Ärsytystä ja kaipausta

Nalle on meidän mielestämme suurimman aikaa mitä hienoin, taitavin, kiltein ja älykkäin koira. Miten ylpeitä olemmekaan sen näyttelysaavutuksista, hienoista agilitysuorituksista, ärhäkkyydestä keinoluolilla, hyvästä käytöksestä kotona ja kylässä.

Aina on kuitenkin se toinen puoli: ne asiat jotka nostavat ärsytyksen pintaan ja tuskahien otsalle. On päiviä jolloin tuntuu että koira on pelkkä riesa aamusta iltaan. Sunnuntaina oli taas tällainen päivä:

Olimme Nallen kanssa viikonlopun kahden sillä Harri oli Ässien faniristeilyllä (kyllä vaan, ilmeisesti Ässillä on edelleenkin faneja...). Sunnuntaiaamuna Nalle karkasi pihasta haukkumaan ja ärisemään kadulla ulkoilevaa naapurinkoiraa -tämä oli toinen kerta kun näin käy saman koiran kanssa. Otti päähän niin paljon että pidin Nallelle puhe- ja huomioimislakkoa jonkin aikaa.

Iltapäivällä lähdimme Yyteriin tapaamaan Satakunnan russelisteja, joita olikin paikalla mukava joukko. Hetken kaikki meni hienosti, mutta sitten Nalle alkoi haastaa riitaa parson-Oskun kanssa. Osku oli lähinnä vastaanottavana osapuolena. Oli pakko laittaa Nalle kiinni. Tuntui että parin tunnin hieno lenkki meni haaskuun kun koira ei päässyt juoksemaan vapaana. No tulihan siinä silti liikuttua hienossa säässä ja hyvässä seurassa.

Illalla oli vielä agility -treenit. Niissä on mukava käydä sillä Nalle nauttii joka hetkestä jonka saa radalla viettää. Ne väliajat ovatkin sitten niitä ongelmallisia. Nalle on kärsimätön, kukaan muu ei saisi olla radalla. "Mun vuoro, mun vuoro!!!!" se tuntuu huutavan. Odottamisajat ovat yhtä ininää, vinkumista ja mitä mielikuvituksellisimpia ääniä. Kun poistun Nallen luota hetkeksi radan rakentamiseen, se villiintyy haukkumaan. Puolentoista tunnin treenit väsyttävät sekä koiran että omistajan jonka täytyy käyttää joka hetki koiran viihdyttämiseen. Muiden suoritusten seuraminen ja niistä oppia ottaminen on täysin mahdotonta. Toiveena onkin että mahdollisimman useasti saisin mukaan "lapsenvahdin" joka auttaisi Nallen viihdyttämisessä. Tähän ongelmaan on löydettävä ratkaisu koulutuksen kautta.

Jos omistajan sunnuntaipäivä oli rasittava, koiralle se muuttui ikävksi illalla; Hazel oli kadoksissa. Se oli niiin likainen ja niiin haiseva, että oli aika viedä tyttöystävä pesulle. Käsinpesty Hazel ei hetkessä kuivu, joten sunnuntai-iltana se retkotti edelleen saunassa vettä valuvana. Huomasin että Nalle muuttui levottomaksi kun olimme menossa nukkumaan: se kierteli makuuhuoneessa, kävi alakerrassa ja palasi takaisin ylös lähteäkseen taas hetken päästä etsintäkierrokselle. Nostin Loskan esille ja toivoin että se kelpaisi korvaamaan Hazelin edes yhdeksi illaksi. Ei kelvannut. Nukkumista Hazelin katoaminen ei kuitenkaan haitannut, sillä maanantaiaamuna heräsin jälleen tuhiseva russelihattu tyynylläni :-)