Huhtikuuta

Arki on tällä hetkellä todella kiireistä ja Nalle on joutunut olemaan paljon yksin. Torstaina se kuitenkin pääsi kanssani töihin muutamaksi tunniksi, kun minulla oli iltapalaveri jonka muut osallistujat antoivat luvan pienen karvaisen assistentin läsnäololle. Parin tunnin kokouksen ajan Nalle jaksoikin olla tosi kiltisti; se lähnnä istui tai nukkui sylissäni. Vaikka joskus olen kodehtinut niitä ihmisiä jotka voivat ottaa koiran töihin, tiedän että meillä se ei onnistuisi. Nalle ei jaksaisi kahdeksaa tuntia kökkiä rauhassa toimistolla; mielummin se varmasti touhuaa kotona omia juttujaan; tarkkailee kadun liikennettä, leikkii namipallolla ja nukkuu omassa tuolissaan.

Jos Nalle poimisi ihmisten puheesta paljon toistettuja sanoja, yleisimmin käytetty sen mielestä olisi varmasti tällä hetkellä "pikkuveli". Poikkeuksetta jokainen ihminen joka Nallelle juttelee, käy sen kanssa samaa "keskustelua": Mitäs nyt meinaat kun saat pikkuveljen? tai Onko Riikka jo kertonut että saat pikkuveljen? Itse olen lähtenyt pikkuisen samaan kelkkaan ja alkanut jutella Nallelle tulokkaasta sen nimellä -ajattelen että kun pikkuveli saapuu kotiin niin sen nimi olisi jo valmiiksi Nallelle jollain tavalla tuttu. Taitaa olla silti enemmän itseni vakuuttelemista ja totuttamista tulevaan.

Lauantai alkoi Nallen mielestä varmasti tosi tyhmästi; kotiin tuli vieraita, mutta kukaan ei huomannutkaan pientä koiraa vaan kaikki ihmiset keskittyivät keittiön hajoittamiseen. Iltapäivällä oli kuitenkin mukavampaa kun kävimme parin tunnin metsälenkillä Tainan ja Pepin kanssa. Vakka ilma oli mukava, saimme kerrankin kulkea maastolenkin lähes keskenämme. Se on aina mukavaa, sillä Nalle saa olla vapaana mahdollisimman paljon ja juosta energiatankit tyhjiksi. Katinkurussa ammuskeltiin hiukan ja Pepi säikkyi pauketta, Nalle ei tuntunut edes huomaavan mitään. Toivottavasti sunnuntaina nähdään Assia ja Ronjaa.