Kauhea vuotemme on viimein vaihtumassa uuteen, toivottavasti moninkerroin parempaan. Vaikka Nallen elämä on pysynyt suhteellisen vakaana, ei sekään ole muutoksilta välttynyt; ei enää agilityä, ei koirarantaa, ei enää lenkkejä meidän "omassa" pikkumetsässä. Onneksi pieni koira ei kuitenkaan ole osoittanut stressin merkkejä, mitä nyt vähän uppiniskaisuutta.
Tässä vaiheessa on hyvä kiittää kaikkia teitä jotka piditte meidät pinnalla ja autoitte huolehtimaan Nallesta. Kiitos äiti ja isä, Henna, Sari, Taina ja Esa sekä Kaisa.
Kiitos kaikille ystäville jotka ovat antaneet minulle tekohengitystä. Jaksattehan hiukan vielä, ehkä jo kohta pysyn pinnalla ihan itse.
Tässä vaiheessa on hyvä kiittää kaikkia teitä jotka piditte meidät pinnalla ja autoitte huolehtimaan Nallesta. Kiitos äiti ja isä, Henna, Sari, Taina ja Esa sekä Kaisa.
Kiitos kaikille ystäville jotka ovat antaneet minulle tekohengitystä. Jaksattehan hiukan vielä, ehkä jo kohta pysyn pinnalla ihan itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti