Joulukuun jokaisena päivänä on satanut; mistä tätä vettä riittää? Nallekin on jo niin tottunut sateeseen, ettei se yhtään pistä vastaan ulosmenoa vaikka taivaalta ropisee vettä alas kaatamalla. Ikävää on pakollinen kuivaussessio kun palataan takaisin sisälle. Sateesta oli se hyöty, että saimme tänään lenkkeillä ihan rauhassa Porin metsän koirapolulla. Nalle saikin olla pitkän matkaa vapaana. Teimme myös odotus ja sivulletulo -harjoituksia. Harjoittelemme nykyään ihan liian harvoin ja siksi olikin kiva huomata että kyllä pienen koiran päässä jotain pysyykin. Odottaminen sujuu mallikkaasti, minä voin kävellä pitkälle ilman että Nalle lähtee perään ilman lupaa. Helppoahan se tietysti on kun ei ole minkäännäköisiä ärsykkeitä lähitienoillakaan.
Tällaiset onnistuneet lenkkihetket lievittävät hitusen minua alati vaivaavaa huonoa omaatuntoa; tuntuu siltä että en pysty tarjoamaan Nallelle riittävästi virikkeitä ja aktivointia. Suhtaudun ehkä turhankin vakavasti välillä koiran omistamiseen. Ajatukseni kuitenkin on, että kun on tehnyt päätöksen koiran ottamisesta, on samalla sitoutunut hoitamaan sitä koko koiran elämän ajan mahdollisimman hyvin, tuli mitä tuli. Koira ei pysty itsestään huolehtimaan. Enkä tarkoita mitään hanhenmaksapalleroiden tarjoamista vaan ihan perusasioiden kunnossa olemista. Meillä se on tarkoittanut esimerkiksi hyvin säännöllisiä rutiineja ja pentuajan tiukkaa komentoa (joka on muuttunut nyttemmin aika lällyttelyksi). Minulla on kuitenkin koko ajan sellainen olo että täytyisi olla enemmän; koulutusta, aktivointia, seuraa.
Vedestä ja koirista huolehtimisesta tuli mieleen yksi koko viikon mieltäni askarruttanut asia. Nokian vesiongelmat ovat olleet uutisissa nyt reilun viikon. Yhdessä uutispätkässä näytettiin vesipullojen jakoa, ihmiset saivat pulloja perheen väkiluvun mukaan. Minä jäin miettimään että huomioitiinko lemmikkieläimiä mitenkään. Saivatko 3 nöffin taloudet ekstravettä? Entä miten lehvät, kanat ja lampaat selvisivät? Onko Nokialla edes tuotantoeläimiä? Ja koska tässä vaiheessa kaikki lukijat pitävät minua jo ihan pehmeänä, uskallan tunnustaa senkin että kävin jopa Nokian kaupungin kotisivuilla katsomassa, onko annettu erikseen ohjeita eläinten juomisesta. Juu, pöpi mikä pöpi. Mutta onhan asia yleisesti ottaen pohtimisen arvoinen: kun ihmisellä on kriisi, jaksaako hän enää huolehtia eläimistään?
Tällaiset onnistuneet lenkkihetket lievittävät hitusen minua alati vaivaavaa huonoa omaatuntoa; tuntuu siltä että en pysty tarjoamaan Nallelle riittävästi virikkeitä ja aktivointia. Suhtaudun ehkä turhankin vakavasti välillä koiran omistamiseen. Ajatukseni kuitenkin on, että kun on tehnyt päätöksen koiran ottamisesta, on samalla sitoutunut hoitamaan sitä koko koiran elämän ajan mahdollisimman hyvin, tuli mitä tuli. Koira ei pysty itsestään huolehtimaan. Enkä tarkoita mitään hanhenmaksapalleroiden tarjoamista vaan ihan perusasioiden kunnossa olemista. Meillä se on tarkoittanut esimerkiksi hyvin säännöllisiä rutiineja ja pentuajan tiukkaa komentoa (joka on muuttunut nyttemmin aika lällyttelyksi). Minulla on kuitenkin koko ajan sellainen olo että täytyisi olla enemmän; koulutusta, aktivointia, seuraa.
Vedestä ja koirista huolehtimisesta tuli mieleen yksi koko viikon mieltäni askarruttanut asia. Nokian vesiongelmat ovat olleet uutisissa nyt reilun viikon. Yhdessä uutispätkässä näytettiin vesipullojen jakoa, ihmiset saivat pulloja perheen väkiluvun mukaan. Minä jäin miettimään että huomioitiinko lemmikkieläimiä mitenkään. Saivatko 3 nöffin taloudet ekstravettä? Entä miten lehvät, kanat ja lampaat selvisivät? Onko Nokialla edes tuotantoeläimiä? Ja koska tässä vaiheessa kaikki lukijat pitävät minua jo ihan pehmeänä, uskallan tunnustaa senkin että kävin jopa Nokian kaupungin kotisivuilla katsomassa, onko annettu erikseen ohjeita eläinten juomisesta. Juu, pöpi mikä pöpi. Mutta onhan asia yleisesti ottaen pohtimisen arvoinen: kun ihmisellä on kriisi, jaksaako hän enää huolehtia eläimistään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti