Jouluaatto sujui kaikista peloista huolimatta hienosti; Pepi ja Nalle eivät kertakaan rähisseet, vaan ilta sujui rauhallisesti. Nalle tosin istui pelokkaana koko illan jonkun sylissä (lähinnä mummun tai vaarin) ja Pepi nukkui Tainan jaloissa, joten ihan "normaalisti" koirat eivät olleet. Marraskuussa tehty räminäpurkkihoito tehosi siis kerrasta. Upeaa! Kiitos vinkistä Kontaktikoirien Katille.
Nallen lahjasaalis näytti tältä:
Nallen lahjasaalis näytti tältä:
Kuvasta puuttuu aattoiltana tuhottu kinkkupaketti ja Pepiltä saadut namit. Ostin Nallelle yksinäisiä arkipäiviä varten uuden aktivointilelun ja se onkin osoittautunut yllättävän haastavaksi kapineeksi. Parin päivän harjoittelun jälkeen pieni koira ei ole vielä ratkaissut sinisen pullon arvoitusta :-)
Joulupäivänä teimme nostalgialenkin "pieneen salaiseen metsäämme", jossa edellinen käyntimme taisi olla vuosi sitten jouluaattona. En tiedä kumpi oli iloisempi lenkistä, koira vaiko emäntä :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti