tai en käskenyt ollenkaan.

Toiset treenit sujuivat sateessa. Itse asiassa myös ekoissa ulkotreeneissä satoi, mutta ei lainkaan niin rankasti kuin nyt. Rata oli hiukan helpompi ja treenaus sujui astetta paremmin -Nalle jopa malttoi hiukan odottaa lähdössä kun vain ensin tajusin ettei kannattanut käskeä pientä koiraa istumaan vesirapakkoon. Sateesta Nalle ei kauheasti pidä ja nytkin se yritti pienellä itkeskelyllä saada sympatiaa. Likomärältä ihmiseltä ei sitä paljoa herunut :-) Kotona olemme harjoitelleet sitä lähtöluvan odottamista paljon. Kotona se sujuukin -kun kuonon edessä ei ole houkuttelevaa rataa odottamassa läpijuoksua. Suurin ongelma agilityssä etenemisellemme olen minä itse; nyt täytyisi saada ihminen ruotuun niin sitten koirakin menisi ongelmitta.