Pallopoika

Nalle sai uuden pallon maanantaina; eipä uskoisi että minulla on jo monen vuoden russelikokemus kun kuvittelin uuden pallon kestävän vähän pikkuveljenkin leikittäväksi... Pääasia kuitenkin että Nallella oli hetken ajan TOSI kivaa :-)

Alla muutama kuva ja lyhyt videopätkä pallopojasta (kaikki kännykällä kuvattu).

Keskiviikkona on Nallen trimmaus, ja jo on aikakin!

Oi katsopas tuota hauvaa!

Alkuviikosta Nalle tosiaan kärsi jonkintasoisista mahaongelmista. Maanantaina oli päivän aikana ilmestynyt vierashuoneen matolle iso oksennus ja makuuhuoneen lattialla oli aikamoinen kakkaläjä :-( Ilta kuitenkin sujui hyvin, samoin seuraava aamu joten ajattelin että kyseessä oli joku nopeasti ohimennyt pahaolo. Tiistai-iltana kuitenkin Nalle oksensi jälleen; se onnistui oksentamaan joka ikisen maton päälle, joka täältä kotoa löytyi! Jälkiä siivotessa ajattelin vain, että parempi jälleen tottua näiden vahinkojen siivoamiseen :-)

Keittelin sitten Nallelle riisiä, jota se söikin hyvällä halulla -muu ruoka ei kelvannutkaan. Oksentelu muistutti minulle että olisi aika matolääkkeelle. Piilotin riisin joukkoon tabletin puolikkaat ja hyvin olivat pienelle koiralle maistuneet. Seuraavana päivänä ei riisi sitten enää maistunutkaan; muutaman riisin joukkoon sekoitetut nappulat oli kyllä taidokkaasti poimittu kiposta, tabletit oli jätetty syömättä... Noh, kinkun sisään piilotetut lääkkeet holahtivat pienen koiran kurkusta alas reippaasti, joten matokuurikin on onnellisesti annettu. Onpa sekin asia kunnossa ennen Pikkuveljen saapumista.

Vaikka sairastelut olivat ohimennyttä elämää loppuviikosta, valvoimme silti yhden yön. Yläkertaan vievät rappuset maalattiin torstaina, eikä yläkertaan eli makuuhuoneeseen ollut asiaa sinä päivänä/iltana; jouduimme nukkumaan sohvalla. Jostain syystä tämä oli Nallelle ylivoimainen asia; se kitisi ja vinkui ja vaihtoi koko ajan unipaikkaa. Se kuoputti tassulla minua kädestä ja jalasta ja päästä ja peitosta ja.... Yö menikin sitten harvinaisen levottomasti. Kyllä minä itsekin mieluiten omassa sängyssä nukun, mutta että koirakin on noin vaativa!

Pikkuveli kasvaa vinhaa vauhtia. Kasvattajalta sain terveisiä että "pikkuveljestä on tullut tyttöjen riesa ja kiusaaja ja on pojista selvästi villimpi -mutta ei kuitenkaan mikään riidanhaastaja". Jännitys kasvaa koko ajan; pikkuveljen kotiintulo lähestyy :-) Sain luvan laittaa tänne kuvan pikkuveljestä (ei ole siis minun ottamani kuva). Tässä "virallinen" 4 -viikkoiskuva. Pikkuveli vasemmalla, pikkuveljen veli oikealla :-)

Sitten on näitä päiviä...

Huhtikuuta

Arki on tällä hetkellä todella kiireistä ja Nalle on joutunut olemaan paljon yksin. Torstaina se kuitenkin pääsi kanssani töihin muutamaksi tunniksi, kun minulla oli iltapalaveri jonka muut osallistujat antoivat luvan pienen karvaisen assistentin läsnäololle. Parin tunnin kokouksen ajan Nalle jaksoikin olla tosi kiltisti; se lähnnä istui tai nukkui sylissäni. Vaikka joskus olen kodehtinut niitä ihmisiä jotka voivat ottaa koiran töihin, tiedän että meillä se ei onnistuisi. Nalle ei jaksaisi kahdeksaa tuntia kökkiä rauhassa toimistolla; mielummin se varmasti touhuaa kotona omia juttujaan; tarkkailee kadun liikennettä, leikkii namipallolla ja nukkuu omassa tuolissaan.

Jos Nalle poimisi ihmisten puheesta paljon toistettuja sanoja, yleisimmin käytetty sen mielestä olisi varmasti tällä hetkellä "pikkuveli". Poikkeuksetta jokainen ihminen joka Nallelle juttelee, käy sen kanssa samaa "keskustelua": Mitäs nyt meinaat kun saat pikkuveljen? tai Onko Riikka jo kertonut että saat pikkuveljen? Itse olen lähtenyt pikkuisen samaan kelkkaan ja alkanut jutella Nallelle tulokkaasta sen nimellä -ajattelen että kun pikkuveli saapuu kotiin niin sen nimi olisi jo valmiiksi Nallelle jollain tavalla tuttu. Taitaa olla silti enemmän itseni vakuuttelemista ja totuttamista tulevaan.

Lauantai alkoi Nallen mielestä varmasti tosi tyhmästi; kotiin tuli vieraita, mutta kukaan ei huomannutkaan pientä koiraa vaan kaikki ihmiset keskittyivät keittiön hajoittamiseen. Iltapäivällä oli kuitenkin mukavampaa kun kävimme parin tunnin metsälenkillä Tainan ja Pepin kanssa. Vakka ilma oli mukava, saimme kerrankin kulkea maastolenkin lähes keskenämme. Se on aina mukavaa, sillä Nalle saa olla vapaana mahdollisimman paljon ja juosta energiatankit tyhjiksi. Katinkurussa ammuskeltiin hiukan ja Pepi säikkyi pauketta, Nalle ei tuntunut edes huomaavan mitään. Toivottavasti sunnuntaina nähdään Assia ja Ronjaa.

Onnea Vaari!

Sunnuntai kului Vaarin 85 -vuotissynttäreillä. Nalle heiluttaa vielä tassua Vaarille ja toivottaa monia mukavia jahtimakkaran makuisia hetkiä!!!

Pikkuveli

Vielä hetken "nimensä" kokoisena :-)

Huhtikuu

Pääsiäistä

Pääsiäissunnuntaina kävimme pitkästä aikaa Pepin ja Tainan kanssa metsälenkillä. Automatka metsään on aina kärsimystä korville, sillä pojat vaihtavat kuulumisia aika äänekkäästi. Molemmat ovat auton takapenkillä omissa bokseissaan ja räksyttävät toisilleen koko matkan. Yleensä kotimatkalla on ihan hiljaista, mutta tänään kahden tunnin metsälenkki ei vienytkään poikien juttelunhaluja, vaan myös kotiin mennessä saimme nauttia kovaäänisestä keskustelusta. Poikien kommunikointi on aika vaihtelevaa, sillä lenkillä ne eivät huomaakaan toisiaan, mitä nyt haistelevat samoja puunjuuria. Ehkäpä metsässä on niin paljon muuta tekemistä että kuulumiset ehtii vaihtaa vasta autossa :-)

Nallella ja emännällä on sama lempparijätski:

Unikaveri

Aamupuuhia

Käytiin parin tunnin aamulenkillä Porin metsässä ja sitten Nalle luki aamun Hesarin :-)

I will survive!

Tänään sain leikattua Nallen kynnet ensimmäistä kertaa yksin, niin että koko projektiin haaskautui vain muutama minuutti. Kaksi pientä narmua käsivarressa. Ja kyllä, seuraavan koiran kanssa en samaa virhettä enää tee...

Lellipoika lääkärissä

Nalle oli viikonloppuna hoidossa, koska minä olin koulutuksessa. Äiti raportoi puhelimessa, että Nalle "on käyttäytynyt kummallisesti". Minä jo ehdin ajatella, että nyt se koira on itkenyt ja vinkunut koko viikonlopun, mutta ei. Kummallinen tarkoittikin erikoisen rauhallista eloa ja oloa; Nalle oli nukkunut tai istuskellut sylissä. Ensimmäisen kerran se oli jättänyt jopa aamuviiden herätyksen tekemättä ja nukkunut yhdeksään saakka -kummallista tosiaan :-)

Ruoka oli maistunut hyvin, eikä mikään ihme sillä "piilotettiin nappuloiden joukkoon vähän kalkkunaleikettä". Maananta-iltana lellipoika sitten kävikin vain nuuhkaisemassa ruokakupin reunalla; katsahti sitten minuun sen näköisenä että "missäs ne kalkkunat luuraavat" *huokaus*.

Maanantaina jouduimme piipahtamaan elänlääkärissä; huomasin perjantaina että toinen Nallen kannuskynsistä oli taittunut pahannäköisesti. Se ei kauheasti pientä koiraa näyttänyt vaivaavan, mitä nyt vähän nuoleskeli. En uskaltanut itse tehdä kynnelle mitään ja kävimme kysymässä neuvoa läheiseltä eläinlääkäriltä. Meidät otettiinkin sitten "sisälle" ja lääkäri nyppäsi kynnen pois -jäljelle jä vain pieni nysä. Mitään tulehdusta ei onneksi kynnessä ollut -vielä ainakaan. Nyt nysää pitää seurata tarkan viikon verran, sitten pitäisi tulehdusvaaran olla ohitse. Lääkärikäynnin jälkeen Nalle sai palkaksi kauniista käytöksestään uuden aktivointilelun ja uusia nameja -että tämmöistä tälle lellipojalle :-)

Maaliskuu

Kävelyllä

Perjantai-iltana Nalle pääsi pitkästä aikaa mukaan partiomenoihin. Partiolaisten muistelemispäivänä järjestettiin Porissa Satakunnan Partiolaisten kehitysyhteistyöhankkeen, ühistöö -projektin, yksi ohjelmatilaisuus, ühistöö -kävely. Kiersimme kaupungin keskustaan merkittyä reittiä. Osallistujien piti hankkia itselleen sponsoreita, jotka maksoivat jokaisesta kierretystä kierroksesta euron projektin kassaan. Vuoden loppuun asti kestävän projektin varat menevät Virolaisten erityislasten hyväksi.

Iltakävelylle lähtivät meidän seuraksemme myös Taina ja Pepi.

Kuten aina lenkeillä, nytkin pojat tulivat hyvin toimeen keskenään. Tai oikeammin kai kyse on siitä, etteivät ne ole huomaavinaankaan toisiaan. Varsinkin Pepin kiinnostus kohdistuu aivan kaikkeen muuhun kuin Nalleen. Nalle olisi hiukan halunnut leikkiäkin ja se yritti kaikki temppunsa jotta velipoika olisi hiukan innostunut:

Mutta ei Pepi Nallesta innostunut; onneksi paikalla oli kuitenkin paljon mukavia ihmisiä, jotka jaksoivat rapsuttaa koirarukkaa :-)

Helmikuu

Kalenterimalli

Joskus aikoja sitten saimme Tahvolta vinkkiä poikakalenterin tekemisestä. Toteutin kalenterin tälle vuodelle. Nyt Nalle -kalenteri koristaa työpaikalla toimistoni seinää sekä muutamaa muuta valittua paikkaa, jonne joulupukki kalenterin kantoi. Koska pukki ei muistanut kaikkia kilttejä lapsia, laitan kalenterikuvat tännekin. Mikään hyvä kuvaaja en ole ja kamerakin ihan karvalakkimallia, mutta malli on onneksi superkuvauksellinen :-)

Tammikuussa talvi on sininen.

Golffataanko?

Uusi vuosi vaihtui hyvässä seurassa ja rakettien räiskeessä. Aamupäivällä teimme mukavan patikkaretken Joutsjärven luontopolulle Tainan, Esan ja Pepin kanssa. Pojat nauttivat ulkoilusta täysillä; ne spurttailivat pitkin metsäpolkuja täydessä sovussa.

Illaksi saimme vieraiksi Tyttöystäväduon emäntänsä kera. Assi pelkää kovasti raketteja ja se olikin saanut hiukan lääkettä pahinta pelkoa hillitsemään. Liekö hyvä seuran vaiko lääkkeen vaikutusta, mutta Assi selvisi illasta suhteellisen hyvin. Pahimman räiskeen ajaksi se piiloutui pimeään vessaan, mutta muuten se viihtyi sohvalla meidän muiden seurassa.

Nalle käyttäytyi kummallisesti. Alkuillasta sytyttelin kynttilöitä pihalla ja Nalle oli nuuskuttamassa pihan tuoksuja. Raketit paukkuivat jo ihan kuuluvasti, mutta pieni koira ei ollut millänskään. "Hyvä, ei rakettipelkoa" ehdin jo tuumia. Mutta kun vieraat saapuivat, iski Nallelle härövaihe päälle. Ensin se mökötti yksin yläkerrassa ja sitten se saapui alakertaan läähättämään, tärisemään ja tunkemaan syliin. En tiedä aiheuttiko oudon käytöksen raketit vaiko tyttöystävät, mutta rasittavaa se oli. Osan käytöksestä pistän ihan filmauksen piikkiin :-)Vaikka Nallella ei ole koskaan ollut mitään erimielisyyksiä Assin ja Ronjan kanssa, olen huomannut että se arastaa tilanteita kun olemme joko tyttöjen reviirillä tai tytöt meillä.

Illan aikana valoimme tinaa; myös jokaiselle koiralle sulatettiin oma tina jota sitten hartaasti tulkittiin. Nallen tinasta tuli ihan selvä golfmaila. Minun tinani muuttui oudoksi möykyksi, mutta rahaa siinä oli ihan kohtuullisesti. Selvä päätelmä: Nalle alkaa golffaamaan ja minä tienaan sen seurauksena suuret summat rahaa :-)

Annus horribilis

Kauhea vuotemme on viimein vaihtumassa uuteen, toivottavasti moninkerroin parempaan. Vaikka Nallen elämä on pysynyt suhteellisen vakaana, ei sekään ole muutoksilta välttynyt; ei enää agilityä, ei koirarantaa, ei enää lenkkejä meidän "omassa" pikkumetsässä. Onneksi pieni koira ei kuitenkaan ole osoittanut stressin merkkejä, mitä nyt vähän uppiniskaisuutta.

Tässä vaiheessa on hyvä kiittää kaikkia teitä jotka piditte meidät pinnalla ja autoitte huolehtimaan Nallesta. Kiitos äiti ja isä, Henna, Sari, Taina ja Esa sekä Kaisa.

Kiitos kaikille ystäville jotka ovat antaneet minulle tekohengitystä. Jaksattehan hiukan vielä, ehkä jo kohta pysyn pinnalla ihan itse.

Vielä hiukan joulua

Jouluaatto sujui kaikista peloista huolimatta hienosti; Pepi ja Nalle eivät kertakaan rähisseet, vaan ilta sujui rauhallisesti. Nalle tosin istui pelokkaana koko illan jonkun sylissä (lähinnä mummun tai vaarin) ja Pepi nukkui Tainan jaloissa, joten ihan "normaalisti" koirat eivät olleet. Marraskuussa tehty räminäpurkkihoito tehosi siis kerrasta. Upeaa! Kiitos vinkistä Kontaktikoirien Katille.

Nallen lahjasaalis näytti tältä:

Kuvasta puuttuu aattoiltana tuhottu kinkkupaketti ja Pepiltä saadut namit. Ostin Nallelle yksinäisiä arkipäiviä varten uuden aktivointilelun ja se onkin osoittautunut yllättävän haastavaksi kapineeksi. Parin päivän harjoittelun jälkeen pieni koira ei ole vielä ratkaissut sinisen pullon arvoitusta :-)

Joulupäivänä teimme nostalgialenkin "pieneen salaiseen metsäämme", jossa edellinen käyntimme taisi olla vuosi sitten jouluaattona. En tiedä kumpi oli iloisempi lenkistä, koira vaiko emäntä :-)

Vakooja-Nalle