Nallen elämää

Blogi muuttaa

2008-05-12T16:14:00.002+03:00

Tämä blogi muuttaa uuteen osoitteeseen, jatkossa "veljesten" elämästä voi lukea osoitteessa http://karhunpojat.blogspot.com

Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan :-)

Otso tuli kotiin

2008-05-10T20:43:00.004+03:00

Tänään vihdoin saimme pikkuveljen eli Otson kotiin. Otso on 14.3.2008 syntynyt Berninpaimenkoira, jolla on 4 siskoa ja 1 veli.

Super-reipas Otso haettiin Siuntiosta, se ei itkenyt automatkalla kertaakaan, vaan nukkui suurimman osan matkaa. Kotona sitä odotti innokas isoveli Nalle, joka ei pienistä peloistani huolimatta ollut ollenkaan aggressiivinen tai epäileväinen pikkuveljeä kohtaan, päinvastoin. Se ei ole pystynyt olemaan erossa pikkuveljestä ollenkaan, vaan on yrittänyt alistaa sitä koko ajan. Onneksi Otso osaa pitää pintansa :-)

Mitään järkeviä kuvia ei vielä tullut otettua, tässä kuitenkin ekat kirmailut omalta pihalta:

Nyt lasketaan jo päiviä

2008-05-06T19:26:00.004+03:00

Pikkuveljen saapumiseen ei enää ole kauhean paljoa aikaa. Ihana kasvattaja jaksaa lähettää jatkuvasti kuulumisia ja kuvia pentuaitauksen ääreltä. Pikkuveli on jo ylittänyt 7 kilon rajapyykin; se siis painaa nyt enemmän kuin Nalle.

Muita kuulumisia:

- pikkuveli on pelkästään tänään kavunnut kolmesti pentuaitauksen yli

- pikkuveli on reipas, rohkea ja nopealiikkeinen tyttöjen kiusaaja ja tappelija (Hui!)

- pentueen toisen pojan kanssa pikkuveli on ärissyt ja pörissyt

Kasvattajan veikkauksen mukaan pikkuveli painaa aikuisena 45-48 kiloa :-)

Fasaanipaisti

2008-05-04T19:15:00.007+03:00

Ei, täällä ei ole syöty fasaanipaistia, eikä Nalle ole pyydystänyt fasaania. MUTTA tänään olen kyllä toivonut vähän molempia tapahtuvaksi (vaikka en kyllä itse halua syödä fasaania, mutta joku muu voisi tykätä). Minä olen ääriäni myöten täynnä fasaaneja!!!!!!!!!!! Tulkaa hakemaan ne pois täältä!

Minulla oli sunnuntaipäiväksi tiedossa hirvittävä kasa erilaisia kirjoitustöitä, joten teimme heti aamulla Nallen kanssa parin tunnin lenkin Porin metsän koirapolulla. Aika oli sikälikin mainio, että ei ollut vielä hirvittävän kuuma. Yleensä tällaisella lenkillä "ostan" itselleni rahoitettua työaikaa yllin kyllin (tyhmä koiranomistaja joka haluaa omaa aikaa), mutta tänään niin ei totta tosiaan käynyt -kiitos fasaanien. Nalle saa jostain syystä kauhean hepulin jo pelkästään siitä fasaanin rääkäisystä, mutta pelkän linnun näkeminenkin riittää mainiosti. No, tänään sitten kaikki kulmakunnan fasaanit lennähtivät takapihallemme huutelemaan -ja pieni koira on ollut aivan neuroosissa koko päivän, aivan koko päivän. Se vinkuu ja haukkuu ja murisee ja kitisee ja juoksee ympäri taloa, hyppii päin ovea, yrittää kiivetä syliin vain hypätäkseen saman tien takaisin ikkunaan päivystämään -tätä rumbaa on tänään jatkunut ja jatkunut ja jatkunut...

Pelkkä rääkyily ei sitten tipusille riittänyt, piti oikein tulla keskelle pihaa patsastelemaan -siitähän pieni koira tykkäsi! Pakko sitä vouhotusta oli sitten ikuistaa:

Lauantaina piipahdimme nopeasti jälleen partiomenoissa. Porissa järjestettiin Satakunnan Partiolaisten kevätmestaruuskilpailut ja me kävimme Nallen kanssa tutustumassa muutamaan kisarastiin sekä tietysti piipahdimme myös kilpailukeskuksessa. Nalle esitti tuttua heilutustaan ihan kaikille, ehkäpä se halusi tsempata sekä kilpailijoita että järjestäjiä :-) Yhdellä rastilla oli rastikoira Veeti, joka esitti aikamoiset haukkutervehdykset meille. Nalle yllätti minut täysin coolilla käytöksellään, se ei vastannut mitään Veetin aika ärhäköihinkin juttuihin, vaan otti tyynesti etäisyyttä. Hienoa! Kuulin, että toiselta rastilta olisi löytynyt rastikoira Roki, joka on komea Berninpaimenkoira -harmi ettemme osuneet oikealle rastille.

Toukokuu

2008-05-01T09:33:00.001+03:00

Ihana kevät

2008-04-26T16:55:00.004+03:00

Pitkästä, pitkästä aikaa olemme lenkkeileet Tyttöystävien kanssa. Perjantaina teimme 2,5 tunnin iltalenkin Porin metsässä ja lauantaina liikuimme kaupunkimaisemissa. Upean lämmin ja aurinkoinen ilma sai meidät avaamaan terassikauden; onneksi Porista löytyy terasseja jonne voi kolmen koiran kanssa mennä; toivottavasti jatkossa se neljäskin vielä mahtuu mukaan :-)

Ennen terassia pidettiin kuvaussessio; Isosannan puistosta löytyi "kiva" kivi jota oli pakko käyttää rekvisiittana. Kuvaajat taisivat olla asiasta melko lailla innostuneempia kuin mallit...

Nalle ja Ronja suunnittelevat pakoa:

Lähes onnistunut nappaus:

Assi ja Ronja:

Pallopoika, osa II

2008-04-25T19:35:00.002+03:00

Nalle kävi keskiviikkona trimmaajalla, ja on jälleen sileä versio itsestään. Kuvassa myös pallo, joka kestää jopa russelin :-) Tämä pallo on ollut käytössä ainakin pari vuotta ja se on myös talvehtinut ulkona -ja on edelleen ihan ehjä!

Pallopoika

2008-04-21T21:47:00.007+03:00

Nalle sai uuden pallon maanantaina; eipä uskoisi että minulla on jo monen vuoden russelikokemus kun kuvittelin uuden pallon kestävän vähän pikkuveljenkin leikittäväksi... Pääasia kuitenkin että Nallella oli hetken ajan TOSI kivaa :-)

Alla muutama kuva ja lyhyt videopätkä pallopojasta (kaikki kännykällä kuvattu).

Keskiviikkona on Nallen trimmaus, ja jo on aikakin!

Oi katsopas tuota hauvaa!

2008-04-20T20:46:00.008+03:00

Alkuviikosta Nalle tosiaan kärsi jonkintasoisista mahaongelmista. Maanantaina oli päivän aikana ilmestynyt vierashuoneen matolle iso oksennus ja makuuhuoneen lattialla oli aikamoinen kakkaläjä :-( Ilta kuitenkin sujui hyvin, samoin seuraava aamu joten ajattelin että kyseessä oli joku nopeasti ohimennyt pahaolo. Tiistai-iltana kuitenkin Nalle oksensi jälleen; se onnistui oksentamaan joka ikisen maton päälle, joka täältä kotoa löytyi! Jälkiä siivotessa ajattelin vain, että parempi jälleen tottua näiden vahinkojen siivoamiseen :-)

Keittelin sitten Nallelle riisiä, jota se söikin hyvällä halulla -muu ruoka ei kelvannutkaan. Oksentelu muistutti minulle että olisi aika matolääkkeelle. Piilotin riisin joukkoon tabletin puolikkaat ja hyvin olivat pienelle koiralle maistuneet. Seuraavana päivänä ei riisi sitten enää maistunutkaan; muutaman riisin joukkoon sekoitetut nappulat oli kyllä taidokkaasti poimittu kiposta, tabletit oli jätetty syömättä... Noh, kinkun sisään piilotetut lääkkeet holahtivat pienen koiran kurkusta alas reippaasti, joten matokuurikin on onnellisesti annettu. Onpa sekin asia kunnossa ennen Pikkuveljen saapumista.

Vaikka sairastelut olivat ohimennyttä elämää loppuviikosta, valvoimme silti yhden yön. Yläkertaan vievät rappuset maalattiin torstaina, eikä yläkertaan eli makuuhuoneeseen ollut asiaa sinä päivänä/iltana; jouduimme nukkumaan sohvalla. Jostain syystä tämä oli Nallelle ylivoimainen asia; se kitisi ja vinkui ja vaihtoi koko ajan unipaikkaa. Se kuoputti tassulla minua kädestä ja jalasta ja päästä ja peitosta ja.... Yö menikin sitten harvinaisen levottomasti. Kyllä minä itsekin mieluiten omassa sängyssä nukun, mutta että koirakin on noin vaativa!

Pikkuveli kasvaa vinhaa vauhtia. Kasvattajalta sain terveisiä että "pikkuveljestä on tullut tyttöjen riesa ja kiusaaja ja on pojista selvästi villimpi -mutta ei kuitenkaan mikään riidanhaastaja". Jännitys kasvaa koko ajan; pikkuveljen kotiintulo lähestyy :-) Sain luvan laittaa tänne kuvan pikkuveljestä (ei ole siis minun ottamani kuva). Tässä "virallinen" 4 -viikkoiskuva. Pikkuveli vasemmalla, pikkuveljen veli oikealla :-)

Sitten on näitä päiviä...

2008-04-14T20:37:00.004+03:00

Huhtikuuta

2008-04-12T18:57:00.005+03:00

Arki on tällä hetkellä todella kiireistä ja Nalle on joutunut olemaan paljon yksin. Torstaina se kuitenkin pääsi kanssani töihin muutamaksi tunniksi, kun minulla oli iltapalaveri jonka muut osallistujat antoivat luvan pienen karvaisen assistentin läsnäololle. Parin tunnin kokouksen ajan Nalle jaksoikin olla tosi kiltisti; se lähnnä istui tai nukkui sylissäni. Vaikka joskus olen kodehtinut niitä ihmisiä jotka voivat ottaa koiran töihin, tiedän että meillä se ei onnistuisi. Nalle ei jaksaisi kahdeksaa tuntia kökkiä rauhassa toimistolla; mielummin se varmasti touhuaa kotona omia juttujaan; tarkkailee kadun liikennettä, leikkii namipallolla ja nukkuu omassa tuolissaan.

Jos Nalle poimisi ihmisten puheesta paljon toistettuja sanoja, yleisimmin käytetty sen mielestä olisi varmasti tällä hetkellä "pikkuveli". Poikkeuksetta jokainen ihminen joka Nallelle juttelee, käy sen kanssa samaa "keskustelua": Mitäs nyt meinaat kun saat pikkuveljen? tai Onko Riikka jo kertonut että saat pikkuveljen? Itse olen lähtenyt pikkuisen samaan kelkkaan ja alkanut jutella Nallelle tulokkaasta sen nimellä -ajattelen että kun pikkuveli saapuu kotiin niin sen nimi olisi jo valmiiksi Nallelle jollain tavalla tuttu. Taitaa olla silti enemmän itseni vakuuttelemista ja totuttamista tulevaan.

Lauantai alkoi Nallen mielestä varmasti tosi tyhmästi; kotiin tuli vieraita, mutta kukaan ei huomannutkaan pientä koiraa vaan kaikki ihmiset keskittyivät keittiön hajoittamiseen. Iltapäivällä oli kuitenkin mukavampaa kun kävimme parin tunnin metsälenkillä Tainan ja Pepin kanssa. Vakka ilma oli mukava, saimme kerrankin kulkea maastolenkin lähes keskenämme. Se on aina mukavaa, sillä Nalle saa olla vapaana mahdollisimman paljon ja juosta energiatankit tyhjiksi. Katinkurussa ammuskeltiin hiukan ja Pepi säikkyi pauketta, Nalle ei tuntunut edes huomaavan mitään. Toivottavasti sunnuntaina nähdään Assia ja Ronjaa.

Onnea Vaari!

2008-04-06T18:11:00.001+03:00

Sunnuntai kului Vaarin 85 -vuotissynttäreillä. Nalle heiluttaa vielä tassua Vaarille ja toivottaa monia mukavia jahtimakkaran makuisia hetkiä!!!

Pikkuveli

2008-04-05T21:00:00.005+03:00

Vielä hetken "nimensä" kokoisena :-)

Huhtikuu

2008-04-01T16:37:00.001+03:00

Pääsiäistä

2008-03-23T17:59:00.006+02:00

Pääsiäissunnuntaina kävimme pitkästä aikaa Pepin ja Tainan kanssa metsälenkillä. Automatka metsään on aina kärsimystä korville, sillä pojat vaihtavat kuulumisia aika äänekkäästi. Molemmat ovat auton takapenkillä omissa bokseissaan ja räksyttävät toisilleen koko matkan. Yleensä kotimatkalla on ihan hiljaista, mutta tänään kahden tunnin metsälenkki ei vienytkään poikien juttelunhaluja, vaan myös kotiin mennessä saimme nauttia kovaäänisestä keskustelusta. Poikien kommunikointi on aika vaihtelevaa, sillä lenkillä ne eivät huomaakaan toisiaan, mitä nyt haistelevat samoja puunjuuria. Ehkäpä metsässä on niin paljon muuta tekemistä että kuulumiset ehtii vaihtaa vasta autossa :-)

Nallella ja emännällä on sama lempparijätski:

Unikaveri

2008-03-16T20:12:00.000+02:00

Aamupuuhia

2008-03-08T11:13:00.003+02:00

Käytiin parin tunnin aamulenkillä Porin metsässä ja sitten Nalle luki aamun Hesarin :-)

I will survive!

2008-03-07T19:03:00.002+02:00

Tänään sain leikattua Nallen kynnet ensimmäistä kertaa yksin, niin että koko projektiin haaskautui vain muutama minuutti. Kaksi pientä narmua käsivarressa. Ja kyllä, seuraavan koiran kanssa en samaa virhettä enää tee...

Lellipoika lääkärissä

2008-03-03T19:27:00.004+02:00

Nalle oli viikonloppuna hoidossa, koska minä olin koulutuksessa. Äiti raportoi puhelimessa, että Nalle "on käyttäytynyt kummallisesti". Minä jo ehdin ajatella, että nyt se koira on itkenyt ja vinkunut koko viikonlopun, mutta ei. Kummallinen tarkoittikin erikoisen rauhallista eloa ja oloa; Nalle oli nukkunut tai istuskellut sylissä. Ensimmäisen kerran se oli jättänyt jopa aamuviiden herätyksen tekemättä ja nukkunut yhdeksään saakka -kummallista tosiaan :-)

Ruoka oli maistunut hyvin, eikä mikään ihme sillä "piilotettiin nappuloiden joukkoon vähän kalkkunaleikettä". Maananta-iltana lellipoika sitten kävikin vain nuuhkaisemassa ruokakupin reunalla; katsahti sitten minuun sen näköisenä että "missäs ne kalkkunat luuraavat" *huokaus*.

Maanantaina jouduimme piipahtamaan elänlääkärissä; huomasin perjantaina että toinen Nallen kannuskynsistä oli taittunut pahannäköisesti. Se ei kauheasti pientä koiraa näyttänyt vaivaavan, mitä nyt vähän nuoleskeli. En uskaltanut itse tehdä kynnelle mitään ja kävimme kysymässä neuvoa läheiseltä eläinlääkäriltä. Meidät otettiinkin sitten "sisälle" ja lääkäri nyppäsi kynnen pois -jäljelle jä vain pieni nysä. Mitään tulehdusta ei onneksi kynnessä ollut -vielä ainakaan. Nyt nysää pitää seurata tarkan viikon verran, sitten pitäisi tulehdusvaaran olla ohitse. Lääkärikäynnin jälkeen Nalle sai palkaksi kauniista käytöksestään uuden aktivointilelun ja uusia nameja -että tämmöistä tälle lellipojalle :-)

Maaliskuu

2008-02-29T21:17:00.001+02:00

Kävelyllä

2008-02-23T22:05:00.010+02:00

Perjantai-iltana Nalle pääsi pitkästä aikaa mukaan partiomenoihin. Partiolaisten muistelemispäivänä järjestettiin Porissa Satakunnan Partiolaisten kehitysyhteistyöhankkeen, ühistöö -projektin, yksi ohjelmatilaisuus, ühistöö -kävely. Kiersimme kaupungin keskustaan merkittyä reittiä. Osallistujien piti hankkia itselleen sponsoreita, jotka maksoivat jokaisesta kierretystä kierroksesta euron projektin kassaan. Vuoden loppuun asti kestävän projektin varat menevät Virolaisten erityislasten hyväksi.

Iltakävelylle lähtivät meidän seuraksemme myös Taina ja Pepi.

Kuten aina lenkeillä, nytkin pojat tulivat hyvin toimeen keskenään. Tai oikeammin kai kyse on siitä, etteivät ne ole huomaavinaankaan toisiaan. Varsinkin Pepin kiinnostus kohdistuu aivan kaikkeen muuhun kuin Nalleen. Nalle olisi hiukan halunnut leikkiäkin ja se yritti kaikki temppunsa jotta velipoika olisi hiukan innostunut:

Mutta ei Pepi Nallesta innostunut; onneksi paikalla oli kuitenkin paljon mukavia ihmisiä, jotka jaksoivat rapsuttaa koirarukkaa :-)

Helmikuu

2008-02-08T20:11:00.000+02:00

Kalenterimalli

2008-01-13T18:35:00.000+02:00

Joskus aikoja sitten saimme Tahvolta vinkkiä poikakalenterin tekemisestä. Toteutin kalenterin tälle vuodelle. Nyt Nalle -kalenteri koristaa työpaikalla toimistoni seinää sekä muutamaa muuta valittua paikkaa, jonne joulupukki kalenterin kantoi. Koska pukki ei muistanut kaikkia kilttejä lapsia, laitan kalenterikuvat tännekin. Mikään hyvä kuvaaja en ole ja kamerakin ihan karvalakkimallia, mutta malli on onneksi superkuvauksellinen :-)

Tammikuussa talvi on sininen.

Golffataanko?

2008-01-03T18:29:00.001+02:00

Uusi vuosi vaihtui hyvässä seurassa ja rakettien räiskeessä. Aamupäivällä teimme mukavan patikkaretken Joutsjärven luontopolulle Tainan, Esan ja Pepin kanssa. Pojat nauttivat ulkoilusta täysillä; ne spurttailivat pitkin metsäpolkuja täydessä sovussa.

Illaksi saimme vieraiksi Tyttöystäväduon emäntänsä kera. Assi pelkää kovasti raketteja ja se olikin saanut hiukan lääkettä pahinta pelkoa hillitsemään. Liekö hyvä seuran vaiko lääkkeen vaikutusta, mutta Assi selvisi illasta suhteellisen hyvin. Pahimman räiskeen ajaksi se piiloutui pimeään vessaan, mutta muuten se viihtyi sohvalla meidän muiden seurassa.

Nalle käyttäytyi kummallisesti. Alkuillasta sytyttelin kynttilöitä pihalla ja Nalle oli nuuskuttamassa pihan tuoksuja. Raketit paukkuivat jo ihan kuuluvasti, mutta pieni koira ei ollut millänskään. "Hyvä, ei rakettipelkoa" ehdin jo tuumia. Mutta kun vieraat saapuivat, iski Nallelle härövaihe päälle. Ensin se mökötti yksin yläkerrassa ja sitten se saapui alakertaan läähättämään, tärisemään ja tunkemaan syliin. En tiedä aiheuttiko oudon käytöksen raketit vaiko tyttöystävät, mutta rasittavaa se oli. Osan käytöksestä pistän ihan filmauksen piikkiin :-)Vaikka Nallella ei ole koskaan ollut mitään erimielisyyksiä Assin ja Ronjan kanssa, olen huomannut että se arastaa tilanteita kun olemme joko tyttöjen reviirillä tai tytöt meillä.

Illan aikana valoimme tinaa; myös jokaiselle koiralle sulatettiin oma tina jota sitten hartaasti tulkittiin. Nallen tinasta tuli ihan selvä golfmaila. Minun tinani muuttui oudoksi möykyksi, mutta rahaa siinä oli ihan kohtuullisesti. Selvä päätelmä: Nalle alkaa golffaamaan ja minä tienaan sen seurauksena suuret summat rahaa :-)

Annus horribilis

2007-12-31T14:22:00.000+02:00

Kauhea vuotemme on viimein vaihtumassa uuteen, toivottavasti moninkerroin parempaan. Vaikka Nallen elämä on pysynyt suhteellisen vakaana, ei sekään ole muutoksilta välttynyt; ei enää agilityä, ei koirarantaa, ei enää lenkkejä meidän "omassa" pikkumetsässä. Onneksi pieni koira ei kuitenkaan ole osoittanut stressin merkkejä, mitä nyt vähän uppiniskaisuutta.

Tässä vaiheessa on hyvä kiittää kaikkia teitä jotka piditte meidät pinnalla ja autoitte huolehtimaan Nallesta. Kiitos äiti ja isä, Henna, Sari, Taina ja Esa sekä Kaisa.

Kiitos kaikille ystäville jotka ovat antaneet minulle tekohengitystä. Jaksattehan hiukan vielä, ehkä jo kohta pysyn pinnalla ihan itse.

Vielä hiukan joulua

2007-12-29T18:30:00.000+02:00

Jouluaatto sujui kaikista peloista huolimatta hienosti; Pepi ja Nalle eivät kertakaan rähisseet, vaan ilta sujui rauhallisesti. Nalle tosin istui pelokkaana koko illan jonkun sylissä (lähinnä mummun tai vaarin) ja Pepi nukkui Tainan jaloissa, joten ihan "normaalisti" koirat eivät olleet. Marraskuussa tehty räminäpurkkihoito tehosi siis kerrasta. Upeaa! Kiitos vinkistä Kontaktikoirien Katille.

Nallen lahjasaalis näytti tältä:

Kuvasta puuttuu aattoiltana tuhottu kinkkupaketti ja Pepiltä saadut namit. Ostin Nallelle yksinäisiä arkipäiviä varten uuden aktivointilelun ja se onkin osoittautunut yllättävän haastavaksi kapineeksi. Parin päivän harjoittelun jälkeen pieni koira ei ole vielä ratkaissut sinisen pullon arvoitusta :-)

Joulupäivänä teimme nostalgialenkin "pieneen salaiseen metsäämme", jossa edellinen käyntimme taisi olla vuosi sitten jouluaattona. En tiedä kumpi oli iloisempi lenkistä, koira vaiko emäntä :-)

Vakooja-Nalle

2007-12-28T20:32:00.000+02:00

Jouluaatto

2007-12-24T23:01:00.000+02:00

Kuvia Nallen jouluaatosta:

Teimme parin tunnin metsälenkin Pepin ja Tainan kanssa.
Näin jouluista oli Porin metsässä.

Mummun ja Vaarin sylit olivat illan ajan Nallen suosiossa.

Pepi otti rennosti

Mummu antoi pojille hyvälle tuoksuvat paketit joiden sisältä paljastui kinkkua :-)

Kun omat paketit oli avattu, Nalle ojensi auttavan tassunsa Mummulle

Karhunpoika sairastaa

2007-12-21T18:22:00.000+02:00

Kävimme tänään vahvistamassa eläinlääkärillä sen, mitä jo epäilinkin: Nallella on silmätulehdus. Pieni koira on ollut aina tosi terve, joten tällainen pikkusairauskin tuntuu minusta isolta jutulta. Yksi lääkekuuri on tätä ennen syötetty tulehtuneeseen koiran(!)puremaan, muuten Nalle on ollut terve poika. Lääkkeen truuttaminen silmäluomen alle on ihan kauheaa (ja se on vasta ehditty tehdä kerran); apukädet olisivat jälleen tarpeen. Toivottavasti onnistun kuitenkin riittävästi läkitsemään silmiä, jotta jouluaattoon mennessä olisi tartuntavaara ohi, muuten on Pepi kohta samassa jamassa.

Joulun odotus aloitettiin eilen kuusen haulla. Nalle oli ihan ihmeissään kun köröttelimme kuusikauppaan autolla ja sitten ympärillä oli yht´äkkiä puu jos toinenkin. Oma kuusi löytyi helposti; se odottaa vielä ulkona jouluaaton lähestymistä. Nyt joudun vahtiman Nallea silmä kovana, sillä en halua sisälle "merkattua" puuta :-)

Muistatko miltä lumi näyttää?

2007-12-09T13:21:00.000+02:00

Teimme reippaan aamulenkin jälleen Porin metsän koirapolulla. Päivittäinen sade onneksi piti tauon ulkoilumme ajaksi. Näin joulukuista ja talvista täällä on (kännykällä kuvattu):

Vetistä menoa

2007-12-08T17:37:00.000+02:00

Joulukuun jokaisena päivänä on satanut; mistä tätä vettä riittää? Nallekin on jo niin tottunut sateeseen, ettei se yhtään pistä vastaan ulosmenoa vaikka taivaalta ropisee vettä alas kaatamalla. Ikävää on pakollinen kuivaussessio kun palataan takaisin sisälle. Sateesta oli se hyöty, että saimme tänään lenkkeillä ihan rauhassa Porin metsän koirapolulla. Nalle saikin olla pitkän matkaa vapaana. Teimme myös odotus ja sivulletulo -harjoituksia. Harjoittelemme nykyään ihan liian harvoin ja siksi olikin kiva huomata että kyllä pienen koiran päässä jotain pysyykin. Odottaminen sujuu mallikkaasti, minä voin kävellä pitkälle ilman että Nalle lähtee perään ilman lupaa. Helppoahan se tietysti on kun ei ole minkäännäköisiä ärsykkeitä lähitienoillakaan.

Tällaiset onnistuneet lenkkihetket lievittävät hitusen minua alati vaivaavaa huonoa omaatuntoa; tuntuu siltä että en pysty tarjoamaan Nallelle riittävästi virikkeitä ja aktivointia. Suhtaudun ehkä turhankin vakavasti välillä koiran omistamiseen. Ajatukseni kuitenkin on, että kun on tehnyt päätöksen koiran ottamisesta, on samalla sitoutunut hoitamaan sitä koko koiran elämän ajan mahdollisimman hyvin, tuli mitä tuli. Koira ei pysty itsestään huolehtimaan. Enkä tarkoita mitään hanhenmaksapalleroiden tarjoamista vaan ihan perusasioiden kunnossa olemista. Meillä se on tarkoittanut esimerkiksi hyvin säännöllisiä rutiineja ja pentuajan tiukkaa komentoa (joka on muuttunut nyttemmin aika lällyttelyksi). Minulla on kuitenkin koko ajan sellainen olo että täytyisi olla enemmän; koulutusta, aktivointia, seuraa.

Vedestä ja koirista huolehtimisesta tuli mieleen yksi koko viikon mieltäni askarruttanut asia. Nokian vesiongelmat ovat olleet uutisissa nyt reilun viikon. Yhdessä uutispätkässä näytettiin vesipullojen jakoa, ihmiset saivat pulloja perheen väkiluvun mukaan. Minä jäin miettimään että huomioitiinko lemmikkieläimiä mitenkään. Saivatko 3 nöffin taloudet ekstravettä? Entä miten lehvät, kanat ja lampaat selvisivät? Onko Nokialla edes tuotantoeläimiä? Ja koska tässä vaiheessa kaikki lukijat pitävät minua jo ihan pehmeänä, uskallan tunnustaa senkin että kävin jopa Nokian kaupungin kotisivuilla katsomassa, onko annettu erikseen ohjeita eläinten juomisesta. Juu, pöpi mikä pöpi. Mutta onhan asia yleisesti ottaen pohtimisen arvoinen: kun ihmisellä on kriisi, jaksaako hän enää huolehtia eläimistään?

Pikkujoulukettu

2007-11-30T18:13:00.000+02:00

Ostin tänään Nallelle joululahjaksi ketun; se tuijotti minua niin pehmeänä ja söpönä kaupan hyllyllä, etten voinut vastustaa. Kun pääsin kasseineni kotiin vastassa oli tuttuun tapaan innokas pikkurusseli. Ja ennenkuin olin saanut takin pois päältäni, riepotti Nalle jo kassista löytynyttä kettua ympäri taloa. Pikkukoira oli niin iloinen löydöstään, etten hennonut ottaa kettua siltä pois. Nalle saikin sitten pikkujoululahjan :-)

Viihdemaailman tähdet

2007-11-26T14:41:00.000+02:00

Viikonloppuna lenkkeiltiin Tyttöystäväduon kanssa pariinkin otteeseen. Lauantai-iltana tosin tehtiin vain yhteinen lottoreissu kioskille. Tyttöystävien emäntä piipahti lähikauppaan ja minä jäin koirien kanssa pihalle. Ohikulkenut mies totesi minulle: "sulla on siinä kaikki viihdemaailman tähdet; Frasierin koira, Lassie ja Dalmatialainen". Joduin toteamaan, että niinhän asia tosiaan onkin. Ronja ja Assi mielletään aina helposti "elokuvarooleihinsa", mutta Nallea luullaan yleensä Olvi -koiraksi. Kyllä me yksi oikea Olvi -koirakin tunnetaan. Mikäli kettuterrieri Vinskin emäntä sattuu tätä lukemaan niin täällä heilutellaan teille sekä kättä että tassua :-)

Sunnuntaina tehtiin kevyt kolmen tunnin aamulenkki Porin metsässä. Nallella on menossa joku ahdistelen-Ronjaa-täysillä -kausi. Se roikkuu 13 -vuotiaan vanhan neidin takamuksessa takiaisen lailla. Tyttöystäväduon emännän mielestä se saattaa tarkoittaa että Ronjalla on tulossa anaalirauhasten tulehdus eli Nalle toimii näppäränä terveydentilan mittarina :-) Onneksi lenkeillä Nalle kuitenkin antaa Ronjan olla suurimman osan aikaa rauhassa.

Marraskuu

2007-11-24T11:16:00.000+02:00

Marraskuu on hurahtanut ohi lähes huomaamatta. Kaikenlaista on tapahtunut:

Ensilumi satoi maahan marraskuun ensimmäisenä päivänä joka oli Pyhäinpäivä. Meillä tuli talo täyteen vieraita ja Nallella oli monta uutta uni- ja rapsutuskaveria :-)

Nalle oli uudessa paikassa yökylässä. Paikka oli itsessään tuttu eli tyttöystävien koti! Tyttöystävät tosin olivat itse lomailemassa Hämeessä, joten Nalle sai nauttia Assin ja Ronjan emännän seurasta ihan yksinään. Kaikki oli sujunut hyvin -Nalle on tottunut pennusta asti olemaan hoidossa jos missä, joten se ei turhia stressaa.

Isänpäivänä kävimme tervehtimässä sekä isää että vaaria (siis minun, ei Nallen). Samalla oli mahdollisuus yrittää jälleen Pepin ja Nallen samassa huoneessa pitämistä. Olin saanut neuvoksi koittaa räminäpurkkia ja vesisuihkua poikien rahoittamiseksi. Päätimme Tainan kanssa kokeilla räminäpurkkeja, sillä molemmat pojat ovat omilla tavoillaan ääniherkkiä (Pepillä mm. helikopterit, Nallella huutaminen). Askartelin pari tölkkiä, pojat vietiin Tainan vanhempien luokse sillä emme halunneet kokeilla räminää ensimmäisellä kerralla kummankaan kotona. Treenimme meinasi vesittyä alkuunsa, sillä jostain kumman syystä pojat viihtyivät pitkään ihan eri huoneissa, ihan kuin eivät olisi toisiaan huomanneetkaan. Rähinähän siitä kuitenkin syntyi alun kyräilyjen jälkeen, räminätölkit heitettiin koirien jalkoihin (ei siis osuttu, ei kannata hälyttää eläinsuojelua vielä) ja niin siinä kävi kuin olin jo uumoillutkin; Nalle pelästyi ja yritti hädissään Kaisan syliin. Pepi ei ollut oikeastaan moksiskaan koko jutusta, joten se sai sitten hiukan muunlaista sapiskaa... Tämän jälkeen olikin rauha maassa; toinen koira mökötti ja toinen pelkäsi, mutta ainakin olivat samassa huoneessa tappelematta. "Räminäterapia" toistettiin mummulassa, jossa pojat aloittivat välittömästi riidan; lopputulos oli sama -Nalle pelästyi ja Pepi ei. Hiljaista joka tapauksessa tuli; Nalle istui Kaisan sylissä niin kauan että Pepi lähti kotiin; vasta sen jälkeen se uskalsi lähteä liikkeelle. Näiden kokemusten perusteella on toivoa siitä että joulu sujuisi rauhallisemmissa merkeissä, en vain tiedä miten kivaa on jos Nalle joutuu pelkäämään koko aattoillan...

Olin reilut kaksi viikkoa putkeen kotona, joten ehdimme lenkkeilemään pitkin Porin metsiä kerrankin ihan kunnolla. Elimme aikamoisessa symbioosissa koko tuon ajan; kaupassakin kävimme yhdessä :-) Paluu arkeen ei sitten ollutkaan meille kummallekaan yhtään kivaa (ne aamuherätykset...)

Kävimme tekemässä Pipan kanssa päiväpatikan Noormarkussa. Nalle nautti selvästi täysin siemauksin metsässä kulkemisesta; se spurttaili metsäpoluilla ja joen reunustoilla niin innokkaasti, että tulipa sitten puljattuakin (kunnon partioretekellä aina jonkun pitää puljata). Nallen mielestä parasta taisi silti olla tauko nuotiopaikalla, sillä sehän tietää makkaranpaistoa :-)

Nalle odottaa että Pipa saisi makkaratikun valmiiksi

Syyslomaa

2007-10-25T19:48:00.000+03:00

Tällä viikolla on oltu syyslomalla; ei kuitenkaan töistä mutta koulusta kuitenkin :-) Se on tarkoittanut ettei Nallen ole tarvinnut viettää yksinäisiä iltoja kotona. Olemme olleet reippaita ja haravoineet pihaa sekä lenkkeilleet tyttöystävien kanssa. Erityisen mukavaa oli seurata Nallen ja Ronjan leikkiä. Ronja täytti viime viikolla 13 vuotta, mutta ikä ei tätä dalmisneitoa vielä paina: se innostui leikkimään Nallen kanssa oikein kunnolla. Näitä kaveruksia on kyllä hienoa katsoa; vaikka toinen on iso ja toinen pieni, koirat muistuttavat silti omituisella tavalla toisiaan. Ne liikkuvat samalla tavalla, ovat molemmat persoja ruualle ja molemmat ovat yhtä hellyydenkipeitä :-) Ronja ei onneksi halua istua sylissä koko ajan...

Viime viikonloppuna tapasimme Pepikin pitkästä aikaa synttärikahvien yhteydessä. Päätimme jälleen optimistisesti koittaa miten pojat käyttäytyvät kun ei olla kummankaan kotona. No riitahan siitä taas tuli. Joulu lähestyy hurjaa vauhtia; jotain pitäisi keksiä jotta saisimme viettää rauhallisen joulun molempien koirien kera.

Nallen trimmauksen jälkeen en olekaan laittanut pienestä koirasta tänne kuvaa. Minusta on aina yhtä jännittävää huomata, miten pörröisestä karvapallosta kuoriutuu jäntevä ja lihaksikas koira. Ainakin minusta Nalle on ihan hyvässä (timmissä) kunnossa, mutta olen vain tämän yhden koiran asiantuntija :-)

Pörrön viime hetket

2007-10-12T19:54:00.000+03:00

Dramaattinen otsikko, kevyempi todellisuus: pörrö-Nalle kohtaa huomenna trimmaajan, joten hetken ajan pieni koira on jälleen tylsästi siisti ja slimmattu. Ilmatkin kylmenivät sopivasti :-)

Lihaisampi juttu

2007-10-04T20:30:00.001+03:00

Oven taakse oli ilmestynyt kaksi muovikassillista peuraa Nallelle. Se oli kiitos metsästäjille lahjoitetuista omenoista. Kiitospussit kiinnostivat pientä koiraa kovasti; kävipä se vähän lipaisemassa avoimessa pussissa olevia herkkuja.

Vaikka Nallen puolesta olinkin hyvin kiitollinen, en itse ollut kovinkaan innostunut lahjasta; hyvälle teurastajalle olisi ollut tarvetta luiden pilkkomisessa (tirvaisin itseäni pari viikkoa sitten kirveellä sormeen, että se siitä partiolaisesta). Pussittelin kuitenkin "urheasti" luut ja rasvat pakastepusseihin. Herkkuja oli niin paljon, että osa niistä lähetettiin Pepille.

Vaikka peura Nallelle maistuikin, niin parasta ovat silti Denta Stixit :-)

Vastahankaa

2007-09-30T17:35:00.000+03:00

Nalle sai ilmeisesti kesällä liikaa vapauksia omalla pihamaalla, sillä se on alkanut hangoitella sisääntuloa vastaan. Yleensä lenkiltä tullessamme päästän Nallen kotipihaan vapaaksi. Kun sisäänmenon aika on edessä, pienen koiran korvat muuttuvat vesi-, ilma- ja äänitiiviiksi, se välttelee katsekontaktia viimeiseen asti ja luikahtaa piiloon pihakuusen taakse.

Nallen erikoisin viivyttelytyyli on "suolapatsas". Se jähmettyy pihan perälle seisomaan ja saattaa pysyä liikahtamatta minuutteja ja taas minuutteja. Jos lähden kävelemään sitä kohti, Nalle saattaa ottaa askeleen tai pari ikään kuin sanoakseen "joo joo, kyllä mää tulen". Mutta ei se tule vaan jämähtää uudelleen pieneksi koirapatsaaksi.

Tästä linkistä löytyy kuvasarja tämän päivän viivytystaistelusta. Nalle lähestyi hitaasti taloa, pysähtyi välillä paikoilleen, katseli oikealle ja vasemmalle ja lopuksi vielä rappusten juurella aloitti venyttelysession :-)

Kuvista näkyy myös hyvin että trimmauksen aika alkaa olla käsillä; Nalle rapsuttaakin jo aika paljon. Minä en vain haluaisi luopua pörröisestä koirastani...

Rokotettu

2007-09-20T15:11:00.000+03:00

Kahdesta syksyn tärkeästä asiasta on toinen nyt hoidettu, eli Nallen rokotukset ovat jälleen kunnossa seuraavan kahden vuoden ajaksi. Eläinlääkärin odotushuoneessa näimme ainakin minusta jännittävän asian: ihka oikean ja elävän haukan. Sen kummempaa lajimääritystä en häpeäkseni osaa tehdä, mutta selväksi tuli että haukka oli silmästään vahingoittunut ja oli hoidon jälkeen menossa jopa viikoiksi toipumaan ennen vapaaksi pääsyään. Lintu näytti upealta ja Nallekin katseli otusta kiinnostuneena.

Hoitopöydälle jouduttuaan pieni koira tajusi että oli tapahtumassa jotain epämiellyttävää; se yritti kavuta hädissään syliini, vinkaisi lujaa ensimmäisen piikin jälkeen -toinen menikin sitten huomaamatta. Eläinlääkäri huomautti että Nallelle on alkanut muodostua hammaskiveä ja juuri keväällähän tehtiin kunnon hammaskiven poisto! Ongelmana on ettei Nalle ole yhtään kiinnostunut puruluista; olen yrittänyt tarjota sille vaikka minkälaista kovaa pureskeltavaksi. Eläinlääkärin vinkki oli leikkiä vetoleikkejä hamppuköyden kanssa; se kuulemma puhdistaa hampaita tehokkaasti. Nyt täytyy vain leikkiä päivät pääksytysten kaikenlaisia vetoleikkejä, eihän tässä enää mukaan auta :-)

Rasvaletti

2007-09-13T20:00:00.000+03:00

Vietimme tänän Nallen kanssa laatuaikaa omalla pihalla. Olen koko viikon juossut paikasta toiseen (töissä, koulussa, Turussa, Tampereella...); nyt oli aikaa istua alas ja nauttia hetkestä. Tuntui että Nallekin oli tyytväinen; se hyöri omissa touhuissaan pihalla mutta aina välillä se tuli nuolemaan nenänpääni märäksi. Haluan kovasti ajatella että se oli pienen koiran tapa sanoa "kiva että olet kotona".

Ettei mennyt laatuaika ihan vain nautiskeluksi niin tein pikaisen "pyörähuollon". Pyöränketjut olivat kitisseet jo hetken aikaa sen verran kuuluvasti että oli pakko rasvata ne; ensimmäisenä käteen osui ruokaöljy joka toimikin täydellisesti; sain jälleen hiljaisen kulkupelin.

Nallekin oli äkännyt maistuvan aineen; se oli käynyt maistelemassa maahan tippunutta öljyä ja ehkäpä nuolaissut vähän ketjujakin. Se jäi kiinni kun aloin ihmettelemään miksi koiran pää oli kastunut; kun tutkin asiaa tarkemmin huomasin ettei pää ollutkaan vedestä märkä vaan öljyinen! No, toivottavasti rypsiöljy tekee hyvää koiralle myös ulkoisesti...

Ei paahtoa kiitos

2007-09-09T19:22:00.000+03:00

Nalle on yllättäen kehittänyt uuden pelon; se pelkää leivänpaahdinta. Tilanteen laukaisi 7 vuotta käyttämättä ollut leivänpaahdin. Vaikka miten sitä yritin puhdistaa, niin ensimmäisellä käyttökerralla se kärytti jonkin verran. Nalle tärisi ja yritti väkisin päästä syliin; kun en ottanut se kipitti olohuoneeseen sohvan nurkkaan tärisemään ja yritti myös päästä ulos. "Kohtaus" kesti tunnin verran. Unohdin koko asian kunnes taas eilen kaivoin paahtimen kaapista. Sama tilanne toistui jälleen; Nalle ei nähnyt kun kaivoin paahtimen kaapista joten pelkotilaa ei laukaise itse laitteen näkeminen. Eikä tilannetta laukaise se pomppuäänikään joka tulee kun leivät ovat valmiita, sillä Nalle aloitti tärinän jo ennen sitä. Uskon, että tilanne liittyy jotenkin paahtimesta tulevaan hajuun vaikka minä en sitä haistakaan. Nalle oirehtii niin pahasti etten voi kuvitellakaan paahtavani leipää aamuisin ennen töihin lähtöä, sillä siinä tilassa olevaa pientä koiraa en uskaltaisi jättää yksin kotiin (leivänpaahtimen kanssa). Kummallista on pienen koiran elämä :-)

Kuva-arvoitus: mitä tämä äärettömän epätarkka ja suttuinen kuva esittää?

Vastaus: Käsivarteni Nallen kynsienleikkuun jälkeen...

Hetkiä

2007-09-02T11:40:00.000+03:00

Kiirettä on pitänyt ja pieni koira on jäänyt luvattoman heikolle huomiolle viime aikoina. Uusi elämäntilanne (työ + 2 eri opiskelua päällekkäin) vaatii järjestelemistä eikä yllätyksiltä ole voitu välttyä. Tässä kuitenkin muutamia hetkiä Nallen (ja emännän) elokuusta:

- Nalle oli lomamatkalla maalla viime viikonloppuna. Siellä se sai elämänsä ensimmäisen saaliin: myyrän! Valitettavasti(?) kamera ei ollut mukana ja tarina ei muutenkaan ihan tarkkaan kerro mitä tapahtui, mutta saalis oli saatu kiinni ja hengiltä.

- Tyttöystäväduo saapui viimein takaisin kaupunkiin pitkältä kesälomaltaan. Jälleennäkeminen oli riemukas, niin koirista kuin emännistäänkin :-)

- Kuluneella viikolla Nalle on saanut erityishuomiota kun minä istuin illat koulussa. Tyttöystäväduo kävi hakemassa pienen koiran kolmena iltana lenkille jotta Nallen ei tarvinnut olla yksin koko päivää.

- Perjantaina "palautimme palveluksen" ja veimme tyttöystäväduon lenkille. Tämä olikin minulle ensimmäinen kerta kolmen koiran taluttajana *huh* Herätimme varmasti loputtomasti hilpeyttä ohikulkijoissa, sillä olin välillä täysin solmussa kolmen hihnan kanssa. Onnistuimme kuitenkin tarpomaan tunnin lenkin ja sain Assin ja Ronjan ehjänä kotiin saakka.

Ukkosta ilmassa

2007-08-13T19:09:00.000+03:00

Sunnuntaina koimme aikamoisen ukkosmyräkän kaatosateineen. Nalle ei ole pelännyt ukkosta, mutta eilinen pitkälti yli toista tuntia kestänyt myräkkä oli sille liikaa. Kun ukkonen löi pahiten kotimme päällä, Nalle päätti haukkua ukkosen pois; se tuijotti tiukasti ikkunasta ulos ja haukkui ja murisi. Välillä piti kiivetä syliin turvaan. Vaikka tiedän hyvin että koiran pelkoja ei saa vahvistaa omalla käytöksellään, oli minunkin vaikea välillä käyttäytyä normaalisti. En pelkää ukkosta, mutta eilinen ei enää ollut ihan tavallinen ukkoskuuro; pääsihän Pori oikein uutisiin asti tulvivine katuineen.

Nyt toivon ettei Nallelle jäänyt pelko "päälle" ukkosesta. Maanantaina päivällä jyristi ihan pikkuisen ja murehdin töissä miten pieni koira kotona pärjää. Luultavasti ihan hyvin, sillä ei se vaikuttanut yhtään erikoiselta kotiin mennessäni.

Viikonlopun kelit eivät suosineet ulkoilua millään lailla: lauantaina oli kauhea helle ja sunnuntaina tulvi. Nalle ottikin päivät lähinnä lepäilyn kannalta :-)

Nalle -kummi

2007-08-07T19:59:00.000+03:00

Keväällä WWF:n jäsenhankkija pysäytti minut kävelykadulla eikä aikaakaan kun jo huomasin olevani kummi. Kovaa työtä feissarin ei tarvinnut tehdä sillä olin jo pidempään miettinyt että jotain tarttis tehdä. Vaikeinta oli valita mitä monista hyvistä WWF:n kohteista alkaisi tukea. Valitsin sitten itselleni tuntemattomimman eli Malawin -olen siis Malawi -kummi :-) Tiesin toki tämän nimisen maan olemassaolosta, mutta sen ympäristöongelmat olivat minulle uusia. Kummiksi ryhtymiseni jälkeen Malawi onkin ollut tieotusvälineissä esillä ihan yhtenään.

Tällä viikolla olen pohtinut sitä miten kätevää olisi jos Nallellakin olisi oma kummi. Enkä nyt tarkoita sellaista kummia joka kilauttaisi määräsumman rahaa joka kuukausi tilille (vaikka eihän sekään pöllömpää olisi) vaan sellaista kummia joka tekisi Nallen kanssa retkiä. Autottoman koiranomistajan elämä kun ei aina ole kovin helppoa.

Ihanteellinen retkikummi olisi sellainen ihminen, joka näillä älyttömillä helteillä saisi päähänsä ajatuksen "onpa kuuma, taidanpa lähteä Nallen kanssa retkelle koirarannalle". Ja sitten humps vaan kummi ja Nalle ajelisivat vilvoittelemaan Yyterin hiekoille. Tai kun tympeät syyskelit eivät innostaisi kaupunkiliikuntaan, iki-ihana kummi huristaisi Nallen kanssa tuttuun pieneen metsään jossa Nalle aina mielellään ulkoilee -oli ilma mikä hyvänsä.

Mutta ei ole Nallella kummia, Malawilla vaan. Onneksi omassa kotipihassa voi makoilla varjossa ja vilvoitella kahluualtaassa (jota Nalle kyllä luulee isoksi juomakulhoksi). Ja toki koiran kanssa pärjää vallan hyvin ilman autoakin; tämä helle vaan pistää sekä pienen koiran että sen omistajan tiukoille.

Aiemmassa kirjoituksessa ihmettelin miksi Nallesta on niin paljon nukkumiskuvia. Joku kommentoi että nukkuvaa koiraa vaan on helpompi kuvata. Se on kyllä totta; niitä epäonnistuneita kuvia on tullut roppakaupalla mutta näin digiaikana epäonnistuneet kuvat tulee hävitettyä saman tien eikä niistä jää mitään muistoa. Tällaisia kuvia on tullut otettua varmaan satoja:

Toivo kävi kylässä

2007-07-30T16:28:00.000+03:00

Maanantaina Nalle sai vieraan; puolivuotiaan kääpiösnautseriuros Toivon. Tapasimme Toivon emäntineen sunnuntaina puistossa ja pojat näyttivät tulevan niin hyvin toimeen keskenään että kutsuin Toivon pihaamme leikkimään. Iloitsen jokaisesta pienestäkin hetkestä jolloin Nalle leikkii sovussa toisten urosten kanssa; ilmeisesti Toivo on vielä niin pieni ettei Nalle koe sitä kilpailijana. Pihaleikki sujuikin ihan mainiosti joten saamme Toivon varmasti toistekin vierailulle.

Nallen emännän vahvasti snautseripainotteista koirakuumetta Toivon vierailu ei kyllä parantanut :-)

Nukkumatti, nukkumatti...

2007-07-30T12:45:00.000+03:00

Mikähän siinä on että nukkuvaa koiraa on aina ihan pakko kuvata? Selasin vanhoja kuvia läpi ja huomasin että nukkuvasta Nallesta oli otettu kuva jos toinenkin:

Rantavahti jazzailemassa

2007-07-22T22:46:00.001+03:00

Viikko meni remontoidessa ja jazzaillessa, joten Nallen kohtalona oli lähinnä kyläillä eri hoitopaikoissa ja olla kotona tylsistyneesti maalihuuruissa.

Alkuviikolla kävimme sentään uimassa ja saunomassa meren rannalla. Uimisesta ei sitten meinannut tulla mitään, kun Nalle päätti ryhtyä rantavahdiksi. Se sai kauhean paniikkikohtauksen joka kerta kun joku meni veteen; haukkua räksytti rannalla ja laiturilla niin että rannat kaikuivat. Uiminen ei sitten kauheasti houkuttanut ja Nallekin tyytyi tuttuun tapaansa kahlailuun. Tulipa kuitenkin talviturkki heitttyä pois.

Perjantaista sunnuntaihin Nalle oli hoidossa; ohjelmassa oli ollut ainakin kävelylenkkejä musiikin tahtiin ja mummula -vierailu (kinkkua oli jälleen tarjolla, tottakai...). Sunnuntaiaamuna kotiin palasi väsynyt pieni koira. Teimme iltapäivällä vielä yhden jazz -retken; kävimme Kirjurinluoto Arenalla ihan pikimmiten. Nautimme hyvän musiikin lisäksi jätskiä. Kauaa emme Arenalla viihtyneet, sillä vaikka sinne koiria saa viedäkin ei se minusta ole koirien paikka. Musiikki soi lujaa ja pieni koira jää helposti ihmisten jalkoihin. Maasta olisi saatava syödä kaikkea mitä löytyy; ja sitähän löytyy :-) Luodolla oli kuitenkin mukavan väljää joten nyt koiran kanssa mahtui hyvin liikkumaan. Nallella oli ilmeisesti hyvinkin mukavaa, sillä se ei olisi millään lähtenyt pois -niinpä minä sain kiskoa perässäni pientä koiraa ohikulkijoiden hymyillessä menollemme. Tämän vuoden jazzit on nyt onnellisesti jazzailtu ja voimme palata arkirutiineihin.

Sopulenkillä

2007-07-16T19:48:00.000+03:00

Pepi ja Taina tulivat käymään. Päätimme katsoa miten käy kun päästämme pojat vapaasti pihalle telmimään; jatkuuko riitely? Kaikki meni ihan mukavasti, pojat touhuilivat omiaan, toisistaan paljoakaan välittämättä. Hyvä askel takaisin sopuisiin yhteishetkiin.

Teimme yhdessä pitkän kaupunkilenkin; Nalle pääsi käymään Jazzkadulla kun kävin hoitamassa lippuasioita. Pojat pääsivät matkalla juomaan Kokemäenjoesta sekä yhdestä suihkulähteestä (hyi meitä!). Nallen tietysti piti pulahtaa jokeen kaulaa myöten, mutta onneksi sihkulähteellä se osasi kyttäytyä ja hörppi vettä sivistyneesti reunakiveykseltä. Lisäksi herkuteltiin jätskillä.

Kotona pojat saivat lisää herkkuja. Aiemmin päivällä mummu ja vaari kävivät katsomassa remontin edistymistä ja toivat Nallelle tuliaisiksi kinkkua (!). Valitettavasti Nalle oli siinä vaiheessa vielä kyläreissulla, joten kinkku säästyi iltaan ja myös Pepi sai osansa kinkusta. Toimme herkun pihalle, jottemme olisi vahingossakaan yllyttäneet poikia riitaan. Nalle tapojensa mukaan ei sitten muuta nähnytkään/haistanutkaan kuin ihanaisen kinkkupaketin :-) Terveisiä vaan mummulaan: kinkut hävisivät Pepin ja Nallen suihin ihan hetkessä. Herkullista oli!

Koirarannalla palloilemassa

2007-07-05T19:37:00.000+03:00

Torstaina kävimme vilvoittumassa koirarannalla Tainan ja Pepin kanssa. Nalle ei ole koskaan piitannut uimisesta, mutta viime aikoina olen huomannut että kahlailu sitävastoin kiinnostaa pientä koiraa kovasti. Jos esimerkiksi metsälenkeillä törmäämme ojaan/puroon/lampeen josta Nalle haluaa juoda, se ei suinkaan kurottele rannalta vaan kahlaa reippaasti kaulaa myöten veteen ja juo vasta sitten :-) Ostin Nallelle uusia palloja, jotka kelluvat vedessä -ajattelin että niistä voisi olla hyötyä uintihajoituksissa. Palloleikki olikin sitten kiva puuhaa kuumana kesäpäivänä Yyterissä; uimaan Nalle ei edelleenkään suostunut.

Tämän syvemmälle en tule!

Raukeaa lomailua

2007-07-04T18:31:00.000+03:00

Päivät ovat olleet niin kuumia että Nalle on enimmäkseen nukkunut. Kuitenkin jotain tekemistäkin on kaivattu. Viikonlopun russelileirillä kokeilimme pitkästä aikaa jäljestystä joka sujuikin Nallelta ihan mallikkaasti. Teinkin sitten kotipihaan pienelle koiralle nakkijäljen :-)

Aarre ruohikossa

Pihamme ei ole suurensuuri, mutta kyllä sinnekin jo pienen jäljen sai: vetelin nakkeja nurmikolla ruukkurusun, kolmen omenapuun ja yhden kuusen ympäri ja jätin jäljen päättävän nakkiaarteen autotallin taakse syrenipuskan juureen. Matkan varrelle jätin muutaman nakkipalan innostamaan Nallen etsintöjä. Se olikin ihan tohkeissaan; tiesi että jotain erikoista tapahtuu kun jätin sen sisälle ja itse menin ulos herkullisten nakkien kanssa. Sisältä kuului kova haukku. Kun päästin Nallen ulos, se ryntäili päättömästi pihassa ennen kuin sain sen rauhoittumaan jäljen alkuun. Sitten vain käsky "hae!" ja koira lähti nuuskuttelemaan oikeaa reittiä nakkiaarteiden luokse.

Mikäs se täällä haisee?

Löytyi!

Muuten Nallen meno näyttää aika pitkälti tältä :-)

Leirielämää

2007-07-01T17:04:00.001+03:00

Kesälomani aloitettiin leirivikonlopulla. Nyt ei mentykään partioleirille, vaan Russelileirille eli Jack Russell Terrier Club of Great Britain - Suomi Finland ry:n kesäleirille Hiidenhelmeen Punkalaitumelle. Nallen ja minun seuraksi lähtivät Pepi ja Taina. Tämä oli meille ensimmäinen kerta koiraleirillä, joten emme tienneet mitä odottaa.

Se mitä emme valitettavasti osanneet odottaa, oli se että Nalle ja Pepi eivät tulleet yhtään toimeen keskenään. Menneet kolme vuotta veljekset ovat kulkeneet yhdessä jos missä ja yhdessä on vietetty aikaa paljon. Pikku kinoja pojilla on toki aina ollut, mutta nyt sopua ei ollut oikeastaan ollenkaan. Tämä teki leiriviikonlopusta aika raskaan -pitihän meidän jakaa yhteinen huone. Ensimmäisen valvotun yön (jonka Pepi vietti kokonaan boksissa) jälkeen meille löytyi onneksi vapaa huone jotta saimme edes hiukan nukuttua viikonlopun aikana. Toivomme nyt, että koiraleirin outo ympäristö, lukuisat uudet koirat ja kaiken muun uuden aiheuttama stressi olisi aiheuttanut tämän ja että normaalissa arjessa voimme elää kuten ennenkin.

Lenkeillä pojat pysyivät sovussa:

Viikonloppu ei muutenkaan mennyt Nallelta ihan putkeen: sunnuntain näyttely ei mennyt odotusten mukaan. Ja odotuksiahan meillä oli, sillä viime kesänä Nalle oli vastaavassa näyttelyssä koko näyttelyn varavoittaja. Tiesin jo lauantaina ettei meidän kannata odottaa yhtään mitään. Näyttelyn tuomari, Mr Adrian Guthrie, kertoi mitä ominaisuuksia hän hyvässä Jack Russellissa arvostaa. Kaiken muun yläpuolelle hän nosti hyvän luonteen; hänen mukaansa koiran tulee selvitä kaikenlaisista tilanteista, tulla toimeen niin ihmisten kuin koirien kanssa. Riidanhaastajia hän ei hyväksynyt. No, Nalle oli jo siinä vaiheessa hyvin ehtinyt näyttää kykynsä rettelöijänä, joten tiesin pelin olevan menetetty. Ja niinhän siinä kävi, että Nallen kehämurinoiden jälkeen emme sijoittuneet mitenkään :-(
Pepi sen sijaan oli hienosti omassa luokassaan (urokset, yli 12kk, yli 31,75cm, sileät) toinen!

Väsynyt leiriläinen

Juhannusheila

2007-06-23T18:47:00.000+03:00

Nallella kävi tuuri juhannuksena: iki-ihastus Ronja tuli oikein yökylään. Juhannusaattoa saapui viettämään myös Pepi perheineen.

Aluksi kaikki sujui hyvin; Nalle ei ollut liian "tunteellinen" Ronjaa kohtaan, vaan kaverukset nauttivat rauhallisesta ja aurinkoisesta juhannusaatosta. Idylli kuitenkin särkyi kun Pepi saapui paikalle: veljekset alkoivat kilpailla Ronjan suosiosta ja poikia piti laittaa välillä jäähylle, jotta 13 -vuotias ihastuksen kohde ei olisi aivan läkähtynyt. Ronja tosin oli niin kiinnostunut ruokapöydän antimista, ettei se tainnut aina huomata takajaloissaan roikkuvia russelinuorukaisia :-)

Kuten rakkausasioissa usein voi käydä, tunteet alkoivat käydä pahasti ylikierroksilla: Nalle ja Pepi ottivat useamman kerran yhteen illan aikana -kunnon juhannusyön meinikiä siis.

Nalle joutui välillä kiinni ruokarauhan takaamiseksi

Ronja komensi Pepiä niin, että tämä alkoi pitää turvaväliä.
Lähellä oli kuitenkin pakko olla :-)

Juhannusyö olikin sitten kahden koiran kanssa nukkuvalle ei-niin-mukava elämys. Ronja kyllä nukkui rauhallisesti, mutta Nalle ei päässyt sen yli että samassa sängyssä hänen kanssaan oli ihkuista ihkuin Ronja. Niinpä suurimman osan yöstä pitelin kiinni loputtomasti läähättävästä Nallesta jotta se ei olisi ollut Ronjan kimpussa. Makuuhuoneen remontista johtuen en voinut sulkea huoneen ovea enkä kyllä olisi voinut Nallea jättääkään oven ulkopuolelle; siitä olisi seurannut vain ulvomista ja haukkua.

Juhannuspäivä sujuikin sitten jo taas rauhallisissa tunnelmissa, koirat nukkuivat lähes koko päivän. Nalle antoi Ronjan olla taas rauhassa, joten ilmeisesti juhannusyön hormonimyrskyt menivät ohitse -toivottavasti lopullisesti :-)

Terassilla

2007-06-21T20:48:00.001+03:00

Nyt löytyi Porista terassi, johon koiran saa ottaa mukaan ihan luvan kanssa! Sekä minulle että Tyttöystävien emännälle sattui samalle päivälle juhlimisen aihetta ja päätimme poiketa koiralenkillä terassille. Cafe Jazzin terassilla koirille tarjottiin juomat talon puolesta kun me ihmiset jouduimme omistamme maksamaan :-) En tedä nauttiko Nalle erityisesti terassilla olosta, mutta omistajalle tuli hyvä mieli kun koirat näin huomioitiin. Juhannus on korkattu!

3 vuotta Nallena

2007-06-14T11:46:00.000+03:00

Tänään on Nallen syntymäpäivä!

Tunnelmia 3 vuoden takaa:
Tainan ottamassa kuvassa Lola -äiti tuoreen pentueensa kanssa:

Nallen yksivuotispäivää vietin Alice Springsissä Tyttöystävätrion emännän kanssa. Synttäreiden kunniaksi venytimme reissun ruokabudjettia ja nautimme päivällisen "oikeassa" ravintolassa. Kotisuomessa pojat valmistautuivat muuttamaan uuteen kotiimme.

Tässä Nalle 2 -vuotiaana:

Nallen ja Pepin 3 -vuotissyntymäpäivän kunniaksi kutsuimme Pepin meille juhlimaan. Harmi vain, että viime viikon aurinkoiset ilmat muuttuivat juuri nyt sateeksi, joten ulkoleikeistä ei tullut mitään. Jos näistä pojista mitenkään rauhoittumista huomaa, niin siitä että sisällä ei enää leikitä keskenään niinkuin aiemmin. Ennenhän kaikki tapaamiset olivat yhtä hullunmyllyä, kun pojat kierivät sikin sokin lattialla kauhean älämölön säestämänä.

Heippa Konsta!

2007-06-13T18:41:00.000+03:00

Tänään saimme kuulla suru-uutisen: iki-ihana Jack Russellin terrieri Konsta kuoli yllättäen. Konsta oli hellyttävä russeliherra, joka olemuksellaan houkutti halaamaan ja paijaamaan sitä. Se tuntui elävän omassa maailmassaan; kun pääsimme yhteisille metsäretkille Konstan kanssa, se jolkotteli omia aikojaan pitkällä muiden edellä käyden välillä tarkistamassa olivatko kaikki mukana. Konsta oli Pepin hyvä kaveri, Nalle oli valitettavasti enemmänkin ärinälinjalla. Monesti haaveilimme Konstan kaappaamisesta -nyt se saa seikkailla jossain ihan muualla. Toivottavasti suikalepaistia ja hampurilaisia on riittävästi :-)

Se toimii sittenkin

2007-06-04T19:40:00.001+03:00

Nyt on pakko hehkuttaa: päivän agilityharjoituksissa Nalle odotti JOKA KERTA lähtölupaa!!!! Yhden ainoan kerran se hiukan liikahti, mutta pysyi paikallaan. Harjoittelu kotona kannattaa sittenkin -ja ehkäpä kahden viikon tauko oikeista treeneistä auttoi myös jollain salaperäisellä tavalla. Oli miten oli, tänään meillä oli muutenkin hyvä treenipäivä, kuumasta kelistä huolimatta. Täydellistä ei meno tietenkään ollut, mutta lupaavaa. Ongelma on edelleen minä itse; annan käskyt myöhään tai sitten en käske lainkaan tai sitten mölisen jotain omiani. Valitettavasti meillä on jälleen edessä kahden viikon tauko treeneihin, mutta kotipihalla meno jatkuu :-)

Biitsillä

2007-06-03T19:33:00.000+03:00

Kesä alkoi tämä vuonna kalenterin mukaan; viikonloppu oli aurinkoinen ja lämmin. Nalle pääsi Yyteriin koirarannalle sekä lauantaina että sunnuntaina -seura vain vaihtui.

Tassunjälkiä

2007-05-26T21:14:00.000+03:00

Haimme Nallen tassunjäljet Museolta; ihan kivat muistot niistä tuli, molempiin koteihin tehtiin oma jälki:

Aurinkoista lauantaipäivää vietimme Porin metsässä lenkkeillen ja pihassa hiukan treenaten. Teimme odotus -harjoituksia -sehän on agilityssä Nallelle kovin hankalaa. Jälleen kerran kaikki toimi kotipihassa hienosti; voin rauhassa jättää koiran pihan toiseen päähän odottamaan ja itse kävellä toiseen päähän. Nalle pysyy kiltisti paikallaan.
Vaikeutta olen yrittänyt lisätä putken avulla; meillä on ihan lasten lelukaupasta ostettu tunneliputki, jota käytämme kotipihan "agilityssä". Varsinaisssa treeneissähän (ja kisoissa) ongelmana on se, että Nalle ei malta odottaa lähtölupaa kun edessä siintää hieno rata täynnä mukavia esteitä. Kotipihassa putkikaan ei saa Nallea varastamaan yhtään. Tästä pitäisi tietysti olla kovin iloinen, mutta kun tiedän että ei tämä koira oikeasti ole oppinut odottamaan lähtölupaa agilitykentillä vaikka se kotona toimiikin.

Omenapuut kukkivat :-)

Yksi on joukosta poissa

2007-05-19T20:46:00.000+03:00

Nallen tyttöystävätrio on kutistunut tänään duoksi. Lilli on poissa. Viimeisten kuukausien teema on ollut luopuminen. Välillä täytyy päästää irti vaikka ei haluaisi, vaikka satuttaa. Lilli eli hyvän ja pitkän elämän Assin ja Ronjan kanssa. Nyt oli hyvä aika päästää irti.

Lauantaihin mahtui jotain mukavaakin. Museoviikon kunniaksi Museoiden yönä oli Satakunnan Museoon järjestetty koirille oma tapahtuma! Museossa on menossa koirista kertova "Haukkua halki historian" -näyttely. Siihen liittyen lauantai-iltana sai ottaa koirat mukaan museoon ja painattaa koiran tassun jälki savilaattaan. Laatat kuivatetaan ja poltetaan ja viikon päästä saammekin hakea kotiin Nallen tassunjäljen :-) Museolla oli jos jonkinmoisia koiria ja paljon tuttujakin.

Meitä porilaisia koiranomistajia onkin nyt parin viikon sisällä hemmoteltu näillä koiramaisilla tapahtumilla: ensin Kaupunkipuiston syntymäpäivllä jaettiin koirille makupaloja ja nyt tämä museotapahtuma. Hienoa! Koska nämä tilaisuudet ovat harvinaista herkkua, harmitti joidenkin koiranomistajien käytös sitäkin enemmän. Tutustuessamme museon koiranäyttelyyn, huomasimme että lattialta löytyi pissalätäköitä ja kakkakikkareita. HYI! Kyllä jokaisen koiranomistajan pitää seurata koiransa touhuja ja siivota vahingot pois. Tällaiset piittaamattomat ihmiset aiheuttavat käytöksellään meille kaikille koiraihmisille huonon maineen.

Helatorstain huvitus

2007-05-17T14:15:00.000+03:00

Helatorstaina kävimme Match Showssa. Olemme käyneet kahtena aiempana helatorstaina samojen järjestäjien Mätsäreissä hyvällä menestyksellä, joten odotukset olivat tavallista kovemmat. Koiria oli tosi vähän, mikä oli yllätys koska sää oli loistava. Menestys ei sitten ollut ihan perinteistä; Nalle oli pienissä koirissa sinisten 4. Tulos kuulostaa hyvältä niin kauan kunnes selviää että koiria oli sinisissä 5 :-)

Väsynyt kisaaja

Kisastudioissa

2007-05-15T21:19:00.000+03:00

Viikonloppuna ja jo vähän aiemminkin Nalle sai osallistua jos jonkinmoisiin kisastudioihin. Oli jääkiekkoa ja euroviisua, oli voittoja ja tappioita. Välillä jännitettiin kotona ja välillä kylässä. Yhteistä kaikille kisastudioille oli se, että ihmiset olivat Nallen makuun välillä turhan kovaäänisiä. Ja kovaäänisistä ihmisistä Nalle ei pidä; se hermostuu ja pahimmillaan muuttuu hysteeriseksi: kieppuu sylistä toiseen ja yrittää kavuta mahdollisimman korkealle. Korvat luimussa ja kontakti kadoksissa. Ei ollut eroa sillä riemuittiinko jatkoaikamaalista, oikean kappaleen voittamisesta vaiko sillä tekikö Kanada taas yhden maalin. Kovaääniset ihmiset eivät ole Nallen mieleen.

Kisastudioiden kiva puoli oli se, että Nalle sai tavata tyttöystävätrioa -välillä hiukan osissa. Euroviisustudioon meille saapui mukaan vain Assi, mutta sunnuntain kiekkofinaalia seurasimme tyttöystävätrion luona. Tällä kertaa kyläily sujui erityisen rauhallisesti; Nalle nukkui suurimman osan ajasta sylissäni :-)

Viikko sitten maanantaina alkoi agilityssä kesäharjoittelukausi. Olemme jälleen uudessa ryhmässä (jo kolmas marraskuun alun jälkeen), ja treenipaikka on nyt ulkokenttä. Ryhmämme on meille liian kovatasoinen, mutta aikataulullisesti paras. Ryhmä on tarkoitettu kisaaville ja kisaamaan aikoville koirille (joten perustelin tämän ryhmän valinnan itselleni sillä, että kyllähän me joskus aiomme kisata -olemmehan jo käyneet yleisöä viihdyttämässä kolmesti...). Ensimmäisissä harkoissa paljastui kyllä heti se, että olemme väärässä ryhmässä -rata oli vaikea. Lisäksi meillä oli jälleen lähtöongelma -Nalle ei malttanut yhtään odottaa lähtölupaa. Radalla olen aina myöhässä ja annoin vääriä käsykyjä -tai en käskenyt ollenkaan.

Toiset treenit sujuivat sateessa. Itse asiassa myös ekoissa ulkotreeneissä satoi, mutta ei lainkaan niin rankasti kuin nyt. Rata oli hiukan helpompi ja treenaus sujui astetta paremmin -Nalle jopa malttoi hiukan odottaa lähdössä kun vain ensin tajusin ettei kannattanut käskeä pientä koiraa istumaan vesirapakkoon. Sateesta Nalle ei kauheasti pidä ja nytkin se yritti pienellä itkeskelyllä saada sympatiaa. Likomärältä ihmiseltä ei sitä paljoa herunut :-) Kotona olemme harjoitelleet sitä lähtöluvan odottamista paljon. Kotona se sujuukin -kun kuonon edessä ei ole houkuttelevaa rataa odottamassa läpijuoksua. Suurin ongelma agilityssä etenemisellemme olen minä itse; nyt täytyisi saada ihminen ruotuun niin sitten koirakin menisi ongelmitta.

Pusukala ja ulkoilusunnuntai

2007-05-07T19:41:00.000+03:00

Nalle sai viikonlppuna tuliaisiksi Edenin kylpylästä kloorille tuoksuvan, isohuulisen kalan. Eipä ollut kala tarkoitettu russelien vetoleikkeihin, sillä hetkessä sen kyljessä ammotti iso aukko. Ja sittenhän olikin helppo ottaa sisälmykset pois :-)

Mää mitään ole tehnyt...

Sunnuntaina riitti aktiviteetteja. Ensin oli vuorossa Match Show, kerrankin ihan meidän lähellä. Sinne mentiin yhdessä Pepin kanssa -kehän laidalla poikien menoa "ihaili" Assi. Molemmat pojat saivat sinisen nauhan ja Nalle sijoittui neljänneksi. Olin jo varma diskauksesta kun kehässä oli enää top-5 -koirat. Nalle alkoi murisemaan sekä eteen että taaksepäin... Tuomari ei ilmeisesti murinoista hätkähtynyt, kun päästi pienen russelin palkintosijoille.

Nallea ja emäntää naurattaa :-) Pepi seisoo hienosti

Match Shown jälkeen suunnistimme Kirjurinluotoon. Siellä juhlittiin kansallisen Kaupunkipuiston 5 -vuotissynttäreitä. Ihmisille oli tarjoilua mutta mikä hienointa myös koirille! Pyöräilevät herkkulähettiläät antoivat koirille massatikkuja ja myös kakkapusseja oli tarjolla. Tuntui kivalta, että kerrankin myös koira(ihmise)t oli huomioitu. Kirjurinluodoltahan löytyy ihmisten virkistysalueiden lisäksi myös mukava koirapolku. Kirvatsin lenkille mukaan lähti Assin lisäksi myös Ronja, jota Pepi ei ollut ennen tavannut. Jos Nalle rakastaa Ronjaa, niin Pepi ei jäänyt velipoikaa pahemmaksi. Se ei hetkeksikään herennyt yrittämästä lähikontaktia Ronjaan, joten loppumatkasta mukanamme kulki aika hassusti hengittävä russeli :-) Nalle antaa Ronjan olla rauhassa lenkkeillessä eikä se ollut yhtään mustasukkainenkaan.

Kaikenkarvaisia vieraita

2007-05-01T18:09:00.000+03:00

Viikonloppuna pihallamme vieraili kaksi tosi-isoa rusakkoa. Nalle seurasi kaverusten puuhailua ikkunasta poikkeuksellisesti ihan hipi-hiljaa, mutta tärisi sitäkin enemmän. Puput kiersivät kaikessa rauhassa pihamme ympäri, pysähtäen aina välillä popsimaan jotain(?) maukasta.

Vappuaattona Nalle pääsi tuulettamaan remonttituskaa Pepin kanssa mukavalle parin tunnin maastolenkille. Eipä silti pieni koira tiennyt, että vappupäivänä raksahommat jatkuvat :-) Onneksi Pepi kävi piristämässä; pojat ottivat painimatsin uudella lattialla.

Nalle yrittää Tainan sylin saadakseen mustasukkaiseen Pepiin liikettä :-)

Eikö tämä koskaan lopu?

2007-04-28T18:31:00.000+03:00

Tylsää

2007-04-27T18:00:00.000+03:00

Nallella on ollut pari iltaa tosi tylsää kun ihmiset ovat vain tapetoineet. Kukaan ei ole leikkinyt pienen koiran kanssa ja sitten ei edes voi nukkua kun pitää koko ajan seurata mitä ympärillä tapahtuu. Nalle kitisi ja pyöri jaloissa kunnes oli pakko antaa periksi väsymykselle. Millään kovallahan pienet koirat eivät tietenkään voi nukkua, joten Nalle oli hypännyt "vähän" pehmustetun nojatuolin päälle...

Tulipa käytyä

2007-04-22T13:38:00.000+03:00

Tulipa sitten käytyä perjantaina seuramme järjestämissä epävirallisissa agility -kisoissa. Tulipa sitten kuviteltua, että hyvin menneiden harjoitusten jälkeen meillä olisi ihan jotain saavutettavaakin. Tulipa sitten mietittyä, että tuo onkin kiva rata meille; ei keppejä kompastuskivenä. Tulipa sitten viihdytettyä yleisöä koko rahan edestä. En saanut Nalleen mitään kontaktia lähdössä ja niin siinä sitten kävi, että koira hortoili radalla ihan miten halusi -hyppi esteitä yli ja takaisin, juoksi sinne tänne. Kuin ihmeen kaupalla sain koiran ohjattua pöydälle, mutta sillekin sen onneton hyppäsi juuri siltä ainoalta sivulta jolta ei olisi saanut :-( Otti päähän rajusti. Oikeasti olin mennyt kuvittelemaan että nyt voisimme ensimmäisen kerran näyttää että miten tämä tykki menee -mutta ei se kyllä mene.

Viime sunnuntain treeneissä pääsin lähdössä kahden esteen päähän ja annoin sitten vasta lähtöluvan. Nyt koira pysyi lähdössä paikallaan vain niin kauan kun pidin siitä kiinni. Nalle ottaa häiriötä muista koirista ihan hirveästi; oman treenivuoron koiriin se on tottunut joten siellä pystytään keskittymään oikeaan tekemiseen. Kisoissa on niin paljon vieraita koiria ja yleistä hälinää että se tekee pienestä koirasta ihan mahdottoman käsitellä. Ongelma varmasti helpottaa paljon kisaaamalla, mutta kyllä vähän tyhmältä tuntuu käydä "kikkailemassa" kentällä kun tietää että koira oikeasti jotain osaisikin.

Viikonloppuna teimme kotona hiukan remonttihommia; Nalle oli tuttuun tapaan päällysmiehenä ja työmaamestarina. Se seuraa kaikkia työvaiheita tarkkaan ja jokainen työväline täytyy haistaa ennen kuin sitä ihmiset saavat käyttää.

Imurointi on erityisen kinkkistä puuhaa: pienen koiran mielestä imurin suutin on saalis jota ehdottomasti pitäisi hiukan puraista, mutta se myös tietää että jos näin tekee tulee toruja. Nalle on valinnut aseekseen hiljaisen vaanimisen: se lähestyy imuria, tekee valehyökkäyksiä (=lähelle, mutta ei ota kiinni) ja on haukkumatta. Näin tehdessään se välttyy toruilta ja saa jatkaa imurin läheisyydessä :-)

Aarre

2007-04-19T19:18:00.000+03:00

Pojat kävivät päivälenkillä koirarannalla. Nalle löysi pusikosta upean aarteen; kaksi autonrengasta ja Nokian kumisaappaan. Saapas olikin sitten mitä hienoin lelu; Harri sai heittää sitä loputtomasti ja Nalle uurasti aina saappaan takaisin -tuli ainakin hyvää liikuntaa yllin kyllin :-) Harri oli luvannut Nallelle, että saapas tulee mukaan kotiin mikäli pieni koira kantaa sen autolle asti. Pitkään saapas olikin kulkenut mukana, mutta ihan autolle asti aarteen löytäjä ei sitä kuitenkaan jaksanut kantaa.

Harri oli kuvannut kännykällä hauskaa videota Nallen innostuksesta; harmi ettemme saaneet sitä siirrettyä pois kännystä. Tässä kuitenkin kännykuva ihanasta aarteesta ja sen (haukkuvasta) löytäjästä

Ensimmäinen "retki" tehty

2007-04-17T18:14:00.000+03:00

Maanantai-iltana polkaisimme Tyttöystävätrion luokse. Nalle istui menomatkalla pyöräkorissa suht´nätisti, hoin koko ajan ääneen "Nalle istuu, hyvä istuu, hienosti istuu". Mahtoi näyttää metkalta. Hankalin paikka oli kun näimme puistossa koiran; onneksi se oli aika kaukana. Nalle nousi seisomaan pyöräkorissa ja minun piti pysähtyä istuttamaan koira takaisin alas. En uskaltanut missään vaiheessa puhua Assista, Lillistä tai Ronjasta mitään ettei Nalle olisi innostunut liikaa. Kun pääsimme lähelle tyttöjen kotia, pieni koira tajusi minne olimme menossa ja nousi jälleen ylös.

Istuimme hetken Tyttöystävätrion luona ja seurasimme Lillin pesun jälkeistä kuivausta. Tai siis minä seurasin sillä Nallen mielenkiinto oli luonnollisesti suunnattu vain ja ainoastaan Ronjaan :-) Trimmattuna nämä kaverukset muistuttavat entistä enemmän toisiaan, sillä Nallen selkä on yhtä täplikäs kuin dalmis-tyttöystävänsä. Vauhdikkaan painimisen jälkeen Ronja taisi väsyä ja ensimmäisen kerran haukahti Nallelle. Minusta ääni oli ihan pieni, mutta ilmeisesti Nallen mielestä järeä. Se luikki korvat luimussa syliini ja jätti Ronjan hetkeksi ihan rauhaan. Mutta vain hetkeksi.

Pienen yhteislenkin jälkeen suuntasimme jälleen pyöräkorin kohti kotia. Nyt Nalle istui koko matkan rauhallisesti korin pohjalla ja taisi jopa hiukan nauttia kyydistä. Eiköhän tästä vielä pyöräkoira tule :-)

Pyöräilykausi avattu!

2007-04-15T14:35:00.000+03:00

Tänään harjoittelimme Nallen kanssa pyöräilyä:

Vaihe 1: Pyöräkorin sisään laitettiin tyynyliina, jotteivät koiran kynnet tarttuisi korin pieniin reikiin. Nalle koriin ja pohjalle nameja -paljon nameja.

Vaihe 2: Tarpeeksi nameja korin pohjalta metsästetyään pieni koira ymmärsi istua -ja sitten palkittiin vielä ruhtinaallisemmin kehuilla ja nameilla :-)

Vaihe 3: Kun Nalle istui paikallaan korissa, lykittiin pyörää ympäri pihaa. Ja ihan lopuksi uskallettiin hiukan ajaakin: menimme oikein kadulle tekemään n.20 metrin pituisen "lenkin". Nalle istui rauhallisesti korissa koko matkan.

Nyt täytyy vielä kehitellä turvavyösysteemi luotettavaksi; sitten teemmekin pyöräretken tyttöystävätrion luokse -sinne on matkaa ainakin kilometri!

Hampaat kuntoon

2007-04-12T17:05:00.000+03:00

Nalle oli tänään "hammaslääkärissä" eli hammaskiven poistossa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun hampaat putsattiin ja valitettavasti työ olisi pitänyt tehdä jo paljon aiemmin. Vaikka olemme Nallen pentuiästä asti yrittäneet huolehtia siitä, että pienellä koiralla olisi kaikki hyvin, olemme jostain syystä täysin laiminlyöneet hammashoidon. Tarkoituksella emme tietenkään ole asiaa jättäneet hoitamatta, jostain syystä kuvittelimme että kovat pureskeltavat ja päivittäiset dentastixit ja merileväannokset olisivat riittäneet. Nallen hengitys alkoi pikku hiljaa haista todella pahalle. Hammastahana ja -harjakaan eivät tuoneet apua varsinkin kun niiden käyttö oli tosi satunnaista. Viimein tajusimme että hampaat näyttivät jo todella ikäville -siis tilamaan aika eläinlääkärille.

Parin tunnin operaation jälkeen saimme kotiin pienen uneliaan koiran. Asetelimme sen tyynylle auringonpaisteeseen ja peittelimme vielä peitolla. Välillä tarkistimme että koira vielä hengittää :-) Lähes pari tuntia kotona nukuttuaan Nalle hoippui syliini tärisemään. Loppupäivä sujuneekin vahtiessa ettei koira vielä yritä kavuta nojatuolin nojalle keikkumaan. Mikäli ruoka maistuu, niin urhea pieni koira saa poikkeuksellisesti syödäkseen Caesaria (jota huonolla omallatunnolla varustetut omistajat kävivät kipin kapin kaupasta hakemassa) -eikös hammaslääkärin jälkeen yleensä kuulu saada joku yllätys...

Taas on aika trimmauksen...

2007-04-11T19:29:00.000+03:00

Ennen:

Jälkeen:

Näyttäytymässä jälleen

2007-04-09T16:45:00.000+03:00

Kävimme Ulvilassa Match Showssa. Koiria oli jälleen paljon ja harmitti että kehät olivat pienehköissä sisätiloissa kun ulkona paistoi aurinko. Mutta eihän kevätsäästä koskaan ennakkoon tiedä. Tällä kertaa myös Pepi osallistui kisaan.

Meillä ei mennyt millään lailla hyvin; Nallea kiinnostivat maneesin tuoksut enemmän kuin kaunis seuraaminen. Tuomari ei edes miettinyt vaan antoi nopsasti punaisen nauhan kilpakumppanillemme. Nalle ei myöskään sijoittunut sinisten kehässä, mutta Pepi sen sijaan nappasi neljännen sijan! Onnea Pepille!!!!

Kuviakin yritimme ottaa, mutta kameramme ei pitänyt maneesin hämyisästä valaistuksesta. Tässä yksi huono otos Tainan ja Pepin menosta:

Match Show -kausi avattu

2007-04-06T22:08:00.000+03:00

Pitkäperjantaina suuntasimme kevään ensimmäiseen Match Showhun -niitä onkin huhti -toukokuun aikana luvassa vaikka miten monet. Edellisistä mätsäreistämme oli jo runsaasti aikaa (heinäkuu) joten homma oli hiukan hakusessa. Kylmästä ilmasta ja pääsiäispyhien runsaasta mätsäritarjonnasta huolimatta paikalla oli tosi paljon koiria. Pepi oli ihmisineen myös paikan pääll, mutta ainoastaan "kisaturistin" roolissa.

Harri joutui kehään Nallen kanssa hiukan kylmiltään, sillä jo viikon vihoitellut selkäni alkoi olla niin huonossa kunnossa etten olisi kehässä pärjännyt. Pojilla on kyllä takanaan menestystä näyttelykehässä joten mistään ensikerrasta ei ollut kyse. Ennen kehään menoa pidettiin vielä kontaktin ja seisomisen pikatreenit :-)

Itse "show" sujui ihan mukavasti; Nalle otti kontaktia ja jopa seisoi hetkittäin "tönössä" kuten me seisomista kutsumme. Sininen nauha sitten kuitenkin tuli, mutta myös hiukan menestystäkin; Nalle oli pienten koirien sarjassa sinisten neljäs. Koiramäärään ja harjoittelun laatuun nähden ihan mallikas tulos. Kotiin toimme ruusukkeen ja siansorkan(!) joka oli pienelle terrierillemme hiukan turhan järeä makupala.

Illalla Nalle pääsi vielä Vaarin syntymäpäiville, jossa ohjelmassa oli Pepin kanssa tuhtaamista (= ei oikein jaksettaisi painia, mutta vähän täytyy kuitenkin kellistellä), Mummun kinkkunumero sekä kaikkien halukkaiden pusuttamista. Onnea vielä 84 -vuotiaalle Vaarille!

Kettua mä metsästän...

2007-04-04T20:20:00.000+03:00

Kävimme jälleen keinoluolilla ja tällä kertaa Pepi lähti mukaan. Koiria oli paikalla viimekertaista enemmän ja nähtiinpä tuttujakin. Nalle ei "pettänyt" meitä tälläkään kertaa; se syöksyi ahdinkoon sen kummempia miettimättä ja haukkui kettua mallikkaasti. Pois Nalle ei olisi millään halunnut lähteä.

Pepi ei tälläkään kertaa innostunut koko hommasta -tuskastuneena koko touhuun se meinasi jättää Tainan jaloille kostean vastalauseensa :-) Luolahommista enemmän ymmärtävät sedät kuitenkin kannustivat tuomaan Pepin vielä uudestaan keinoluolille; ehkä se vain syttyy hitaasti.

Tämä oli Nallen viimeinen keinoluolakerta ainakin vähäksi aikaa, sillä totesimme että seuraavaksi täytyisi jo päästä tositoimiin. Mutta mistä löydämme metsästäjän joka ottaisi mukaan kaksi ummikkoihmistä ja yhden aloittelijakoiran?

Pepi ja Nalle odotushuoneissaan

Vauhtiviikonloppu

2007-04-01T13:52:00.000+03:00

Nallen keväinen viikonloppu sujui vauhdikkaasti: lauantaista sunnuntaihin pieni koira pääsi maalle, jossa sai riekkua vapaana pitkin metsiä ja peltoja.

Sunnuntaina menimme koirarannalle tapaamaan muita russeleita: mukana oli Pepin lisäksi jackrussellinterrieri Roosa ja uusi tuttavuus jackreussellinterrieri Riku. Ilma oli jälleen upean aurinkoinen. Aluksi kaikki sujui mukavasti; Riku oli vielä sen verran nuori, että Nallekaan ei alkanut rähisemään. Nalle jopa pystyi touhuamaan välillä itsekseenkin kun Pepi ja Riku painivat keskenään.

Valitettavasti tunnelma hiukan muuttui: laitoin Nallen Roosan saapuessa hetkesi kiinni ja ilmeisesti vapaana ollut Riku kävi sitten "liian lähellä" haastamassa leikkiin. Nallella paloivat hermot. Kun päästin sen jälleen irti, Nalle haastoikin Rikun kanssa riitaa kiihkeämmin. En uskaltanut odottaa tilanteen kehittymistä vaan nappasin pienen rähisijämme kiinni :-(
Loppuajan Nalle sitten joutui seuraamaan muiden telmintää hihnan päästä *huokaus*.

Sunnuntain agilityssä vauhti sitten loppuikin kesken. Viisi koirakkoa odotteli aikansa ohjaajaa paikalle -jota ei sitten koskaan näkynyt. Pääsimme kuitenkin halliin sisälle ja teimme harjoitusradan "omasta päästämme". Juoksin vain Nallen kanssa radan läpi, en jaksanut keskittyä ohjaamiseen sen kummemmin. Kerrankin myös Nalle oli väsynyt; laitoin sen harjoitusten lopulla auton perään odottelemaan ja pieni koira kyhjötti boksissaan auton peräkontissa ihan uupuneena. Pakko oli kuitenkin istua ja katsoa mitä hallilla tapahtuu.

Illalla kävelimme vielä lähihuoltamolle täyttämään pyörän rengasta ja sitten lähikauppaan (tosi-tv -namiostoksille). Unohdimme ottaa Nallelle odotusnameja kaupan edustalle, joten oli pakko ostaa Nallelle lakua palkaksi :-) Ei sitten laku kelvannut, joten pitäydymme jatkossa kauppareissuilla ihan niissä perusnappuloissa.

Kevättä rinnassa

2007-03-25T19:32:00.000+03:00

Kevät saapui kunnolla perjantaina ja sää oli hieno läpi viikonlopun. Perjantaina teimme pyörähuoltoa pihassa ja samalla pyörääni asennettiin kori, jossa olisi tarkoitus kyyditä Nallea kesän tullen.

Saas nähdä saadaanko Nallea pysymään pyörän kyydissä; itse uskon että kunhan se vain tottuu koriin niin ongelmia ei ole. Nalle varmasti nauttii kyydistä ja maisemien katsomisesta.

Pyörähuoltoa tupsahti piristämään Nallen tyttöystävätrio Assi, Lilli ja Ronja. Nallen mielestä Ronja on ihaninta mitä voi kuvitella. Se ei jätä hetkeksikään dalmisneitoa rauhaan, vaan roikkuu peesissä terrierin sinnikkyydellä.

Ronja ei paljoa Nallesta perusta vaan antaa pienen koiran touhuta omiaan. Assi ja Lilli ovat varmasti vain helpottuneita kun niiden ei tarvitse olla Nallen rakkauden kohteena.

Sunnuntaina olimme parin viikon tauon jälkeen agility -treeneissä. Assi lähti mukaan emäntänsä kanssa katsomaan miten Nallella sujuu. Hyvinhän se sujui -koiralta. Ohjaaja oli ihan hukassa; rata oli piiiiitkä (21 estettä) ja jostain syystä oikea järjestys oli kovin vaikea muistaa. Minä kuulemma hätäilen ja hermoilen liikaa. Täytyisi osata mennä rauhassa, sillä koira aistii ihmisen hermoilun. Nalle jo hiukan irtoaakin,eli ihan joka esteelle ei tarvitse mennä saattamaan. Koira on vain niin hirmuisen nopea että perässäpysyminen ja oikea-aikainen ohjaaminen on arvossaan. Vaikka koira on miten viisas ei auta jos ihminen huutaa "aaaaputki", kun vaan siitä putkesta täytyisi mennä :-)

Nallerahaa

2007-03-19T19:32:00.000+02:00

Posti toi tänään uuden upean pankkikortin -siinä komeilee Nalle! Kortista en nyt viitsi laittaa kuvaa tänne, mutta tässä kuitenkin kuva joka komeilee kortin pohjalla:

Hiukan kuvaa pilaavat pankin logot ja muut pakolliset tiedot, mutta mitäpä tuosta. Toimitusaika oli muuten uskomattoman nopea -tilauksesta toimitukseen meni alle viikko!

Kissan kynsissä

2007-03-12T21:36:00.000+02:00

Nallen ihmiset hajaantuivat viikonloppuna harrastamaan partiota Parkanoon ja Ylöjärvelle. Tämä tarkoitti pienelle koiralle hoitopaikkaa -joita tällä kertaa oli kaksin kappalein. Alkuperäisen suunnitelman mukaan hoitopaikassa A piti olla perjantaista lauantaipäivään, ja sitten vaihto hoitopaikkaan B. B on neljästä hoitopaikastamme eniten käytetty ja sinne Nalle otetaan onneksi aina avosylin vastaan.

Suunnitelmiin oli kuitenkin tullut muutos perjantai-iltana. Hoitopaikassa A on nimittäin kissa. Se on iso ja komea omanarvontuntoinen kolli Nestori. Nalle on aina ollut varovaisen kiinnostunut Nestorista, mutta kovin lähelle toisiaan ei ole poikia koskaan päästetty -yleensä Nestori pääsee vierailujemme ajaksi saunaan :-) Tai sitten se lokoilee vakiopaikallan leivinuunin päällä -sieltä se on rauhallisesti killittänyt lattialla inisevää Nallea, joka niin kovasti haluaisi tutustua tuohon kummaan otukseen. Silloin harvoin kun Nestori on laskeutunut valtaistuimeltaan alas, on Nalle äkkiä perääntynyt kauemmas (ihmisten taakse) tiiraamaan tuota oranssia oliota. Kerran Nestori lähti täysin yllättäen ajamaan Nallea takaa. Takaa-ajo kesti muutamia sekunteja, fyysistä kontaktia ei saatu aikaiseksi mutta pieni koira taisi saada trauman.

Perjantai-iltana oli jälleen tapahtunut "lähentymistä". Nestori oli ajatellut ilmeisesti viimeinkin näyttää kuka on talon valtias. Taas vältyttiin vammoilta, mutta Nalle ei ollut toipunut välikohtauksesta. Se oli ollut niin pelokas että oli katsottu paremmaksi siirtää koira heti toiseen hoitopaikkaan. Sunnuntaina kun kuulimme tästä ei voinut olla kummastelematta sitä, miten eri tavalla koiramme eri eläimiin suhtautuu: keskiviikkona ajettiin hurjana kettua "luolastossa" ja pari päivää myöhemmin pelättiin kotikissaa.

Keinoluolilla

2007-03-07T20:11:00.000+02:00

Nallen toinen kerta keinoluolilla Nakkilassa (ensimmäisestä kerrasta voi lukea täältä). Itse olin ensikertalaisena paikalla ja jännitin toimisiko Nalle yhtä hienosti kuin olin ensimmäisestä kerrasta kuullut.

Ensin saimme seurata miten agilitytuttumme parson-neiti Sohvi pärjäsi. Hieno neiti nyrpisti kuonoaan, laittoi tassut tanaan ja kieltäytyi menemästä pimeään, pahanhajuiseen putkeen. Pienen suostuttelun jälkeen Sohvi suostui seisomaan putkessa, mutta sen ystävätär parson-Alma ei taipunut edes siihen. Koirat olivat niin tyttöjä että! Putkea kävi haistelemassa myös pari mäyräkoiraa, joista toinen uskaltautui haukkumaankin putkessa, toinen ei suostunut menemään ahdingon läpi.

Vaikka suhtaudun hiukan kaksijakoisesti keinoluolailuun, oli mieletöntä nähdä miten Nalle oli heti elementissään päästessään putken suulle. Harri antoi pienen tuuppauksen kohti ahdinkoa, mutta muuta ei sitten tarvittu. Se meni suoraan ketun luokse ja alkoi haukun. Kettua siirrettiin ja Nalle seurasi perässä. Pois se ei olisi malttanut tulla ollenkaan. Oi, miten ylpeitä olimme pienestä luolakoirastamme! Joku paikallaolijoista puhui jo luolakokeistakin, mutta saimme jälleen kerran todeta että meillä on "väärän rotuinen" koira.

Tänään taas kristallisoitui omassa mielessä se, miten tärkeää on antaa koiralle mahdollisuus toteuttaa niitä vaistoja mitkä sillä rotunsa puolesta on.

Ronkeli tykki

2007-03-05T19:07:00.000+02:00

Agilityssä tahkotaan edelleen keppien parissa. Namin kanssa Nalle menee kepit yleensä suht´hyvin, mutta ilman namia ei ollenkaan. Ohjaajan analyysin mukaan koira kyllä tietää mitä sen pitäisi tehdä, sitä ei vain nappaa. Esteet ja hypyt ovat kivoja, kepit eivät. Sunnuntain treeneissä opimme, että minäkin tarvitsisin hiukan namia, sillä koiran ohjaaminen keppien toiselta puolelta ei onnistunut ollenkaan (siis niin että ihminen on lähtötilanteessa eri puolella keppejä kuin koira). Ei siis kerta kaikkiaan mennyt ollenkaan jakeluun! Kuivatreeniä ilman koiraa täytyisi nyt tehdä rutosti -mutta kuka palkkaisi ja kehuisi minua????

Mainetta olemme ilmeisesti jo ehtineet saada. Uusi ohjaajamme kysyi Nallen nähdessään "tämäkö on se uusi tykki?". Olemme kuulemma siinä tilanteessa että koira kyllä tietää mitä tehdä kunhan ihminenkin osaisi. Eli nyt täytyisi saaada omaan päähän pikkuhiljaa valssaukset ja persjätöt ja mitä niitä nyt onkaan. Hermoilen kovasti kentällä ja se tunne tarttuu Nalleen. Koira on minulle liian nopea ja minä sekoilen kun yritän pysyä perässä. Kun pitäisi sanoa putkeen sanonkin hyppää, kun pitäisi sanoa pussiin huudankin HUIIIIIII! Tätä huita käytän aika paljon :-)

Sitten on vielä lähtöongelma: Nalle ei millään pysty odottamaan lähtökäskyä, vaan varastaa jatkuvasti. Kotona olemme harjoitelleet paljon paikallaanoloa -sekä sisällä että ulkona. Nalle on edistynyt asiassa valtavasti sitten toko -päiviemme. Se odottaa kiltisti paikallaan pidempiäkin aikoja. Mutta kotona ei kuonon edessä olekaan houkuttelevaa estettä jonka yli olisi ihan pakko HETI hypätä.

Nalle on aina ollut ahne pieni koira. Kaikki syötävä on uponnut sen kitaan ihan muutamaa poikkeusta (kurkku, tomaatti, sipuli) lukuunottamatta. Viimeisen puolen vuoden aikana on kuitenkin tapahtunut muutos; suursyömärimme on muuttunut ronkeliksi. Kaikki ruoka ei enää kelpaakaan. Tai kelpaa vain jossain tietyssä muodossa. Tästä on hyvänä esimerkkinä porkkana:

Nalle on saanut aina silloin tällöin ruokansa joukossa porkkanaraasteen jämiä ja hyvin on maistunut. Nalle myös rouskuttaa iloisesti pieniä porkkananpaloja -mutta vain kädestä annettuna. Jokin aikaa sitten tein pikkuisia porkkanatikkuja, ja annoin niitä siinä sivussa myös Nallelle, joka hotki oranssit herkut nopeasti parempiin suihin. Sainpa sitten mielestäni hyvän idean: sekoitan päivän ruoan joukkoon pikkuisia porkkananpaloja herkkusuulle rouskuteltavaksi. Mitä tekee ronkelimme: plokkaa äärimmäisen taitavasti ruokakipasta nappulat ja jättää kaikki porkkanasuikaleet syömättä. Eivät sitten kelvanneet.

Tänään tein jälleen porkkanavirheen: koska koira natusteli mielellään porkkananpaloja kädestäni, sekoitin nappuloiden sekaan porkkanaraasteen jämät. Lopputulos näkyy tässä:

Vaikka nappulat ja raaste sekoitettiin keskenään, taitava pieni koiramme sai ongittua suuhunsa pelkät nappulat. Taitaa olla turhaa haaveilla barffauksen aloittamisesta :-)

Pulkkamäessä

2007-03-03T19:30:00.000+02:00

Nalle pääsi mukaan Ulvilan Erätyttöjen pulkkaretkelle Yyteriin. Ilma oli loistava: aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja meri kimmelsi horisontissa. Erätyttöjen "koirapartiosiipi" oli mukana aktiivisesti; vaikka Pepi oli jätetty kotiin tällä kertaa mukana oli kuitenkin Jedi ja iiiiihhhaaana berni-neito Ruusa. Ja sen lisäksi vielä pari muutakin nelijalkaista.

Pulkkailu kiihdyttää Nallea. Emme vieläkään päässeet selvyyteen siitä, paimentaako Nalle laskijoita vai haluaisiko se mukaan, joka tapauksessa haukku ja vinkuna on aikamoista. Tämän lisäksi piti vielä Jedillekin alkaa luennoimaan :-( Tästä kaikesta johtuen pieni kuumakallemme joutui välillä autoon jäähylle. Mukavaa kuitenkin oli!

Viikonloppuna

2007-02-26T21:22:00.000+02:00

Auringonpalvontaa

Koirarannalla Pepin kanssa

Pepi

Kauneudenhoitoa ja blondikaksoset

2007-02-19T21:06:00.000+02:00

Nallea on viimeisten päivien aikana puunattu paljon enemmän kuin pieni koira itse olisi välittänyt.

Ensin hoidettiin hampaita. Nallen hengitys on haissut jo pidemmän aikaa ikävälle huolimatta siitä että ruuan joukkoon on sekoitettu hyväksi mainostettua merilevävalmistetta ja vaikka jokaisen aterian jälkeen Nalle saa jälkiruuaksi denta stixin, jonka myös pitäisi ehkäistä hammaskiveä ja raikastaa hengitystä. Eivätpä ole nämä konstit auttaneet. Viimein ostimme Nallelle oman hammasharjan ja -tahnan. Hammaspesu ei kovasti pientä koiraa miellyttänyt, mutta kilttiin tapaansa se kuitenkin alistui toimenpiteeseen. Pesusta on jo yhden kerran jälkeen ollut selvästi apua -aiomme silti viedä Nallen vielä "hammaslääkärin" tarkastukseen.

Maanantai-iltana Nalle pääsi saunaan -mutta tällä kertaa saunakäyntiin sisältyi myös pesu. Emme pese "Pätkistämme" kovinkaan usein, suihkussa virutetaan kuratassut ja maha tarvittaessa, mutta varsinainen pesu tehdään ehkä neljä-viisi kertaa vuodessa. Ja koirashampoolla pestään pari kertaa vuodessa. Nyt teimme oikein shampoopesun, koska edellisestä kerrasta oli jo runsaasti aikaa. Tämäkin kauneudenhoito kuuluu Nallen mielestä osastoon "en pidä, mutta pakko kai tämä on kestää". Pesun jälkeiseen ohjelmaan kuuluu kauhea ravaus ympäri asuntoa itseään mattoihin, sohviin ja ihmisten vaatteisiin hieroen. Kilttiä pesukäyttäytymistä muistettiin metvurstinsiivuilla -joita Nallen iloksi sateli tällä kertaa lattialle triplamäärä :-)

Märkä ja pörröinen koira pesun jäkeen

Loma-aikojen hienouksiin kuuluu se, että koirarannalle pääsee arkena keskellä päivää. Suuntasimme siis Yyterin maanantaina. Rannalla törmäsimme kahteen kauniiseen noutajasiskokseen, "blondikaksosiin" kuten omistajansa koiria iloisesti nimitti. Nalle löysi heti blondien kanssa heti yhteisen sävelen -mikäs sitä on leikkiessä kauniissa naisseurassa :-) Toivottavasti näemme toistekin!

Ystävät

2007-02-14T19:23:00.000+02:00

Nalle ja velipoika Pepi näkivät ensimmäistä kertaa joulun jälkeen. Yleensä pojat näkevät toisensa lähes viikottain, nyt on ihmisten kiireistä johtuen ollut pidempi tauko.

Ystävänpäivälle sovittiin lenkkitreffit. Pepi oli ensin meillä hetken verran "hoidossa" ja sitten lähdimme tuttuun metsään ulkoilemaan. Sekä sisätiloissa että ulkona oltiin tällä kertaa erityisen sopuisasti. Pojat tuijottelivat ikkunasta ulos ja haukkuivat kaukana puistossa näkyviä hiihtäjiä. Metsässä molemmilla riitti haistelemista ja merkkailua niin paljon ettei tällä kertaa tarvinnut aloittaa painiottelua ollenkaan.

Tällä viikolla on muutenkin tavattu pitkästä aikaa kavereita: tiistai-iltana tehtiin reipas lenkki Assin kanssa. Tällä kertaa siis mukana oli vain 1/3 tyttöystävätriosta. Lilli oli jätetty kotiin, sillä se ei enää jaksa pitkiä lenkkejä. Ronja taas viettää sairaslomaa Hämeessä. Mukavasti lenkki sujui pienemmälläkin porukalla.

Hyvää Ystävänpäivää!

2007-02-13T18:01:00.000+02:00

Nalle ja Hazel

Kisaturisti

2007-02-10T11:45:00.000+02:00

Lauantaiaamu kello 8.00. Pakkasta 24 astetta. Lähdimme katsomaan Ilmoi pidelly -kisojen (Satakunnan Partiolaisten talvikisat) lähtöä. Pakkasta oli saapunut uhmaamaan lähes 40 kisavartiota. Wau!

Ilma oli liian kylmä Nallelle. Tassuvahoista ja takista huolimatta pieni koira ei tarjennut; tietystikään emme paljoa liikkuneet vaan seurasimme miten lähtötehtävänä ollut lentokone valmistui näppärien vartioiden käsissä. Poistuimme siis nopeasti takavasemmalle -toivottavasti kaikki kilpailijat tarkenivat päivän paremmin.

Nalle tsekkaamassa Fabulandi -vartion (Ulvilan Erätytöt tottakai!) kamoja. Kaulassa pilkottaa uusi sininen huivi :-)

Tammitunnelmia:

2007-01-30T18:15:00.000+02:00

Tunnelmia Nallen tammikuusta:

- lumi on mukava asia: mikä on sen hienompaa kuin tunkea kuono syvälle lumeen ja nuuskia talven hajuja

- pakkanen ei vauhtia hidasta: vasta kun mittari näyttää yli 15 miinusastetta ei lenkkeily enää ole ykkösjuttu

- takin saa laittaa päälle koska vaan mutta ikävä tassuvaha on sitten aivan eri asia. Vaikka pakkaskeleillä tassut rasvataan joka ikinen kerta ennen ulosmenoa, ei pieni koira totu siihen millään. On inhottavaa kun tassuja pidellään. Sylistä ei kuitenkaan pyristellä pois vaan alistutaan kohtaloon huokaillen ja täristen :-)

- uusi maailman ihanin herkku on löytynyt: rinkelit. Nalle tuijottaa aivan kuin hypnoosissa rinkeliä joka katoaa omistajan suuhun pala palalta. Kuono nuuskuttaa sulotuoksuja sentin varomatkan päässä ihanasta herkusta -tämä taas aiheuttaa rinkelistään nauttivalle ihmiselle lähes hysteerisiä hihityskohtauksia. Ja on pakko tunnustaa: toisinaan pieni koira saa oman osansa tästä uudesta herkusta...

- omistajien näkökulmasta tyhmä uutinen on se, että Nallen nappulakauppa muuttaa piiitkälle periferiaan, paikalliseen autoilijoiden ostosparatiisikeskukseen :-( Tähän asti olemme voineet hakea nappulat kävellen ja Nallekin on päässyt mukaan ostoksille. No toki mekin siellä periferiassa viikottain käymme, mutta on silti sääli että lähipalvelut karkaavat kauemmas. Nalle ei ainkaan jatkossa tule pääsemään namiostoksille niin usein. Tosin tavoitteena on ennen kesää opettaa Nalle matkustamaan pyörän kyydissä (=korissa), joten sittenhän voimme hurauttaa ruokaostoksille pyörällä.

Ilolla muuten vastaanotetaan kaikki vinkit siihen, miten koiran saa helpoiten oppimaan pyöräkorissa matkustaminen -siten että koira myös pitää siitä!

Pukkeja ja kauppareissuja

2007-01-17T17:54:00.000+02:00

Loppuvuoden touhukkaan elämän jälkeen tuntuu että tammikuussa ei tapahdu yhtään mitään. Mutta onhan tässä nyt jotain ollut:

Nuutinpäivänä meillä kävi kaikkien aikojen ensimmäinen nuutipukki. Olimme Nallen kanssa kahden kotona (Harri oli jälleen reissaamassa Ässien perässä) kun nelijakainen ja karvainen ovikelloni ilmoitti jonkun olevan ovella -se oikea ovikellohan meillä ei toimi :-) Menin ulko-ovelle tietämättä mitä siellä oli vastassa ja erehdyin ottamaan Nallen syliini. No nuutipukkihan se siellä: pieni poika joka oli pukenut jääkiekkomaalivahdiksi (Ässät tietysti) -oli kypärät, mailat, suojukset ja ihan kaikki vermeet. Nalle tietysti pelästyi ja sai kauhean hepulin. Haukkui ja murisi niin että oksat pois. Taisi nuutipukki olla onnellinen kaikista niistä suojuksistaan. Heitin Nallen eteisen puolelle ja päästin pukin kuistille laulamaan. Mukavaa kaksikielistä lauluhetkeä säesti Nallen loppumaton haukku oven toiselta puolelta. Pukki sai palkan, Nalle ei. En tiedä jättikö pukki porttimme pieleen varoitustekstin "hullu koira, varokaa", mutta muita nuutittajia ei meillä näkynyt -tai sitten ovikello meni epäkuntoon :-)

Olisikohan ollut loka-marraskuun vaihdetta kun me saimme pikkuisen lähikaupan ihan nurkan taakse. Olimme iloisia, sillä harvoin ne palvelut paranevat ja lähikauppaa olimme monesti kaivanneet (lähin kauppa tätä ennen oli Citymarket ja ei sinne viitsi lähteä maitopurkkia hakemaan). Nalle oppi nopeasti uuden termin: "mennään kauppaan". Emme ole sitä koskaan jättäneet kauppojen eteen odottelemaan, mutta nyt jostain syystä otin Nallen heti kanssani kauppareissulle. Sidoin sen pyörätelineeseen ja heitin maahan nappuloita viihdykkeeksi. Viivyin kaupassa vrmasti korkeintaan pari minuuttia. Ulos tullessani Nalle näytti ihan tyytyväiseltä, joten uskalsin toteuttaan kauppareissun uudestaan ja uudestaan ja uudestaan... Nyt kun kotona sanotaan Nallelle "mennään kauppaan" se vie omistajansa suorinta reittiä kaupan pyörätelineelle ja alkaa etsiä maasta nameja :-)

Pyörätelineellä tavattiin kerran nainen joka kertoi että hänen koiransa vihaa kauppareissuja; nähdessään kaupan jo pikältä se alkaa jarrutella ja vastustella. Eikä se koira kovin iloiselta näyttänytkään, lähinnä kohtaloonsa alistuneelta. Kerroin naiselle, että jätän aina Nallelle nappuloita maahan niin se kyllä tuntuu viihtyvän kaupan edustalla ihan hyvin. "Kyllä minäkin aina ostan koiralle lakritsapatukan kaupasta, mutta ei se auta" totesi nainen tähän :-)

En minä edelleenkään Nallea minnekään muualle jättäisi odottamaan; tämä kauppa vain on niin pieni ettei siellä kertakaikkiaan saa kulumaan pitkää aikaa. Ja se pyöräteline ei ole jalkakäytävällä vaan ruohikolla, joten siinä koira ei ole ihmisten jaloissa (yhden ainoan kerran telineessä on ollut yksi pyörä).

2 x hylätty

2007-01-06T19:06:00.000+02:00

Kisat menivät sitten juuri odotusten mukaisesti: kaksi kisaa, kaksi kertaa hylätty. Kepit koituivat odotetusti turmioksemme. Ensimmäisessä kisassa Nalle vielä seikkaili keppien ympärillä; virhepistetili täyttyi nopeasti. Muuten olin Nalleen todella tyytyväinen, rata meni hienosti ja alussa jopa maltettiin odottaa lähtölupaa.

Toisella radalla oli pöytä. Sitä emme ole koskaan, kertaakaan menneet. Nallen saaminen pöydälle ei ollut ongelma ja se pysyikin siellä ihmeen kaupalla tarvittavan ajan. Pydän jälkeen tulivatkin sitten kepit ja siinä homma meni ihan yleisön viihdyttämiseksi. Nalle kävi moikkaamassa ajanottajaa, meni yhden kepin välin, rapsutteli korviaan, meni yhden kepin välin jne... Kepeistä päästyämme loppu rata meni taas mallikkaasti. Jälkeenpäin kuulin että kontakteissa oli hiukan varastettu, en itse kiinnittänyt asiaan humiota kun keskityin radan loppuun saakka pääsemiseen. Toisen kisan ongelmana oli myös Nallen täydelinen keskittymiskyvyn katoaminen alussa; se ei kuunnellut minua ollenkaan.

Positiivista:

- Keinu (molemmissa radoissa). Sitä olemme menneet harjoituksissa vasta avustetusti, eli keinun toisesta päästä on pideytty kiinni jotta keinu ei rämähtäisi maahan liian lujaa. Nyt opittiin että Nalle ei moista avustamista tarvitse -se ei paukkeesta häiriintynyt.

- Kepit (!). Kahden kisan välissä harjoittelimme hallin pihalla niitä, ja pienen hetken tuntui siltä että Nalle viimein ymmärsi mikä on homman nimi. Nyt vain harjoitusta, harjoitusta, harjoitusta...

Yllätyksenä meille tuli se, että Nalle on mini, ei medi. Tuomari oli sitä mieltä, että Nallelta "puuttui" ½ senttiä medikoosta. Ei siinä sitten mitään, olemme ainakin harjoitelleet tarpeeksi korkeita hyppyjä :-)

Oppia menimme hakemaan ja sitä myös saimme :-) Olemme kuitenkin aloittaneet harjoittelun elokuussa, joten ei kai tämän kummempaa voi vielä tässä vaiheessa odottaa.

Raketteja, puolukoita -ja se pieni ero

2007-01-03T18:58:00.000+02:00

Vuosi vaihtui kuin huomaamatta. Nallen Uusi vuosi mökillä -perinne rikottiin ja nyt vietettiin ensimmäinen kaupunkivuodenvaihde. Kun aatto kääntyi iltapäivään, alkoi rakettien pauke. Meidän kummastukseksemme Nalle selvästi säikkyi ääniä -näin ei ole ennen ollut. Se läähätti ja juoksi ikkunasta toiseen. Alkoi näyttää siltä että illasta olisi tulossa ikävä. Kävimme pienellä lenkillä neljän jälkeen ja törmäsimme mm. kahteen paukkuja heittelevään pikkupoikaan. Nalle kulki korvat luimussa hirveää vauhtia eteenpäin. Kotiin mentiin juoksujalkaa. Mutta kun päästiin kotiin, unohtui pauke yht´äkkiä! Koko ilta sujui mukavasti ja keskiyöllä ihastelimme Nallen kanssa raketteja ilman pelon häivää.

Keskiviikkona Nallen oli jälleen aika jäädä yksin kotiin; joululomat oli kulutettu loppuun. Päivän aikana oli taas tapahtunut jotain erikoista. Nalle oli napannut olohuoneen pöydällä olevalta vadilta puolukkaleivonnaisen (miksi ne olivat siellä onkin sitten ihan toinen juttu) ja mussuttanut tyytyvisenä parempiin suihin. Marjatahrat lattialla paljastivat teon. Tähän saakka pöydälle on voinut jättää ihan rauhassa ihan mitä vain ilman että Nalle on ruokiin koskenut. Jopa perunalastuja avoimessa pussissa -ja niitä Nalle rakastaa! Kovia toruja oli turha jälkeenpäin antaa ja toisaalta oma vikamme se oli että pöydältä ruokaa löytyi.

Kisapäivä lähestyy ja harjoittelumme ei ole johtanut mihinkään. Nalle ei edelleenkään osaa mennä keppejä ilman että näytän tarkkaan kädellä tietä. Ja kädessä täytyy olla nami -tämä ei lupaa hyvää kisoja ajatellen. Pääasia olisi nyt se, että pääsisimme namista pois. Onneksi treenitauko on ohitse ja sunnuntaina pääsemme jälleen harjoittelemaan.

Asia joka minua harmittaa agilityssä, ei oikeastaan varsinaisesti liity koko lajiin -vaan rotuasioihin. Nallehan ei ole jackrussellinterrieri vaan Jack Russellin Terrieri. Tämä kirjoitettuna pieneltä näyttävä ero on "oikeassa elämässä" suurtakin suurempi. Nämä jälkimmäiset ns. working -russelit ovat ihan oma rotunsa, erillään sekä tappijalkaisista russeleista että parsoneista (vaikka kaikki samaa sukua ovatkin). Working -russeleita ei ole rotuna viety Kennelliittoon koska "tällä on haluttu ehkäistä koirien kasvattamista pelkiksi seurakoiriksi tai ainoastaan näyttelyitä varten." (lainaus rotuyhdistyksemme Vuosikirjasta).

Kennelliittoon kuulumattoman koirarodun omistaminen tekee meistä lähes lainsuojattomia joissain asioissa, rotukoiramme muuttuu silmäniskusta x -rotuiseksi. No mitäs haittaa tästä nyt sitten on? Esimerkki: halusimme vakuuttaa koiran koska aktiivisena ja sähläävänä rotuna se on altis onnettomuuksille. Vakuutusyhtiöt myöntävät vain x-rotuisille tarkoitettuja vakuutuksia -me halusimme vakuuttaa koiran täydestä arvostaan. Saimme sellaisen, mutta kovan työn jälkeen. Enpä olisi uskonut että vakuutuksen ottaminen olisi vaikeaa!

Sitten tullaan agilityyn: kun kisaamme virallisissa kisoissa, Nallen roduksi merkitään X. En tiedä miksi, mutta asia häiritsee minua kovasti. Minulla ei ole mitään x-rotuisia koria vastaan. Kisoissa kaikki rodut, puhtaat ja hiukan sekoitetut, saavat kisata tasaväkisesti. Miksi siis ei voitaisi merkitä rotuja niin kuin ne ovat? Mutta itsekseni saan tätä puhista. Olemme Nallea hankkiessamme tienneet, että tällaista tämä tulee olemaan working -russelin kanssa. Silti tuntuu tyhmältä.

Joulu 2006

2006-12-25T20:01:00.000+02:00

Jouluaattona käytiin metsälenkillä "talvisissa" keleissä:

Nalle sai avata ensimmäisen paketin jo päivällä (ennen kuin Pepi saapui paikalle):

Joulupukki käväisi paikalla:

Ja joulun 2006 lahjasaldo:

Rantapallo (pallo kesti ehjänä n. 15 sek, mutta on kiva myös tyhjänä), nameja, Pilkku, Sorsa ja vetolelu

Hyvää Joulua!

2006-12-22T18:08:00.000+02:00

Mitä #*%&¤"#a!

2006-12-20T20:56:00.000+02:00

Päivän aikana vierashuoneen lattialle oli taas ilmestynyt torttu. Mitä ihmettä tämä nyt on???? Toki tiistai ei ollut normaali rutiinipäivä, vaan Nalle joutui vietämään illankin yksinään. Tämä tarkoitti yksinolonameja ja tietysti uutta satsia keskiviikkoaamuna (näistä namijutuista voin joskus kertoa lisää). Ehkä Nallen maha vain oli täynnä kaikenlaista ja aamutyhjennys ei riittänyt. Mutta entäs jos kyse onkin jostain muusta? Täytyy tarkkailla tilannetta. Tosin torstaina alkaa joululoma joten seuraavan kahden viikon ajaksi voidaan rutiinit heittää romukoppaan...

Onneksi Nalle käyttää sisävessana aina työhuoneen lattiaa, jossa on vanha muovimatto. Tosin nyt huoneessa on käynnissä remontti (siitä lisää Telle -blogissa) ja sen aikana on tarkoitus uusia myös lattia. Tämän jälkeen sisävessatouhujen pitäisi kyllä loppua.

Nalle on nyt sitten ilmoitettu ensimmäisiin virallisiin agility -kisoihin. Mennään nyt ihan vain haistelemaan tunnelmaa, ei sen kummempaa. Tulostavoitteeksi voisi asettaa tuloksen. Eli ettei ainakaan molempia lähtöjä hylättäisi. Eikös siinä ole vasta-alkajille jo ihan tarpeeksi tavoitetta?

Agilitykisoihin liittyy yksi itseäni harmittava/suututtava asia, mutta siitä joskus toiste.

Sunnuntairieha

2006-12-17T16:31:00.000+02:00

Mitä muutakaan voi joulukuisena sunnuntaipäivänä tehdä kuin mennä reippailemaan Yyteriin? Suunnistimme koirarannalle tapaamaan muita Satakunnan russelisteja. Paikalla oli valikoitunut joukko valkoisia nelijalkaisia: Nalle ja velipoika Pepi sekä ihastuttavat parson-neidit Erin, Poppi ja Myy.

Russelitapaamisten lisäksi odottelemme joulua. Agilityssäkin alkoi jo joulutauko. Meidän on lomalla määrä harjoitella paikallaan pysymistä (eikös me juuri tämän takia lopetettu tokossa käyminen...), keppeihin täytyisi pikku hiljaa saada itsenäisempi meno eikä niin että minä näytän kädellä ihan vierestä mistä kuuluu mennä.

Loppiaisena agilityseuramme järjestää viralliset kisat. Uskaltaisikohan sinne osallistua? Saavatko kokeneet kilpailijat näppyjä jos tällaiset aloittelijat lähtisivät harjoituksen vuoksi mukaan? Mistä tietää milloin on oikea hetki aloittaa kisoissa käynti?

Itsenäisyyspäivänä 6.12.

2006-12-07T09:51:00.000+02:00

Ärsytystä ja kaipausta

2006-12-04T19:17:00.000+02:00

Nalle on meidän mielestämme suurimman aikaa mitä hienoin, taitavin, kiltein ja älykkäin koira. Miten ylpeitä olemmekaan sen näyttelysaavutuksista, hienoista agilitysuorituksista, ärhäkkyydestä keinoluolilla, hyvästä käytöksestä kotona ja kylässä.

Aina on kuitenkin se toinen puoli: ne asiat jotka nostavat ärsytyksen pintaan ja tuskahien otsalle. On päiviä jolloin tuntuu että koira on pelkkä riesa aamusta iltaan. Sunnuntaina oli taas tällainen päivä:

Olimme Nallen kanssa viikonlopun kahden sillä Harri oli Ässien faniristeilyllä (kyllä vaan, ilmeisesti Ässillä on edelleenkin faneja...). Sunnuntaiaamuna Nalle karkasi pihasta haukkumaan ja ärisemään kadulla ulkoilevaa naapurinkoiraa -tämä oli toinen kerta kun näin käy saman koiran kanssa. Otti päähän niin paljon että pidin Nallelle puhe- ja huomioimislakkoa jonkin aikaa.

Iltapäivällä lähdimme Yyteriin tapaamaan Satakunnan russelisteja, joita olikin paikalla mukava joukko. Hetken kaikki meni hienosti, mutta sitten Nalle alkoi haastaa riitaa parson-Oskun kanssa. Osku oli lähinnä vastaanottavana osapuolena. Oli pakko laittaa Nalle kiinni. Tuntui että parin tunnin hieno lenkki meni haaskuun kun koira ei päässyt juoksemaan vapaana. No tulihan siinä silti liikuttua hienossa säässä ja hyvässä seurassa.

Illalla oli vielä agility -treenit. Niissä on mukava käydä sillä Nalle nauttii joka hetkestä jonka saa radalla viettää. Ne väliajat ovatkin sitten niitä ongelmallisia. Nalle on kärsimätön, kukaan muu ei saisi olla radalla. "Mun vuoro, mun vuoro!!!!" se tuntuu huutavan. Odottamisajat ovat yhtä ininää, vinkumista ja mitä mielikuvituksellisimpia ääniä. Kun poistun Nallen luota hetkeksi radan rakentamiseen, se villiintyy haukkumaan. Puolentoista tunnin treenit väsyttävät sekä koiran että omistajan jonka täytyy käyttää joka hetki koiran viihdyttämiseen. Muiden suoritusten seuraminen ja niistä oppia ottaminen on täysin mahdotonta. Toiveena onkin että mahdollisimman useasti saisin mukaan "lapsenvahdin" joka auttaisi Nallen viihdyttämisessä. Tähän ongelmaan on löydettävä ratkaisu koulutuksen kautta.

Jos omistajan sunnuntaipäivä oli rasittava, koiralle se muuttui ikävksi illalla; Hazel oli kadoksissa. Se oli niiin likainen ja niiin haiseva, että oli aika viedä tyttöystävä pesulle. Käsinpesty Hazel ei hetkessä kuivu, joten sunnuntai-iltana se retkotti edelleen saunassa vettä valuvana. Huomasin että Nalle muuttui levottomaksi kun olimme menossa nukkumaan: se kierteli makuuhuoneessa, kävi alakerrassa ja palasi takaisin ylös lähteäkseen taas hetken päästä etsintäkierrokselle. Nostin Loskan esille ja toivoin että se kelpaisi korvaamaan Hazelin edes yhdeksi illaksi. Ei kelvannut. Nukkumista Hazelin katoaminen ei kuitenkaan haitannut, sillä maanantaiaamuna heräsin jälleen tuhiseva russelihattu tyynylläni :-)

Torttu

2006-11-27T18:24:00.000+02:00

mutta ei joulusellainen oli ilmestynyt työhuonemme lattialle maanantaina. Havahduimme sen tuoksuun heti ulko-ovella töistä tullessamme. Nalle oli sijoittanut tuotoksensa taitavasti lattialla makaavan kipsilevyn päälle. Taas jotain mitä Nalle ei ole ennen tehnyt; sunnuntaina karattiin, maanantaina unohtui sisäsiisteys.

Kakkatortulle on monta mahdollista selitystä:

- Nallen mielestä "hänen huoneensa" remontti etenee liian hitaasti; pieni haiseva huomautus remonttimiehille on aina paikallaan

- Nalle oli pikkujoulutuulella

- Nalle on tullut "siihen ikään" jossa tehdään kaikkea sitä mikä ei ole sallittua

Yksinkertaisimmillaan taitaa kuitenkin olla vain kyse siitä, että oli kova hätä ja omistajat viipyivät töissä. Sunnuntaisten agilityharjoitusten jälkeen Nallen maha varmasti pullottaa harjoitusnameista pitkään.

Retkellä

2006-11-25T18:36:00.000+02:00

Lauantaina lähdettiin päiväretkelle Tainan, Pepin ja Pipan kanssa Jotsijärven maisemiin. Teimme noin viiden kilometrin pituisen lenkin kivikkoisessa ja kosteassa maastossa; välillä tehtiin nuotio ja paistettiin makkaraa. Koirat nauttivat ulkoilusta ja Nalle jopa niin että reissun loppupuolella hävisi kahteen otteeseen -sitä se ei ole koskaan ennen tehnyt. Kotiin saapui väsynyt ja tyytyväinen joukko.

Sukutaulu

2006-11-22T17:43:00.000+02:00

Nallesta

2006-11-07T19:23:00.000+02:00

Nalle on Jack Russellin terrieri eli ns. working -russeli. Nalle syntyi Nakkilassa 14.6.2004 ja 7.8.04 oli aika muuttaa vihdoin omaan kotiin, Riikan ja Harrin luokse Poriin; karhukaupungissahan pienet ja isot karhut viihtyvät...

Nalle sai virallisen version mukaan nimensä Karhukoplan mukaan; varsinkin Nallen ollessa pikkuinen pentu näyttivät silmien ympärillä olevat ruskeat merkit aivan kuin karhukoplan naamiolta. On olemassa myös (salaisempi) epävirallisempi versio: Nallen isäntä kun pitää niin kovin yhdestä tietystä ruskeasta juomasta niin ajateltiin että pitää kotoa löytyä ainakin pikkunalle jos karhua ei kuitenkaan.

Viralliselta nimeltään Nalle on Barry; muistathan surullisenhilpeän rakennusmiehen Näkemiin vaan Muru!-sarjasta? Nimikaimaansa Nalle ei juuri luonteeltaan muistuta, mutta molemmilla on sentään elämänsä naisena Hazel...

Asioita joista Nalle pitää:

- pallot
- kepit
- vesi (ei suihkussa)
- juusto
- jäätelö
- kohkaaminen Harrin kanssa
- juokseminen
- Pepin kanssa painiminen
- perunalastut
- Hazel
- sylissä istuminen ja nukkuminen
- nukkuminen
- estehyppy
- vieraat
- mummun antama kinkku

Nalle tunnetaan myös nimillä: nallukka, pallukka, lillekille, nuori mies, pikku jätkä, pieni koira