Pääsiäissunnuntaina kävimme pitkästä aikaa Pepin ja Tainan kanssa metsälenkillä. Automatka metsään on aina kärsimystä korville, sillä pojat vaihtavat kuulumisia aika äänekkäästi. Molemmat ovat auton takapenkillä omissa bokseissaan ja räksyttävät toisilleen koko matkan. Yleensä kotimatkalla on ihan hiljaista, mutta tänään kahden tunnin metsälenkki ei vienytkään poikien juttelunhaluja, vaan myös kotiin mennessä saimme nauttia kovaäänisestä keskustelusta. Poikien kommunikointi on aika vaihtelevaa, sillä lenkillä ne eivät huomaakaan toisiaan, mitä nyt haistelevat samoja puunjuuria. Ehkäpä metsässä on niin paljon muuta tekemistä että kuulumiset ehtii vaihtaa vasta autossa :-)
Nallella ja emännällä on sama lempparijätski:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti