Viikonloppuna

Auringonpalvontaa

Koirarannalla Pepin kanssa

Pepi

Kauneudenhoitoa ja blondikaksoset

Nallea on viimeisten päivien aikana puunattu paljon enemmän kuin pieni koira itse olisi välittänyt.

Ensin hoidettiin hampaita. Nallen hengitys on haissut jo pidemmän aikaa ikävälle huolimatta siitä että ruuan joukkoon on sekoitettu hyväksi mainostettua merilevävalmistetta ja vaikka jokaisen aterian jälkeen Nalle saa jälkiruuaksi denta stixin, jonka myös pitäisi ehkäistä hammaskiveä ja raikastaa hengitystä. Eivätpä ole nämä konstit auttaneet. Viimein ostimme Nallelle oman hammasharjan ja -tahnan. Hammaspesu ei kovasti pientä koiraa miellyttänyt, mutta kilttiin tapaansa se kuitenkin alistui toimenpiteeseen. Pesusta on jo yhden kerran jälkeen ollut selvästi apua -aiomme silti viedä Nallen vielä "hammaslääkärin" tarkastukseen.

Maanantai-iltana Nalle pääsi saunaan -mutta tällä kertaa saunakäyntiin sisältyi myös pesu. Emme pese "Pätkistämme" kovinkaan usein, suihkussa virutetaan kuratassut ja maha tarvittaessa, mutta varsinainen pesu tehdään ehkä neljä-viisi kertaa vuodessa. Ja koirashampoolla pestään pari kertaa vuodessa. Nyt teimme oikein shampoopesun, koska edellisestä kerrasta oli jo runsaasti aikaa. Tämäkin kauneudenhoito kuuluu Nallen mielestä osastoon "en pidä, mutta pakko kai tämä on kestää". Pesun jälkeiseen ohjelmaan kuuluu kauhea ravaus ympäri asuntoa itseään mattoihin, sohviin ja ihmisten vaatteisiin hieroen. Kilttiä pesukäyttäytymistä muistettiin metvurstinsiivuilla -joita Nallen iloksi sateli tällä kertaa lattialle triplamäärä :-)

Märkä ja pörröinen koira pesun jäkeen

Loma-aikojen hienouksiin kuuluu se, että koirarannalle pääsee arkena keskellä päivää. Suuntasimme siis Yyterin maanantaina. Rannalla törmäsimme kahteen kauniiseen noutajasiskokseen, "blondikaksosiin" kuten omistajansa koiria iloisesti nimitti. Nalle löysi heti blondien kanssa heti yhteisen sävelen -mikäs sitä on leikkiessä kauniissa naisseurassa :-) Toivottavasti näemme toistekin!

Ystävät

Nalle ja velipoika Pepi näkivät ensimmäistä kertaa joulun jälkeen. Yleensä pojat näkevät toisensa lähes viikottain, nyt on ihmisten kiireistä johtuen ollut pidempi tauko.


Ystävänpäivälle sovittiin lenkkitreffit. Pepi oli ensin meillä hetken verran "hoidossa" ja sitten lähdimme tuttuun metsään ulkoilemaan. Sekä sisätiloissa että ulkona oltiin tällä kertaa erityisen sopuisasti. Pojat tuijottelivat ikkunasta ulos ja haukkuivat kaukana puistossa näkyviä hiihtäjiä. Metsässä molemmilla riitti haistelemista ja merkkailua niin paljon ettei tällä kertaa tarvinnut aloittaa painiottelua ollenkaan.

Tällä viikolla on muutenkin tavattu pitkästä aikaa kavereita: tiistai-iltana tehtiin reipas lenkki Assin kanssa. Tällä kertaa siis mukana oli vain 1/3 tyttöystävätriosta. Lilli oli jätetty kotiin, sillä se ei enää jaksa pitkiä lenkkejä. Ronja taas viettää sairaslomaa Hämeessä. Mukavasti lenkki sujui pienemmälläkin porukalla.

Hyvää Ystävänpäivää!

Nalle ja Hazel

Kisaturisti

Lauantaiaamu kello 8.00. Pakkasta 24 astetta. Lähdimme katsomaan Ilmoi pidelly -kisojen (Satakunnan Partiolaisten talvikisat) lähtöä. Pakkasta oli saapunut uhmaamaan lähes 40 kisavartiota. Wau!

Ilma oli liian kylmä Nallelle. Tassuvahoista ja takista huolimatta pieni koira ei tarjennut; tietystikään emme paljoa liikkuneet vaan seurasimme miten lähtötehtävänä ollut lentokone valmistui näppärien vartioiden käsissä. Poistuimme siis nopeasti takavasemmalle -toivottavasti kaikki kilpailijat tarkenivat päivän paremmin.

Nalle tsekkaamassa Fabulandi -vartion (Ulvilan Erätytöt tottakai!) kamoja. Kaulassa pilkottaa uusi sininen huivi :-)

Tammitunnelmia:

Tunnelmia Nallen tammikuusta:

- lumi on mukava asia: mikä on sen hienompaa kuin tunkea kuono syvälle lumeen ja nuuskia talven hajuja

- pakkanen ei vauhtia hidasta: vasta kun mittari näyttää yli 15 miinusastetta ei lenkkeily enää ole ykkösjuttu

- takin saa laittaa päälle koska vaan mutta ikävä tassuvaha on sitten aivan eri asia. Vaikka pakkaskeleillä tassut rasvataan joka ikinen kerta ennen ulosmenoa, ei pieni koira totu siihen millään. On inhottavaa kun tassuja pidellään. Sylistä ei kuitenkaan pyristellä pois vaan alistutaan kohtaloon huokaillen ja täristen :-)

- uusi maailman ihanin herkku on löytynyt: rinkelit. Nalle tuijottaa aivan kuin hypnoosissa rinkeliä joka katoaa omistajan suuhun pala palalta. Kuono nuuskuttaa sulotuoksuja sentin varomatkan päässä ihanasta herkusta -tämä taas aiheuttaa rinkelistään nauttivalle ihmiselle lähes hysteerisiä hihityskohtauksia. Ja on pakko tunnustaa: toisinaan pieni koira saa oman osansa tästä uudesta herkusta...

- omistajien näkökulmasta tyhmä uutinen on se, että Nallen nappulakauppa muuttaa piiitkälle periferiaan, paikalliseen autoilijoiden ostosparatiisikeskukseen :-( Tähän asti olemme voineet hakea nappulat kävellen ja Nallekin on päässyt mukaan ostoksille. No toki mekin siellä periferiassa viikottain käymme, mutta on silti sääli että lähipalvelut karkaavat kauemmas. Nalle ei ainkaan jatkossa tule pääsemään namiostoksille niin usein. Tosin tavoitteena on ennen kesää opettaa Nalle matkustamaan pyörän kyydissä (=korissa), joten sittenhän voimme hurauttaa ruokaostoksille pyörällä.

Ilolla muuten vastaanotetaan kaikki vinkit siihen, miten koiran saa helpoiten oppimaan pyöräkorissa matkustaminen -siten että koira myös pitää siitä!

Pukkeja ja kauppareissuja

Loppuvuoden touhukkaan elämän jälkeen tuntuu että tammikuussa ei tapahdu yhtään mitään. Mutta onhan tässä nyt jotain ollut:

Nuutinpäivänä meillä kävi kaikkien aikojen ensimmäinen nuutipukki. Olimme Nallen kanssa kahden kotona (Harri oli jälleen reissaamassa Ässien perässä) kun nelijakainen ja karvainen ovikelloni ilmoitti jonkun olevan ovella -se oikea ovikellohan meillä ei toimi :-) Menin ulko-ovelle tietämättä mitä siellä oli vastassa ja erehdyin ottamaan Nallen syliini. No nuutipukkihan se siellä: pieni poika joka oli pukenut jääkiekkomaalivahdiksi (Ässät tietysti) -oli kypärät, mailat, suojukset ja ihan kaikki vermeet. Nalle tietysti pelästyi ja sai kauhean hepulin. Haukkui ja murisi niin että oksat pois. Taisi nuutipukki olla onnellinen kaikista niistä suojuksistaan. Heitin Nallen eteisen puolelle ja päästin pukin kuistille laulamaan. Mukavaa kaksikielistä lauluhetkeä säesti Nallen loppumaton haukku oven toiselta puolelta. Pukki sai palkan, Nalle ei. En tiedä jättikö pukki porttimme pieleen varoitustekstin "hullu koira, varokaa", mutta muita nuutittajia ei meillä näkynyt -tai sitten ovikello meni epäkuntoon :-)

Olisikohan ollut loka-marraskuun vaihdetta kun me saimme pikkuisen lähikaupan ihan nurkan taakse. Olimme iloisia, sillä harvoin ne palvelut paranevat ja lähikauppaa olimme monesti kaivanneet (lähin kauppa tätä ennen oli Citymarket ja ei sinne viitsi lähteä maitopurkkia hakemaan). Nalle oppi nopeasti uuden termin: "mennään kauppaan". Emme ole sitä koskaan jättäneet kauppojen eteen odottelemaan, mutta nyt jostain syystä otin Nallen heti kanssani kauppareissulle. Sidoin sen pyörätelineeseen ja heitin maahan nappuloita viihdykkeeksi. Viivyin kaupassa vrmasti korkeintaan pari minuuttia. Ulos tullessani Nalle näytti ihan tyytyväiseltä, joten uskalsin toteuttaan kauppareissun uudestaan ja uudestaan ja uudestaan... Nyt kun kotona sanotaan Nallelle "mennään kauppaan" se vie omistajansa suorinta reittiä kaupan pyörätelineelle ja alkaa etsiä maasta nameja :-)

Pyörätelineellä tavattiin kerran nainen joka kertoi että hänen koiransa vihaa kauppareissuja; nähdessään kaupan jo pikältä se alkaa jarrutella ja vastustella. Eikä se koira kovin iloiselta näyttänytkään, lähinnä kohtaloonsa alistuneelta. Kerroin naiselle, että jätän aina Nallelle nappuloita maahan niin se kyllä tuntuu viihtyvän kaupan edustalla ihan hyvin. "Kyllä minäkin aina ostan koiralle lakritsapatukan kaupasta, mutta ei se auta" totesi nainen tähän :-)

En minä edelleenkään Nallea minnekään muualle jättäisi odottamaan; tämä kauppa vain on niin pieni ettei siellä kertakaikkiaan saa kulumaan pitkää aikaa. Ja se pyöräteline ei ole jalkakäytävällä vaan ruohikolla, joten siinä koira ei ole ihmisten jaloissa (yhden ainoan kerran telineessä on ollut yksi pyörä).

2 x hylätty

Kisat menivät sitten juuri odotusten mukaisesti: kaksi kisaa, kaksi kertaa hylätty. Kepit koituivat odotetusti turmioksemme. Ensimmäisessä kisassa Nalle vielä seikkaili keppien ympärillä; virhepistetili täyttyi nopeasti. Muuten olin Nalleen todella tyytyväinen, rata meni hienosti ja alussa jopa maltettiin odottaa lähtölupaa.

Toisella radalla oli pöytä. Sitä emme ole koskaan, kertaakaan menneet. Nallen saaminen pöydälle ei ollut ongelma ja se pysyikin siellä ihmeen kaupalla tarvittavan ajan. Pydän jälkeen tulivatkin sitten kepit ja siinä homma meni ihan yleisön viihdyttämiseksi. Nalle kävi moikkaamassa ajanottajaa, meni yhden kepin välin, rapsutteli korviaan, meni yhden kepin välin jne... Kepeistä päästyämme loppu rata meni taas mallikkaasti. Jälkeenpäin kuulin että kontakteissa oli hiukan varastettu, en itse kiinnittänyt asiaan humiota kun keskityin radan loppuun saakka pääsemiseen. Toisen kisan ongelmana oli myös Nallen täydelinen keskittymiskyvyn katoaminen alussa; se ei kuunnellut minua ollenkaan.

Positiivista:

- Keinu (molemmissa radoissa). Sitä olemme menneet harjoituksissa vasta avustetusti, eli keinun toisesta päästä on pideytty kiinni jotta keinu ei rämähtäisi maahan liian lujaa. Nyt opittiin että Nalle ei moista avustamista tarvitse -se ei paukkeesta häiriintynyt.

- Kepit (!). Kahden kisan välissä harjoittelimme hallin pihalla niitä, ja pienen hetken tuntui siltä että Nalle viimein ymmärsi mikä on homman nimi. Nyt vain harjoitusta, harjoitusta, harjoitusta...

Yllätyksenä meille tuli se, että Nalle on mini, ei medi. Tuomari oli sitä mieltä, että Nallelta "puuttui" ½ senttiä medikoosta. Ei siinä sitten mitään, olemme ainakin harjoitelleet tarpeeksi korkeita hyppyjä :-)

Oppia menimme hakemaan ja sitä myös saimme :-) Olemme kuitenkin aloittaneet harjoittelun elokuussa, joten ei kai tämän kummempaa voi vielä tässä vaiheessa odottaa.

Raketteja, puolukoita -ja se pieni ero

Vuosi vaihtui kuin huomaamatta. Nallen Uusi vuosi mökillä -perinne rikottiin ja nyt vietettiin ensimmäinen kaupunkivuodenvaihde. Kun aatto kääntyi iltapäivään, alkoi rakettien pauke. Meidän kummastukseksemme Nalle selvästi säikkyi ääniä -näin ei ole ennen ollut. Se läähätti ja juoksi ikkunasta toiseen. Alkoi näyttää siltä että illasta olisi tulossa ikävä. Kävimme pienellä lenkillä neljän jälkeen ja törmäsimme mm. kahteen paukkuja heittelevään pikkupoikaan. Nalle kulki korvat luimussa hirveää vauhtia eteenpäin. Kotiin mentiin juoksujalkaa. Mutta kun päästiin kotiin, unohtui pauke yht´äkkiä! Koko ilta sujui mukavasti ja keskiyöllä ihastelimme Nallen kanssa raketteja ilman pelon häivää.

Keskiviikkona Nallen oli jälleen aika jäädä yksin kotiin; joululomat oli kulutettu loppuun. Päivän aikana oli taas tapahtunut jotain erikoista. Nalle oli napannut olohuoneen pöydällä olevalta vadilta puolukkaleivonnaisen (miksi ne olivat siellä onkin sitten ihan toinen juttu) ja mussuttanut tyytyvisenä parempiin suihin. Marjatahrat lattialla paljastivat teon. Tähän saakka pöydälle on voinut jättää ihan rauhassa ihan mitä vain ilman että Nalle on ruokiin koskenut. Jopa perunalastuja avoimessa pussissa -ja niitä Nalle rakastaa! Kovia toruja oli turha jälkeenpäin antaa ja toisaalta oma vikamme se oli että pöydältä ruokaa löytyi.

Kisapäivä lähestyy ja harjoittelumme ei ole johtanut mihinkään. Nalle ei edelleenkään osaa mennä keppejä ilman että näytän tarkkaan kädellä tietä. Ja kädessä täytyy olla nami -tämä ei lupaa hyvää kisoja ajatellen. Pääasia olisi nyt se, että pääsisimme namista pois. Onneksi treenitauko on ohitse ja sunnuntaina pääsemme jälleen harjoittelemaan.

Asia joka minua harmittaa agilityssä, ei oikeastaan varsinaisesti liity koko lajiin -vaan rotuasioihin. Nallehan ei ole jackrussellinterrieri vaan Jack Russellin Terrieri. Tämä kirjoitettuna pieneltä näyttävä ero on "oikeassa elämässä" suurtakin suurempi. Nämä jälkimmäiset ns. working -russelit ovat ihan oma rotunsa, erillään sekä tappijalkaisista russeleista että parsoneista (vaikka kaikki samaa sukua ovatkin). Working -russeleita ei ole rotuna viety Kennelliittoon koska "tällä on haluttu ehkäistä koirien kasvattamista pelkiksi seurakoiriksi tai ainoastaan näyttelyitä varten." (lainaus rotuyhdistyksemme Vuosikirjasta).

Kennelliittoon kuulumattoman koirarodun omistaminen tekee meistä lähes lainsuojattomia joissain asioissa, rotukoiramme muuttuu silmäniskusta x -rotuiseksi. No mitäs haittaa tästä nyt sitten on? Esimerkki: halusimme vakuuttaa koiran koska aktiivisena ja sähläävänä rotuna se on altis onnettomuuksille. Vakuutusyhtiöt myöntävät vain x-rotuisille tarkoitettuja vakuutuksia -me halusimme vakuuttaa koiran täydestä arvostaan. Saimme sellaisen, mutta kovan työn jälkeen. Enpä olisi uskonut että vakuutuksen ottaminen olisi vaikeaa!

Sitten tullaan agilityyn: kun kisaamme virallisissa kisoissa, Nallen roduksi merkitään X. En tiedä miksi, mutta asia häiritsee minua kovasti. Minulla ei ole mitään x-rotuisia koria vastaan. Kisoissa kaikki rodut, puhtaat ja hiukan sekoitetut, saavat kisata tasaväkisesti. Miksi siis ei voitaisi merkitä rotuja niin kuin ne ovat? Mutta itsekseni saan tätä puhista. Olemme Nallea hankkiessamme tienneet, että tällaista tämä tulee olemaan working -russelin kanssa. Silti tuntuu tyhmältä.

Joulu 2006

Jouluaattona käytiin metsälenkillä "talvisissa" keleissä:

Nalle sai avata ensimmäisen paketin jo päivällä (ennen kuin Pepi saapui paikalle):

Joulupukki käväisi paikalla:

Ja joulun 2006 lahjasaldo:

Rantapallo (pallo kesti ehjänä n. 15 sek, mutta on kiva myös tyhjänä), nameja, Pilkku, Sorsa ja vetolelu

Hyvää Joulua!

Mitä #*%&¤"#a!

Päivän aikana vierashuoneen lattialle oli taas ilmestynyt torttu. Mitä ihmettä tämä nyt on???? Toki tiistai ei ollut normaali rutiinipäivä, vaan Nalle joutui vietämään illankin yksinään. Tämä tarkoitti yksinolonameja ja tietysti uutta satsia keskiviikkoaamuna (näistä namijutuista voin joskus kertoa lisää). Ehkä Nallen maha vain oli täynnä kaikenlaista ja aamutyhjennys ei riittänyt. Mutta entäs jos kyse onkin jostain muusta? Täytyy tarkkailla tilannetta. Tosin torstaina alkaa joululoma joten seuraavan kahden viikon ajaksi voidaan rutiinit heittää romukoppaan...

Onneksi Nalle käyttää sisävessana aina työhuoneen lattiaa, jossa on vanha muovimatto. Tosin nyt huoneessa on käynnissä remontti (siitä lisää Telle -blogissa) ja sen aikana on tarkoitus uusia myös lattia. Tämän jälkeen sisävessatouhujen pitäisi kyllä loppua.

Nalle on nyt sitten ilmoitettu ensimmäisiin virallisiin agility -kisoihin. Mennään nyt ihan vain haistelemaan tunnelmaa, ei sen kummempaa. Tulostavoitteeksi voisi asettaa tuloksen. Eli ettei ainakaan molempia lähtöjä hylättäisi. Eikös siinä ole vasta-alkajille jo ihan tarpeeksi tavoitetta?

Agilitykisoihin liittyy yksi itseäni harmittava/suututtava asia, mutta siitä joskus toiste.

Sunnuntairieha

Mitä muutakaan voi joulukuisena sunnuntaipäivänä tehdä kuin mennä reippailemaan Yyteriin? Suunnistimme koirarannalle tapaamaan muita Satakunnan russelisteja. Paikalla oli valikoitunut joukko valkoisia nelijalkaisia: Nalle ja velipoika Pepi sekä ihastuttavat parson-neidit Erin, Poppi ja Myy.

Russelitapaamisten lisäksi odottelemme joulua. Agilityssäkin alkoi jo joulutauko. Meidän on lomalla määrä harjoitella paikallaan pysymistä (eikös me juuri tämän takia lopetettu tokossa käyminen...), keppeihin täytyisi pikku hiljaa saada itsenäisempi meno eikä niin että minä näytän kädellä ihan vierestä mistä kuuluu mennä.

Loppiaisena agilityseuramme järjestää viralliset kisat. Uskaltaisikohan sinne osallistua? Saavatko kokeneet kilpailijat näppyjä jos tällaiset aloittelijat lähtisivät harjoituksen vuoksi mukaan? Mistä tietää milloin on oikea hetki aloittaa kisoissa käynti?

Itsenäisyyspäivänä 6.12.

Ärsytystä ja kaipausta

Nalle on meidän mielestämme suurimman aikaa mitä hienoin, taitavin, kiltein ja älykkäin koira. Miten ylpeitä olemmekaan sen näyttelysaavutuksista, hienoista agilitysuorituksista, ärhäkkyydestä keinoluolilla, hyvästä käytöksestä kotona ja kylässä.

Aina on kuitenkin se toinen puoli: ne asiat jotka nostavat ärsytyksen pintaan ja tuskahien otsalle. On päiviä jolloin tuntuu että koira on pelkkä riesa aamusta iltaan. Sunnuntaina oli taas tällainen päivä:

Olimme Nallen kanssa viikonlopun kahden sillä Harri oli Ässien faniristeilyllä (kyllä vaan, ilmeisesti Ässillä on edelleenkin faneja...). Sunnuntaiaamuna Nalle karkasi pihasta haukkumaan ja ärisemään kadulla ulkoilevaa naapurinkoiraa -tämä oli toinen kerta kun näin käy saman koiran kanssa. Otti päähän niin paljon että pidin Nallelle puhe- ja huomioimislakkoa jonkin aikaa.

Iltapäivällä lähdimme Yyteriin tapaamaan Satakunnan russelisteja, joita olikin paikalla mukava joukko. Hetken kaikki meni hienosti, mutta sitten Nalle alkoi haastaa riitaa parson-Oskun kanssa. Osku oli lähinnä vastaanottavana osapuolena. Oli pakko laittaa Nalle kiinni. Tuntui että parin tunnin hieno lenkki meni haaskuun kun koira ei päässyt juoksemaan vapaana. No tulihan siinä silti liikuttua hienossa säässä ja hyvässä seurassa.

Illalla oli vielä agility -treenit. Niissä on mukava käydä sillä Nalle nauttii joka hetkestä jonka saa radalla viettää. Ne väliajat ovatkin sitten niitä ongelmallisia. Nalle on kärsimätön, kukaan muu ei saisi olla radalla. "Mun vuoro, mun vuoro!!!!" se tuntuu huutavan. Odottamisajat ovat yhtä ininää, vinkumista ja mitä mielikuvituksellisimpia ääniä. Kun poistun Nallen luota hetkeksi radan rakentamiseen, se villiintyy haukkumaan. Puolentoista tunnin treenit väsyttävät sekä koiran että omistajan jonka täytyy käyttää joka hetki koiran viihdyttämiseen. Muiden suoritusten seuraminen ja niistä oppia ottaminen on täysin mahdotonta. Toiveena onkin että mahdollisimman useasti saisin mukaan "lapsenvahdin" joka auttaisi Nallen viihdyttämisessä. Tähän ongelmaan on löydettävä ratkaisu koulutuksen kautta.

Jos omistajan sunnuntaipäivä oli rasittava, koiralle se muuttui ikävksi illalla; Hazel oli kadoksissa. Se oli niiin likainen ja niiin haiseva, että oli aika viedä tyttöystävä pesulle. Käsinpesty Hazel ei hetkessä kuivu, joten sunnuntai-iltana se retkotti edelleen saunassa vettä valuvana. Huomasin että Nalle muuttui levottomaksi kun olimme menossa nukkumaan: se kierteli makuuhuoneessa, kävi alakerrassa ja palasi takaisin ylös lähteäkseen taas hetken päästä etsintäkierrokselle. Nostin Loskan esille ja toivoin että se kelpaisi korvaamaan Hazelin edes yhdeksi illaksi. Ei kelvannut. Nukkumista Hazelin katoaminen ei kuitenkaan haitannut, sillä maanantaiaamuna heräsin jälleen tuhiseva russelihattu tyynylläni :-)

Torttu

mutta ei joulusellainen oli ilmestynyt työhuonemme lattialle maanantaina. Havahduimme sen tuoksuun heti ulko-ovella töistä tullessamme. Nalle oli sijoittanut tuotoksensa taitavasti lattialla makaavan kipsilevyn päälle. Taas jotain mitä Nalle ei ole ennen tehnyt; sunnuntaina karattiin, maanantaina unohtui sisäsiisteys.

Kakkatortulle on monta mahdollista selitystä:

- Nallen mielestä "hänen huoneensa" remontti etenee liian hitaasti; pieni haiseva huomautus remonttimiehille on aina paikallaan

- Nalle oli pikkujoulutuulella

- Nalle on tullut "siihen ikään" jossa tehdään kaikkea sitä mikä ei ole sallittua

Yksinkertaisimmillaan taitaa kuitenkin olla vain kyse siitä, että oli kova hätä ja omistajat viipyivät töissä. Sunnuntaisten agilityharjoitusten jälkeen Nallen maha varmasti pullottaa harjoitusnameista pitkään.

Retkellä

Lauantaina lähdettiin päiväretkelle Tainan, Pepin ja Pipan kanssa Jotsijärven maisemiin. Teimme noin viiden kilometrin pituisen lenkin kivikkoisessa ja kosteassa maastossa; välillä tehtiin nuotio ja paistettiin makkaraa. Koirat nauttivat ulkoilusta ja Nalle jopa niin että reissun loppupuolella hävisi kahteen otteeseen -sitä se ei ole koskaan ennen tehnyt. Kotiin saapui väsynyt ja tyytyväinen joukko.

Sukutaulu

Nallesta

Nalle on Jack Russellin terrieri eli ns. working -russeli. Nalle syntyi Nakkilassa 14.6.2004 ja 7.8.04 oli aika muuttaa vihdoin omaan kotiin, Riikan ja Harrin luokse Poriin; karhukaupungissahan pienet ja isot karhut viihtyvät...

Nalle sai virallisen version mukaan nimensä Karhukoplan mukaan; varsinkin Nallen ollessa pikkuinen pentu näyttivät silmien ympärillä olevat ruskeat merkit aivan kuin karhukoplan naamiolta. On olemassa myös (salaisempi) epävirallisempi versio: Nallen isäntä kun pitää niin kovin yhdestä tietystä ruskeasta juomasta niin ajateltiin että pitää kotoa löytyä ainakin pikkunalle jos karhua ei kuitenkaan.

Viralliselta nimeltään Nalle on Barry; muistathan surullisenhilpeän rakennusmiehen Näkemiin vaan Muru!-sarjasta? Nimikaimaansa Nalle ei juuri luonteeltaan muistuta, mutta molemmilla on sentään elämänsä naisena Hazel...

Asioita joista Nalle pitää:

- pallot
- kepit
- vesi (ei suihkussa)
- juusto
- jäätelö
- kohkaaminen Harrin kanssa
- juokseminen
- Pepin kanssa painiminen
- perunalastut
- Hazel
- sylissä istuminen ja nukkuminen
- nukkuminen
- estehyppy
- vieraat
- mummun antama kinkku

Nalle tunnetaan myös nimillä: nallukka, pallukka, lillekille, nuori mies, pikku jätkä, pieni koira

Muutto

Tänne siirtyy pikkuhiljaa Nallen nykyisten kotisivujen sisältö -jatkossa jatketaan blogisysteemillä. Nyt vielä voit tutustua Nalleen osoitteessa www.freewebs.com/Nalle_m